Pieni aviorikosromaani on julkaistu - Olen aloittanut Panu Rajalan muistelmat - Päin elämää!

to 17.8.2023

Kävin eilen lävitse romaanikässäriä. Kässärissä oli toivottoman paljon lätinää ja lässytystä. Tänään sain aikaan ottaa pahimpia pölinöitä pois. Meni kolme tuntia aamulla, kun ripustin eilen tekemäni luvut blogiini. Sieltä poistelen ajan mittaan lisää lällällälliä.

Niitä riittää. Etenkin fiktiivisissä osioissa. Poistin myös kaikkein lapsellisimpia kostokohtauksia. Niitäkin tekstiin jäi, mutten jaksa käydä kässäriä enää tänään yhtään enempää lävitse.

Juuri nyt vietän Pienen aviorikosromaanin julkkareita. Juhlistin niitä paistamalla madonreikäisiä uusia perunoita ja sunnuntaina kerättyjä kantarelleja. Söin Matin minulle erityisesti jättämät Domino-keksit. Niitä oli kaksi. Kohta tiskaan astiat.

Kaikki kantarellit jääkaapista on paistettu. Pitäisiköhän tänään käydä katsomassa omasta kantarellipaikasta ja samalla tsekata puolukkatilanne? Kaivokoskentien seudun mustikankukat paleltuivat kesäkuun alun pakkasissa ja nyt lähellä kasvaa vain variksenmarjoja ja juolukoita.

Pitää käydä keräämässä niitä aamumarjoiksi. Pakastimestä sulatettuina juolukat maistuvat suovedeltä.

Onkohan Anders Vacklinin ja Janne Rosvallin Käsikirjoittamisen taito Rautavaaralla vai Lapinlahdella? Nostin hieman takapuoltani penkistä. Opus oli pöydän päässä poikittain olevan penkin päällä. Pitää ainakin selailla sitä välillä.

Koska nyt ei ole enää kässäriä painamassa mieltä, voisin ensi viikon pitää lukuviikkona. Luen Panu Rajalan muistelmia Päin elämää! Se on massiivinen järkäle ja sivuutin elämäkerturin nuoruuden urheilukuvaukset. Ne eivät kiinnosta minua.

Se, mikä kiinnostaa, on Rajalan suhde naisiin. Esimerkkinä on hauska pikkuinen huomautus. Elämäkerturi sai nimekseen Panu Juhani Ahon romaanihenkilöstä. Panua ei voi edes lyhentää. Rajala olisi mieluummin ollut miehekäs Pena.

Miehekäs Pena? Meidän ikäisillemme Pena on papparaisen nimi. Kiinnostavaa. Onko 1940- ja 1950-luvulla syntyneiden korvissa Pena miehekäs? Whaaaat?

Miten niin ujosta ja estyneestä nuoresta miehestä on saattanut tulla joka toista naista klähmivä tahmatassu? Avioliitossa Katri Helenan kanssa lienee perimmäisenä ongelmana ollut Rajalan alkoholinkäyttö. Juorulehden kuvassa Rajala näyttää raikkaan sinivalkoisen laulajan rinnalla pahaiselta tenunenältä.

Katri Helenassa on täytynyt olla jotain kovin musertavaa. Sinivalkoinen ikonienkeli tuli riistää alas jalustaltaan. Hänhän on ihminen, herrajukara! Sitä paitsi - sadannen kerran - Lavatähti ja kirjamies oli hyvä. En ollut kirjaan mennessä ajatellut Katri Helenaa oikeastaan lainkaan ihmisenä. Hän on ollut ikoninen hahmo. Julkisuustähtipölyä. Kaikki rakastavat Katri Helenaa ja kirjan Lavatähti ja kirjamies jälkeen kaikki inhosivat Panu Rajalaa.

Eikä Katri Helena itse edes ole lukenut sitä. Samalla tavalla Panu Rajalan Palava enkeli oli lumoava. Yhtä aikaa tarkka ja samalla paljas. Turhaan Katri Helena kaihtaa entismiehensä kirjoittamaa kirjaa. Katri Helena vetoaa Ansa Heinosen Keskisuomalaisessa (KSML 21.3.2013, on varmaan ollut Savon Sanomissakin) arvioon ja Heinonenhan kysyy siinä, miksi kirja on kirjoitettu. Sanatarkasti lause kuuluu näin: "Mutta tarvitaanko tällaista kirjaa ja mihin?"

https://www.ksml.fi/paikalliset/2660207

Vielä viidennentoista kerran. Tarvitaanhan sitä. Juuri Lavatähti ja kirjamies -kirjoja tarvitaan. Tarvitaan sellaisia, joista paistaa kirjoittajan kateus vaimoaan kohtaan. Pitää kirjoittaa kohti sellaista, mitä muuten ei tavoita. Minunkin Pienestä aviorikosromaanistani paistaa vihamielisyys ja kateus sekä samaan aikaan ihmetys. Esimerkiksi Lapinlahden Vasemmisto ry:n miehille oli tärkeämpää säilyttää hyvät suhteet Mattiin, vaikka taustalla oli melkoinen ryhmädynamiikan degeneraatio.

Sitä paitsi mitä enemmän vassupuheenjohtaja lipoi ja mielisteli Mattia, sitä tyhmempänä Matti tätä piti. Nojoo.

Ansa Heinonen kirjoittaa arvioissaan osuvasti: "Herää kysymys kuka ja millainen on oikea Panu Rajala?" Siitä minäkin aion ottaa selvää.