Onko Itä-Suomen yliopiston rehtori russofobi?

ke 24.5.2023

Ylläoleva ei ole klikkiotsikko. Niitä vihaan. Ylläoleva on lööppikamaa ja Tampereen yliopiston toimittajatutkinnon opeissa kielletty kysymysmuotoinen otsikko. Kypsään melkein kuudenkymmenen vuoden ikään ehtineenä ymmärrän, miksi ei saa ensin provosoida kysymyksellä ja sitten vastata, että hehee, eihän se rehtori hyvän tähden mikään russofobi ole, vaan tavallinen toop... tyyp... joka vain käyttää sanontoja yhtä huolimattomasti kuin toimittajat konsanaan.

Viittaan otsikollani Itä-Suomen yliopiston rehtorin eiliseen Savon Sanomien kolumniin. Kolumnissa oli sikatylsä otsikko. Jotain munkkilatinaa geopolitiikasta. Eilen tukistelin pääkirjoitustoimitusta, että voisivat vähän tsempata ja laatia kiinnostavampia otsikoita.

Tänään jo vaikutti paremmalta. Vesa Kärkkäisen Nimellä-kolumnin otsikko resonoi minussa, savolais-maalaisliittolaisessa pamparaisessa. Sehän minä pohjimmiltani kuitenkin olen, kun vähän jaksaa raaputtaa. Otsikkoa pidemmälle en nyt tekstiin mene, sanonpahan vain, että ah, ihanata: "Niin kauan kannattaa maata viljellä kun jaksaa vasikkaa rakastaa"

Sain pyyhkeitä sähköpostilla. Pyysin kommentoijaltani lupaa julkaista kommentti. Lupaa odotellessani kopaisen vähän jo etukäteen oikaisuni sisältöä. Kyseessä on kuulema venäläinen ”kazak berjot što ploha ležit” -sanonta. Googlasin. Yliopiston rehtori on varmasentti. Ei slaavifilologi, joten arvelen, että hänkään ei ollut ihan kartalla siitä, mitä sanontaa pahoinpiteli.

Ei hätää, rexiseni, vaikka olen wanna be slaaviviloloki ja ties mitä vanna piitä, en minäkään ole kuunaan kullan valkeana kuullut moisesta sanonnasta. Joka tapauksessa toivon todella, että rehtori olisi eilisen kirjoituksen alkuperäisessä versiossa edes kappaleen verran selittänyt, mitä hän koettaa sanonnalla sanoa; on napannut sen ilmeisesti itseltään presidentti Sauli Niinistöltä.

Ja toivon, että syypää on toimituksessa, joka on napannut selitysosion kirjoituksesta pois. Nykyäänhän lehdissä kulkaas käytetään taittolaatikoita. Jutut ja tekstit survotaan ennakolta mitoitettuihin lootiin ja jos jotain todellisuuden tai totuuden kannalta tärkeää jää laatikon ulkopuolelle, sen pahempi todellisuudelle.

Joka tapauksessa yliopistorehtorin kirjoituksesta tulivat mieleen tiedotusvälineiden Ukraina-kommentointilemmikiksi pulpahtaneen selvästi ylikierroksilla käyneen tiedusteluhepun Martti J. Karin venyttelevällä puheella antamat lausunnot: "Veeeeeenäläiset valehtelee, neeeeee valehteleeeeee!"

Jeppujee. Opin sulkemaan näköislehden aina, kun tiedusteluheppulin nassu jossain vilahti. Lehden sulkemiseen ei mennyt edes DDR-läistä Ein Ulbia.

Tarkkaavainen lukija huomaa nyt, että olen raivona. Niin olenkin. Vituttaa kuin pientä oravaa. Sentään kuitenkin meni yksi asia nappiin tänä aamuna. Yhden asian onnistuin sopimaan sähköpostilla kalenteriini. Liimaan sen siihen. Ei kun niittaan ja naulaan. Kalenterimerkintä ei lähde siitä vaeltamaan mihinkään.

Vain kuolleen ruumiini ylitse.

Heräsin nimittäin kello neljä siihen, että sydämeni takoi kuin lampaansaparo. Otsastani tihkui läpi hikeä ja oli pakko lähteä joen rantaan Arska-persekärpäsen kanssa käveleskentelemään. Syynä ei ollut blogistani tullut oikaisu, vaan ihminen (asiakas), jonka kanssa olen luullut sopineeni asiat jotenkin ja sitten kuluu päivä tai kaksi - asiakas alkaakin sopia itsekseen kaikkea aivan toisin.

Teki mieleni taas sanoa, että haista oikein iso ja pitkä vittu. Kirahdin vain, että haluan nyt tämän päivän ajan edes työrauhaa ja palatkaamme asiaan torstaina. Ja voihan loppujen lopuksi olla, että se, mitä nyt tällä hetkellä teen, on turhaa elämänhistoriassani taaksepäin steppailua.

Ehkä tämä on jo nähty.

Niinpä alan pikku hiljaa antaa anteeksi kestoinhokilleni Matin ja Liisan päätoimittajalle Tero Joutselaiselle. Minua on viduddanut aivan suunnattomasti kaikki nämä vuodet se, että Joutselaisen huiman uran este Savon Mediat Oyj:n paikkallislehdistössä ei ole ollut hänen vasemmistotaustansa.

Vassulimiehet semmoisen osaavat. He ovat miellyttäviä, eivät välttämättä ihan jees-miehiä, mutta jotain sinne päin. Joko he ovat mitään sanomattomia, mutta miellyttäviä (arvaatteko, ketä tarkoitan?) tai sitten he ovat kauniita ja mitäänsanomattomia ja ehdottoman miellyttäviä (saavat naiset luontaisesti säteilemään tai erittämään keijunsiivistään siitepölyä, kun astuvat huoneeseen, ette ikinä arvaa, ketä tarkoitan) tai sitten he ovat mitäänsanomattomia ja lipeviä (no, kohta puhelimeni laulaa ja itsensä kuvauksestani tunnistava vassukkamies nyyhkii minulle kännissä, miten saatan olla niin julma omaa aviomiestäni kohtaan.).

Joka tapauksessa ottaa aivan suunnattomasti aivoon, kun Tero Joutselainen, alunperin betoniraudoittaja Tero Vasamaa, vas. eurovaaliehdokas vuodelta 1998, kelpasi Matti ja Liisa -lehden päätoimittajaksi ja minä, koulutettu toimittaja, johdan rakennusliikettä.

Tätä nauran aina aamuyön sudenhetkinä tenat kusessa. Saan siitä kummaa lohtua. Tuomas-valopää EVA-älykkö Enbuske hehkutti kerran jossain tiedotusvälineessä, että uusliberalismi on fantastista. Uusliberalismissa jokainen saa tehdä, mitä parhaiten osaa tai haluaa.

Justiinsa niin. En kelvannut Matti ja Liisa -lehteen ilman Journalistiosaston pääluottamusmiehen puuttumista asiaan edes määräaikaisuuden jatkoon. Näin olivat junailleet Lapinlahden kova kepukolmikko Matti Sollo, Kari Virranta ja Ossi Martikainen.

Joku heistä oli soittanut minusta alvariinsa koko konsernin johtajalle. Mikäs se heppu nyt olikaan nimeltään - entinen Pihtiputaan kunnanjohtaja? Tämä oli sanonut Matin ja Liisan silloiselle päätoimittajalle, nykyisen aviomieheni toiselle serkulle, että kun hän oli kunnanjohtajana, piti hänen kyllä jonkin verran sietää kritiikkiä. Siitä huolimatta Savon Mediat Oyj:n paikallislehtiyhtiön toimitusjohtaja oli minusta sanonut, että en saa vakipaikkaa koko konsernin alueelta. Freenä voin kyllä jatkaa.

Jännä juttu, miten minulta nousi tie toimituksissa pystyyn, mutta Tero Vasamaa-Joutselaiselta ei. Olin hyllyttämiseni aikoihin niin lyöty ja peloissani, että olisin kyllä myynyt vaikka mummoni vakityöpaikasta. Jos minulla nimittäin olisi ollut mummo.

Ei ole koskaan ollut.

Saatana, sekin vielä.

Joka tapauksessa kestoinhokkini Tero Joutselainen oli kirjoittanut Rautavaaran kunnanjohtajan Henri Ruotsalaisen valintaillasta Lapinlahden kunnanjohtajaksi ihan kelpo tekstin (huomaatteko nyt, kuinka jalo ihminen olen. Kehun kestoinhokkiani!) Teksti julkaistiin Savon Sanomissa eilen tiistaina (23.5.) ja ilmestyy ties missä muualla konsernimonistuksessa.

Yhtä kappaletta en ymmärtänyt. Jahas, Joutselaisen juttua on päivitetty eilen kello 13.27 ja ilmeisesti käsittämätön kiireessä kustu tekstikappale on poistettu jutusta. Olihan se skryptinen, mutta korrektia olisi ollut jutun lopussa kertoa, mitä siitä on poistettu.

Lisäksi Itä-Suomen yliopiston rehtorin eiliseen kirjoitukseen oli tullut Savon Sanomien nettilehden juttujen ahkeralta kommentoijalta nimimerkki Rautamurrolta hyvä ja aiheellinen huomautus: "... uusien yritysten syntymisen kuvitellaan olevan pitkälti vain yliopistovetoista, tämä on virhearvio, joka on nähtävissä osin yksityisen sektorin aliarviointina. Neljänneksi, tutkimus- ja kehitysrahat valuvat Itä-Suomessa varsin usein nollatutkimuksiin ja ovat määrätään vain kolmannes Oulusta ja selvästi pienemmät kuin Jyväskylässä."

Rautamurto? Onkohan kyseessä Rautavaaran entinen kunnanjohtaja Unto Murto? Jos on, on hänelläkin ilmeisesti omat valoisat hetkensä. Pitäjäläisessä taannoin ollut yleisönosastokirjoitus keiseistä Petri Ahonen ja maansiirto sekä Rautavaaran monarin lvi-urakka (kukaan ei tiedä, milloin, miten ja kuka on päätöksen tehnyt) vaikutti siltä, että entisen kunnanjohtajan todellisuudentaju on entisestään hämärtynyt.

Tai sitten hänkin on menettänyt muistinsa.