Sonkajärven Mielenterveyskerhon aamupalalta kirjoitettua

to 29.6.2023

Hei,

en vastannut eilen puhelimeen, sillä kirjoitin:

http://www.piavalkonen.fi/blogi/2023-06-kello-viiden-heratys

Koetin äsken soittaa sinulle, mutta oli liian varhaista. Kello oli vasta jotain 8.06. Kurvasin tänne Sonkajärven kylälle ja istun nyt Mielenterveys ry:n aamupalalla. Maksaa euron! Olen matkalla Rautavaaran eteläpuolelta Iisalmeen työmaalle. Miedän porukat ja Ysaon rakennuspuolen sekä restaurointipuolen koulutussopimukselainen kasaavat siellä siirtämäämme hirsitallia Ylä-Savon kotiseutumuseolle.

Sonkajärven ihmeestä oli justiinsa reppari Imagessa. Siinä selviteltiin, miksi täältä ovat syntyisin niin Antti Holma, Jussi Vatanen kuin Eukonkantokin.

Sonkajärvi on seudun rumin pitäjä. Kirkonkylän alkuperäinen nimi on Rutakko. Nimi sopii tälle hyvin. Rutakko on nimeltään myös meidän kirjastoverkkomme. Rutakolta on peräisin idea Ylä-Savon yhteisestä kirjastoverkosta. Kirjastoverkko ei tärkeile edes nimellään. Se on ihanata. Sonkajärvellä on vaikka mitä älyperäistä tärkeilemätöntä ja ehkä siksi onkin, että täällä on niin rumaa. Rumuus on rauhoittavaa. Tosin ovat täällä viime näkemän rakentaneet hirmu kivan kunnantalon.

Hitto, nyt aloin kirjoittaa jo tämän päivän blogimerkintääni. Kysyit, miten juhannus meni. Kysymyksesi on varmasti myyntimiehen retorinen ja sen tarkoitus lienee ollut lähinnä pitää keskustelukanavaa auki. Hyvä! Mutta kerron kuitenkin. Torstaina, aaton aattona, otin kyytiin liftarin Nurmeksesta, kuten eilisessä merkinnässäni kerroin. Liftari sattuikin olemaan tämä:

https://www.linkedin.com/in/arttu-lindroth/?trk=public-profile-join-page

Vein Lindrothin perille asti ja ajoin Nurmeksesta tosiaan kiekan Varkauden kautta Kuopioon ja takaisin Rautavaaralle. Juhannusaattona tuli tarpeellinen sade. Emme tehneet yhtään mitään. Minä kertasin sitä, mitä Arttu Lindrothin kanssa juttelin. Juttelimme teologisista kysymyksistä ja omavaraistaloudesta. Muuten kuuntelimme koko aaton sadetta ja dadaa! Menimme juhannuspäivän aamuna toiveikkaana perunamaan laidalle ja tosiaan dadaa! Dadaa! Perunan taimia (ovatko ne taimia?) oli noussut totaalisesta kuivuudesta.

Juhannuspäivänä kylvimme kasvimaalle erilaisia salaatteja. Ne olivat ainoita, jotka sain Rautavaaralla kasvamaan viime vuonna. Auringonkukat eivät ehtineet avautua. Lisäksi viime vuonna palellutin sekä tomaatit että chilit. Asumme kolkassa joka välillä on Suomen kylmin. Pakkasennätyspaikka. Ympärillämme on suota.

Kylvimme siemenestä myös kukkakaalia. Lapinlahden Anjan pihaputiikin Anjan mukaan kukkakaali kyllä ennättää nykeröille, vaikka sen kylvää myöhään. Se kuulema voi olla maassa vaikka lokakuuhun asti. Voimme syödä pieniäkin kukkakaaleja. Viime kesänä kasvatimme kukkakaalia Anjan Pihaputiikin taimista. Ne onnistuivat hyvin.

Arttu Lindrothin nimi kannattaa panna muistiin. Ainakin minä haluan olla semmoisten ihmisten kanssa välilöissä, kun ekokatastrofi iskee. Lue myös Ville-Juhani Sutisen Hajonneen maailman käyttöopas. Suosittelen.

Niin. Tarjoamasi palvelu on eittämättä hyvä ja meidän firmalle tarpeellinen, mutta tässä vaiheessa ihan liian kallis. Kuten sinulle kerroin, rätkimme firman nyt urakalla velattomaksi (66-vuotias yrittäjä itte laudoittaa urakalla yhdessä kohteessa) ja elokuun korjaamme Paratiisiamme (soiden laidalla). Purettu Nunnauuni odottaa pihalla entisen uunin purkua ja sen semmoista. Asumme elokuun hajoavassa työmaakopissamme - vanhassa asuntovaunussa jokirannassa. Matti restauroinee asuntovaunun ilmastointiteipillä ja kuormaliinoilla. Käy minulle.

Kun Rautavaaran pientilan päärakennus on eristetty ja varustettu talvea varten, perunat kellarissa ja kaalit sekä salaatit syöty (emme niitä meinaa säilöä), aloitan Kuopion kesäyliopistossa ratkaisukeskeisen psykoterapeutin opinnot ja koetan löytää ratkaisun siihen, miten saamme just noiden meidän työntekijöiden kanssa firman pysymään elossa siten, että Matti vihdoin voi keskittyä ultrakevyeeseen lentoharrastukseensa, lapsenlapsiinsa ja eläkkeellä oloon - ja minä pääsen oikeasti töihin omaan yrtykseeni!

Siis nii ku johtamaan. Tänään harjoittelen sitä. Siirrän yhden tylsän akkusirkkelin työmaalta toiselle.

Kiitos. Sinun kanssasi sain miettiä etnisyyksiä. Etnisyyksistä kirjoitan vielä esseen blogini osioon Tonu Onnepalu ja muut Parnasson hylkäämät tekstit. Joo, ja olet tosi hyvä myyjä. Kuuntelit enemmän kuin latikoit valmista ulkoa opeteltua litaniaa. Ensimmäisessä puhelussamme yhden kerran menit myyntipuhemoodiin ja se sinulle sallittakoon. Minua vain nauratti, sillä myyntipuheen pätkän kuuntelu oli hinta antoisasta keskustelusta.

Tosin siinä, että olet hyvä myyjä, on kääntöpuolensa. Jouduit tuhlaamaan aikaa meidän firmaan, joka on tällaisenaan aivan liian pieni ja köyhä tarjoamaasi palveluun.

Valitin sinulle siitä, että ST1, joka on teidän firman asiakas, kuuluu Suomen eniten yritystukia saavien joukkoon. MOT:hän siitä kertoi. Lisäksi petyin guruksi muuttuneeseen Mika Anttoseen Kuopion alueen kuppakamarin taannoisessa tilaisuudessa. Anttonen oli ylimielinen, kun me kauppakamariyrittäjät olimme tilaisuudessa juuri sen vuoksi, että haluamme tehdä yhdessä jotain maailman parantamiseksi.

Anttonen pyyhki meillä persettään, mutta siitähän minä kirjoitin jo eilen.

Lisäksi toinen teidän firman asiakas Visma lukeutuu aivoissani firmaksi Visva. Nykyäänhän ei tule enää maksumuistutuksia, vaan firmat lähettävät ensin laskun ja sitten tulee muikkari joltain Vitun Visvalta. Kun on muutenkin rahat tiukalla, 20 tai jopa 40 euron lisä vitun Visvalta ei mieltä lämmitä. Lisäksi nyt olen huomannut, että kun laskut eivät enää tule kuin sähköpostiin, siirrän roskiin nopealla vilkaisulla viestit, joissa on jotain englanninkielistä, kuten noreply ... joo, olen monta laskua hukannut ajatuksissani ja sitten muistaa meitä Visva!

Kaiken huippu oli Telia, jolle sanoin, että olipa paskamaista, kun maksoin laskun myöhässä, tuli kuitenkin jostain perkeleen perintätoimistolta lasku, vaikka maksoin laskun alkuperäisellä laskulla, jonka sain käsiini, mutta eräpäivän jälkeen. Osa laskuista menee Matin sähköpostiin ja Matti joskus vähän hitaasti siirtelee niitä mulle. Pitäisi kai taas alkaa tsekata miehen sähköpostejakin. - Niin ja valitin, että itse asiassa nettiyhteys ei edes toimi. Asiakaspalvelupoika halusi myydä minulle 5G-yhteyden. Sanoin, että haluan tässä nyt etupäässä, että yhteys toimii. Loppujen lopuksi ongelma saattaa olla sippaavassa läppärissäni, josta en halua tässä enää kirjoittaa mitään. Ottaa niin aivoon kaikki, mitä läppärin hajoamisesta on seurannut.

(No seurasi siitä se, että sain ripustettua kaikki Kansan Uutisten ja osan Tiedonantajan kolumneistani blogiini. Se oli hyvä juttu, mutta työlästä.)

Kerroin samalla Telian asiakaspalvelupojalle, että Elisa lähettää heti eräpäivän jälkeen tekstarin muistutukseksi. Asiakaspalvelupoika kysyi, haluanko muistutustekstarin Telialtakin. Sanoin, että joo, haluan. Kun nyt maksoin Telian laskun, oli siihen lisätty 14,90 e tekstiviestipalvelun lisäämisestä johonkin palvelupakettiin.

En vielä ole soittanut Telialle, mutta huomenna soitan ja sanon nettitikkusen irti.

Pia