Rautavaara - yhteinen kunnanjohtaja Lapinlahden kanssa ja sitten kuntaliitos - sekä restaurointi Marfan taidekaupungin kaltaiseksi absurdiksi kulissiksi

ti 6.6.2023

En lukenut Savon Sanomien entisen vastaavan päätoimittajan Seppo Rönkön Nimellä-kirjoituksia, kun hän oli vielä virassaan. Jostain syystä silmäni osui kirjoituksen "Happamia ovat, sanoo poliitikko johtavista julkisista viroista" (SS su 4.6.2023)

Rönkkö valaa kannuja siitä, onko aika kypsä pienempien kuntien yhteiselle kunnanjohtajalle, jos kuntaliitokset kerta eivät onnistu. Pääkirjoittaja johdatti ajatukseen siitä, että ei kyllä yhtään tiedä, kenestä tulee Rautavaaran kunnanjohtaja, kun Henri Ruotsalainen pääsi Lapinlahdelle.

Lapinlahdella ja Varpaisjärvellä oli yhteinen kunnanjohtaja ennen kuin kunnat yhdistyivät vuonna 2011. Yhdistyminen tervehdytti kovasti paikalliskepua. Sikäli se oli hyvä kuvio. Esimerkiksi Ossi Martikainen (väyrys-kepu) kasvoi kovasti prosessissa, kun varpaisjärveläiskeput ja muut sikäläiset kuntatoplokkaat uittivat hänet kölin alitse.

Rautavaaran yrittäjät kevätkokousti saman päivän lounasaikaan, kun illalla Lapinlahden kunnanvaltuusto äänesti siitä, valitsevatko Rautavaaran kunnanjohtajan vai Vieremän kunnanjohtajan. Kuntaliitosajatuksesta kuulin ensi kertaa tuolloin.

Rautavaaran kunnanjohtaja Henri Ruotsalainen kurkkasi yrittäjien kokoukseen haitariseinäkkeen välistä. Me yrittäjät kiinnitimme heti huomiota siihen, miten näpsäkkä paita kunnanjohtajalla on. Kunnanjohtaja kertoi pukeutuneensa valintakokousta varten.

Yrittäjien kokouksessa alkoi heti, kun kunnanjohtaja oli vetänyt päänsä haitarioven välistä, arvelu siitä, että edessä on kuntaliitos. Olisi luullut kokoustajien tunnelman pomppaavan kattoon, kun kunnanjohtajasta oltiin melko varmasti pääsemässä eroon.

Ei pompannut. Sama märinä jatkui. Luulin ammoin, että järjestön ilmapiiri puhdistuu, kun sihteeri sai kenkää. Ei puhdistunut. Sama hyytynyt tunnelma oli sihteerin eroa käsittelevässä kokouksessa kuin edellisissäkin. En tiedä, mikä mättää. Aion kuitenkin roikkua järjestössä kuin kakka lahkeessa.

Saa ainakin tietoa asioista, tunnelmista. Enkä ilman kokousta olisi tiennyt, että Lapinlahden kunnanvaltuuston jännittävää äänestystä on mahdollisuus seurata striimauksena. Seurasin hieman myöhästyneenä, mutta sainpa tietää uutisen nopeammin kuin Savon Sanomien lukijat.

Kuntaliitoksia olen vastustanut. Arvelen kuntaliitoksen pikku kunnalle olevan kuin kuolemantuomio. Mitä nyt kuuluu Valtimolle? Onko Valtimolla vielä korkealla GBI-indeksi? GPI (Genuine Progress Indicator) mittaa hyvinvointia. Se on parempi mittari kuin yksioikoinen BKT, bruttokansantuote. Valtimo liitettiin vuoden 2020 alussa Nurmekseen.

Suostun Rautavaaran kuntaliitokseen Lapinlahden kanssa, jos taidepitäjä Lapinlahti restauroi Rautavaaran kirkonkylän maakuntien välissä sijaitsevaksi taidetaajamaksi. Esikuvana voisi olla Marfa, Länsi-Texasissa sijaitseva pikkuruinen kaupunkipahanen.

Marfa rakennettiin 1880-luvulla rautatien vesiasemaksi. Vesiasemalla höyryjunat pysähtyivät täydentämään vettä. Se kasvoi voimakkaasti 1920-luvulla ja taantui sitten. Vähän samantyyppinen historia on Rautavaaralla. Se perustettiin yhdistelemällä osia Nurmeksesta, Juuasta ja Nilsiästä (Varpaisjärvestä). En tosin ymmärrä, miksi se piti perustaa.

Ehkä välimatkat joka puolelle olivat pitkät ja metsätöissä pitkin mäntykankaita oli väkeä.

Marfassa asuu vain 1 981 henkeä ja tullaan kaukaa ihmettelemään Rakennus 98:a, Chinati-säätiötä, käsityöläiskauppoja, historiallista arkkitehtuuria (Rautavaaralla nähtävyytenä voisi olla pompöösi kunnantalo), klassista Texasin kaupungin aukiota, modernia taidetta, taidegallerioja ja Marfa-valoja.

Rakennus 98 on jenkkiarmeijan upseeriklubi tanssisaleineen ja muine kotkotuksineen. Marfa sijaitsee lähellä Meksikon rajaa. Nyt muuten googlailin, että Meksikon vuoden 1910 vallankumouksen tarkoitus oli syöstä vallasta diktaattori Porfirio Diaz, mutta kansa alkoikin vaatia sosialistisia, nationalistisia ja anarkistisia uudistuksia.

Meksikon vallankumouksen nimiä ovat Pancho Villa ja Emilio Zapata. Zapatisteista olen kuullut, mutta Pancho Villa on minulle kyllä vain ravintola.

Osuin näkemään Marfasta dokumentin toissa lauantaina Ylen Teemalta. Dokumentin nimi on Donald Judd ja Marfa, Texas ja se on edelleen Yle Areenassa. Marfan taidekeskukseksi keksi kuvanveistäjä Donald Judd (1928 - 1994). Hänet mainitsi myös Aino Frilander Los Angeles -esseissään.