
ke 12.7.2023
Ajattelin, että en enää seuraa ollenkaan päivänpolitiikkaa. Pääministeri Petteri Orpo (kök.) sanoi, että ei hallitus Riikka Purran (SS-pers.) joukkoampumisfantasioihin kaadu. Palaan sitten asiaan, kun hallitus on vaihtunut. Jos siihen menee neljä vuotta, menköön.
Kuitenkin ensimmäisenä aamulla avasin puhelimestani Hesarin tämän päivän näköislehden. Luin pääkirjoituksen ja se päättyi lauseeseen: "Rasismia on katsottu Suomessa liian kauan sormien läpi - ja nyt meillä on jo esillä maailmalle ministeri, joka on hekumoinut joukkoampumisella lähijunassa." (HS pääkirjoitus ke 12.7.2023)
Hesarin pääkirjoituksen mukaan Orpo räpiköi rasismikohussa kuin harakka tervassa samalla, kun hallituksen kunto ja ennuste heikkenevät päivä päivältä. Voiko asian enää selvemmin sanoa? Voi tietysti, mutta Hesarilta poikkeuksellisen hyvä kirjoitus.
Hallituksen pitäisi mielestäni hajota ja Petturi Urpon aloittaa alusta.
Piispa Teemu Laajasalo mökelsi jotain ympäripyöreää keisistä eilen MTV3:n aamustudiossa. Ei siitä mitään selvää saanut, mutta vahvasti tulkiten voisi ajatella piispan tarkoittaneen sitä, että pitää kuunnella, mikä maahanmuutovastaisten loosereiden mölinän taustalla on. Taustalla on tunne osattomuudesta ja sivuun jäämisestä.
Siksi puna-vihreä-sininervän liberaaliparemmiston tulisi mennä itseensä. Sen pitäisi lakata pitämästä itseään parempina ja kysyä, miksi alaluokka on rasistista ja paljastaa se, että Riikka Purra (SS-pers.) ja Jussi Halla-aho (väkivalta.ehdokas) käyttävät yhtä kansanosaa hyväkseen kahmiakseen valtaa. Näin toimii fasistinen mekanismi. Eiväthän Purra ja Halla-aho pyri muuttamaan mitään. He pyrkivät vain lietsomaan riistettyjä vastakkain.
Vaikka vähän tuli jo ikävä Timo Soinia (SMP-persu), pitää aina muistuttaa, että Soinihan kaiken aloitti. Mikä oli Timo Soinin poliittinen suunnitelma? Mitä hän ajoi? Kuka muistaa? Eroa EU:sta. Jotain melonijuttuja.
Jouni Tossavaisen Kuohareiden I - III ensimmäiset osat ovat pessimistisiä ja kirjailija tuntuu pohtivan sivu sivulta sitä, jääkö hän itse Suomen kirjallisuuden tuntemattomaksi tekijäksi, kuten Herra Huu Hannu Mäkelä arveli kollegansa Matti Pulkkisen jäävän.
Tossavainen oli soitellut Mäkelälle Pulkkisen elämäkerrasta. Mäkelä oli vastannut tylysti. Pulkkinen jää suht´ tuntemattomaksi tekijäksi eikä hänen elämäkertansa kiinnostaisi tarpeeksi suurta kirjakauppayleisöä. Joka tapauksessa nyreä Mäkelä oli toivottanut ideoimalleni ja perustamalleni Matti Pulkkisen muistoseuralle hyvää jatkoa.
Nostan kissan häntäni itse. Minä ideoin ja minä perustin. Uskalsin ryhtyä hankkeeseen vasta, kun sain asiasta innostumaan naisen, kirjailija Raili Miettisen. Mutta minä se olin, joka muistoseuran keksin. En silloin tiennyt nimikkoseuroista mitään. Olin vain seurannut Ärräpäät-sähköpostilistalla sivusta Keijo Siekkinen -nimikkoseuran perustamista.
En ihan käsittänyt, mikä jyväskyläläisvasemmistolaisten sisäpiirin vitsi seura oli ja onko sitä enää, mutta joka tapauksessa luulin Keijo Siekkisen olevan kuollut kirjailija. Kun Kätkäläis-Simo Hämäläinen sai tulemaan Lapinlahdelle Matti Pulkkisen muistotilaisuuteen keväällä 2012, tuijotin Keijo Siekkistä suu auki. Sehän elää!
Hyvänen aika.
No niin. Prinsessa heräsi ja nousi aitastaan. Pitää alaa keittää kahvia ja puuroa sekä koota aamiainen rannan huvimajaan. Pitää tänään tehdä tarjous ja maksaa vino pino laskuja.
Kuohareiden kolmososassa oli jokin lause Tossavaiselta omasta elämästään - että ei se ihan huonosti mennyt kuitenkaan. Lause oli lohdullinen. Sitä hän voisi avata vaikka avioliittoromaanissaan. Sellaista häneltä kaipaan. Muistaakseni sanoin Lapinlahden Aikataikassa vuonna 2013 tai 2014, kun vieraanani (minun!) kirjastolla oli runoilija-kirjailija Jouni Tossavaisen lisäksi kirjailija-käsikirjoittaja Katariina Romppainen ja kirjailija-runoilija Liisa Laukkarinen, että kun Tossavainen on kirjoittanut äitikirjan, Kesäpäivä, voisi kirjoittaa isäkirjan.
Kuoharit I - III on myös isäkirja kaiken autofiktiivisen esseihdinnän lisäksi.
[Vanhempi teksti] « [Sisällysluettelo] » [Uudempi teksti] | [Haku] | [Sivun yläosaan]