Barbiesta kuvanveistäjä Kauko Kortelaiseen ja persuihin... jatkan joskus takaisin Barbieen

ma 14.8.2023

Kirjallisuustohtori ja Bittein saari -blogisti Markku Soikkeli pääsi lopulta katsomaan Barbie-leffan. Perheineen. Perheessä on tytär. Perhe koetti jo hypetyksen alussa päästä elokuvaa katsomaan, mutta joutui tyytymään Oppenheimeriin. Barbien näytös oli loppuunmyyty.

Eihän Markku Soikkeli Barbiestä tietenkään pitänyt (Bittein saari 27.7.2023 otsikko Barbie eli paljon tyhjää lelusta (elokuva), mutta kun luin Hesarin kulttuuritoimittajan Maija Alanderin kolumnin (HS 30.7.2023), päätin, että tämä on nähtävä ja sopivasti oli esiliina Savossa - Maria!

Maria tosin lähti kanssani Barbieta katsomaan pitkin hampain. Ensimmäinen yritys oli Kuopiossa. Juutuimme nepalilaiseen ravintolaan, sillä iltapäivämyöhällä jouduimme syömään hitaasti listalta. Laskin, että koska emme ehtisi pääruokaakaan syödä - vessassa käynnistä puhumattakaan, ajattelin, olkoon, mennään Barbie-näytökseen Iisalmessa.

En osannutkaan enää hahmottaa, miten kauan siirtymiin pyörätuolilla kaupungissa menee.

Ennen nepalilaista ahnehdin kulttuuria kuljettamalla lapsiparan taidemuseoon katutaidenäyttelyyn. Minä en siitä juurikaan mitään ymmärrä, mutta Maria ymmärtää. Pitäisi varmaan opiskella katutaiteeseen liittyvä sanasto ja opetella tulkitsemaan viestejä.

Taidepäivä Kuopiossa meni läpijuoksemiseksi, mutta taidemuseon omien kokoelmien näyttelyssä oli juukalaisen Kauko Kortelaisen kiviveistotyö, Kaksosten syntyminen (1982). Wikipedian mukaan Kauko Kortelainen olisi edelleen elossa ja Juuan kunnan sivujen mukaan pariskunnalla olisi Karulan taidepiha 16 minuutin kävelymatkan päässä Paula-siskon rivitalolta.

Taidepihaan pääsisi tutustumaan, jos soittaisi etukäteen taiteilijan vaimon numeroon. Kortelainen on tehnyt Juukaan muun muassa Punaisten muistomerkin, Sureva äiti. Kunnantalon pääoven ympärillä on Kortelaisen reliefi Kuntakokous.

Olenpa ollut ympäristölle sokea. Liikenneympyrän vieressä on Kauko Kortelaisen veistospuisto ja 12 työtä. Puistossa olen kyllä pannut jo kahtena kesänä merkille, että siellä vietetään kivenveistofestivaalia. Olemme siskon kanssa vain painaneet kaasua liikenneympyrässä ja huristaneet tukka putkellä Nurmekseen. Aika noloa kyllä.

Mikä ihmeellisintä, Paula-siskon mies, kuvanveistäjä, ei koskaan maininnut, että Juuassa on toinenkin hänen alansa tyyppi. Kateellisuuttaan ehkä. Ehkä Juuka lisäksi on ollut liian pieni kahdelle kuvanveistäjälle ja Ville varmaan katkeroitti, että hänen ammattinsa oli kallis. Villehän maalasi pekkahalostyyppisiä maisemia eikä tullut koskaan muotiin.

Lisäksi hän maalasi ikoneita. Ikonien tulee olla anonyymeja. Ehkä tiukkojen sääntöjen vuoksi en ole koskaan oikeasti innostunut ikoneista. En erityisesti viime syksynä ja talvella hinkunut Lapinlahden taidemuseo Eemiliin ikoninäyttelyyn.

Kuopion taidemuseon Kaksosten syntymä pysäytti, sillä Marian kanssa katsoimme Meeri Koutaniemen dokumenttisarjan Irti kuvasta. Jakso Miljoonia vuosia vanhat löytölapset kertoo kiviveistäjä Anne Koskisesta ja siitä, kuinka hän rikkoo tavanomaisesti miehisen kiviveiston muureja. Anne Koskinen veistää lohkareille pyöreitä muotoja ja hellyttävät pikku lapsen kasvot.

Laitoin dokumenttia kuunnellessa ruokaa ja aloin muistaa jotain. Olen nähnyt Anne Koskisen yhden Löytölapsen. Olimme käymässä Kuopion taidemuseossa syyslomalla vuonna 2018. Mukana olivat minä, Maria ja Anna sekä kirjailija Raili Miettinen ja lapsenlapsi. Myös Matti oli seurueessa.

Mies oli kivimäinen, jähmettynyt ja poissaoleva. Ei muista mitään näyttelystä. Viimeksi eilen Matti viilsi sillä, että en ottanut häntä mukaan juttuihin. Niin. En useinkaan ottanut, sillä Matilla ei ollut aikaa. Sen sijaan aikaa oli loputtomasti aina muille. Työlle, Lapinlahden vasemmistolle, omalle kuvataideharrastukselle, kunnallispolitiikalle.

Jos Matti oli jossain mukana, kuten taidemuseon Saastamoisen säätiön näyttelyssä, mies oli kylmä ja etäinen. Hapan, johonkin alati tyytymätön. Käveli näyttelyn lävitse eikä mitään jäänyt mieleen. Nykytaidetta. Sepä se.

....

Kolme ensimmäistä aviovuottamme itkin kotona ja lopulta ryhdyin elämään omaa elämääni. Se alkoi eduskuntavaalien 2007 jälkeen. Kuulin kumun ja tilasin Tiedonantajan. En tiennyt, että Tiekkari oli enää olemassakaan. Ilmeisesti toveri Vanhempi Huoneenrakentaja tai Tervon Pasi oli tapetoinut Juhani Ahontien sähköpylväät Tiedonantajan kissajullareilla.

Kirjoitin, että kuulin kärsimättömän kumun. Kumu kanavoitui fasistisella mekanismilla persuihin. Vuoden 2011 eduskuntavaalien Ilotalolla saimme me vasemmistonaiset pitkin Pohjois-Savoa kuunnella ihmisten selityksiä sille, miksi äänestävät persuja.

Timo Soini oli juuri kätellyt lävitse koko Suomen. Tuli sitten Iso Jytky. Aina, kun tulee ikävä Soinin melonimutkautuksia, kannattaa muistaa, että persut lähtökohtaisesti oli protofasistinen puolue. Lue Umberto Econ listaus protofasismin tunnusmerkeistä.

Jostain kumman syystä on vaikea googlen avulla löytää blogistani haulla pia valkonen + Eco + protofasismi näitä. Siispä kopioin ne tänne sadanteen kertaan - nyt merkinnästä 27.10.2017:

"Persujen nousun alussa oli nimenomaan valtamedian toimittajien intresseissä usuttaa kansa äänestämään Timo Soinia (situ, missä lienee nyt?). Ei sen väliä, että tyyppi oli tyylipuhdas protofasisti. Soini täytti Umberto Econ protofasismin tuntomerkit, kertauksen vuoksi, voilá:

1. The cult of tradition, tradition kultti

2. The rejection of modernism, modernismin kieltäminen

3. The cult of action for action’s sake, kultti toiminnasta toiminnan vuoksi

4. The natural fear of difference, ihmisten välisten erojen luontainen pelko

5. The appeal to a frustrated middle class, turhautuneeseen keskiluokkaan vetoaminen

6. The obsession with a plot, riippuvuus juonitteluista

7. Life as a permanent warfare, elämä jatkuvana sodankäyntinä

8. Contempt for the weak, heikkojen halveksunta

9. Everybody is educated to become a hero, kaikkien kasvatus sankaruuteen

10. Machismo, machoilu

11. Selective populism, valikoiva populismi

12. Newspeak, uuskieli - amerikkalaisperäisen uusliberalismin alaa.

En väsy näitä kopioimasta tänne. Löytyvät blogistani päivämäärällä 28.1.2015. Eivät nouse googlessa haulla pia valkonen + umberto eco + protofasismi. Sellaisia ovat internetin alkorytmit.

Timo Soini on mukava mies. Hän kuitenkin aloitti jatkuvan fasismin periodin Suomessa. Jussi Halla-aho on sitä samaa, mutta vain vittumaisempi ja ehkä älykkäämpi, siksi vaarallisempi, enkä tiedä, mitä tulee tehdä, jos seuraava hallitus koostuu kokoomuksesta ja persuista. Ehkä pitää muuttaa maakuoppaan Lapinlahden salolle neljäksi vuodeksi."

...

Nyt meillä on hallitus, jossa on kokoomus ja persut, ääliömäisesti hymyävä Sari Essayah (kristillinen köyhiltä leikkaaja) ja RKP. Toivottavasti RKP hajottaa eduskunnan kesälomien jälkeen hallituksen. Rukoilen tätä päivin ja öin. Hm. Hesari oli kysellyt rivipersuilta puoluekokouksessaan, millaisen Suomen he oikein haluavat.

Täytyy lukea juttu tarkemmin. Se vilahti ohitse aamulla. Fasistinen mekanismi on nimenomaan se, että rivipersut haluavat muutosta ja todellinen muutoshalun fasistijohtajat kanavoivat muun muassa tradition kulttiin, sankaruuden ihannointiin, perinteen haikailuun sekä machoiluun.

...

Nyt jos kasaan työntekijöiden tunnit palkanlaskua varten nopsaan, tilaan valttikortit ja selvitän yhden möhlimäni laskunmaksun, saatan huomenna ehtiä jatkamaan tekstiäni takaisin Barbiehen sekä vielä iltapäiväkahville Rautavaaran leipomoon!