Terveisiä Vastuu Groupille, sitten vähän vielä Barbiesta, Mikko Kärnästä, Savon Sanomien uusista pääkkärisivun kolumnisteista sekä Anna Kontulasta ja tämän parlamentarismikritiikistä

ke 16.8.2023

"Asiakaspalvelija Kirsi oli ystävällinen, mutta itse nettisivusysteemi toimi kummallisella viipeellä. Piti kirjautua ja rekisteröityä ja tunnistauta ja taas sama uudestaan. Edestakaisin. Lopulta kaiken veivaamisen jälkeen koetin tehdä, mitä alunperin ajattelin: tehdä valttikortit sivuillanne.

Pam! Tuli herja. Tuntematon virhe. Päätin soittaa asiakaspalveluun. Puhelun hinta oli 1,50 euroa minuutilta.

Ja minä vain ajattelin kysyä, mitä tarkoittaa sivuilta tuleva herja: Tuntematon virhe.

Kun olin kuunnellut puhelinjonotuksessa pitkät pätkät siitä, mitä voin tehdä itse netissä, tulin siihen tulokseen, että haluan poistaa firman tilin sivuiltanne. Minusta oli todella epäreilua, että kysyäkseni mitähän mahtaa moinen tuntematon virhe tarkoittaa, olisi pitänyt maksaa 1,50 euroa minuutilta. Vastuu kuitenkin sivujen toimivuudesta on teillä, herrajumala.

Koska asiakaspalvelijanne puhelimessa sanoi, että tilin poistamiseen tarvitaan sähköpostikirjallinen varmistus ja varmistus saapui sähköpostiini samanlaisella viipeellä kuin kaikki muukin, klikkasin käyttöoikeuksien päivitys-sähköpostiviestiä ja pääsin kuin pääsinkin sivuillanne eteenpäin.

Vielä ongelmaksi muodostui se, että pankkitunnuksilla tunnistautumisessa järjestelmä ei ymmärtänyt, että Pia Valkonen ja Pia-Riitta Valkonen ovat sama ihminen. Kävin korjaamassa toisaalla itseni koko viralliselle nimelleni.

(Lisäys: Toisaalta tämä oli mukavaa. Joku edes, vaikkakin sitten inha Vastuu Group, välittää koko nimestäni. Nimelläni on pitkä tarina. Se alkaa ristiäisistäni. Minut on kastettu Pia-Riitaksi. Jossain vaiheessa elämääni tilasin virkatodistuksen eikä siinä ollutkaan enää viivaa. Nimeni tarinan jatkoa voi seurata blogistani. Olin kolmisen vuotta Pia Maria ja minulla oli hyvä syy siihen. Hyvä syy toisaalta on olla Pia-Riittakin. Pia-Riitta on minun nimeni.)

Lisäksi joka kohdassa, jossa kysyttiin puhelinnumeroa, järjestelmä iski numeron muotoon +358 50... siis ilman nollaa ja herjasi samaan aikaan, että numero on väärässä muodossa. Mallina näkyi himmeästi nollallinen muoto. Nollallisessa muodossa ei puhelinnumeroa kuitenkaan voinut tallentaa. Ongelma oli ilmeisesti se, että jonnekin puhelinnumeron sisään piti lyödä välilyönti tai ottaa välilyönti pois. En saanut selvää, kumpi oli kyseessä, sillä taoin päätäni tietokoneeseen siinä vaiheessa jo epätoivoisena ja ilmeisesti nenäni painoi välilyöntinäppäintä. Tai sen poistoa. En tiedä. Tai sitten kirosanani saivat puhelinnumerot sujahtamaan systeemiin.

Kaiken kaikkiaan vierailu nettisivuillanne oli epämiellyttävä ja kammottavinta oli se, että teknisestä puhelintuesta tuli maksaa. Ehdotankin teille seuraavaa ansaintalogiikkaa: Säilyttäkää nettisivuillanne kaikki tahmovat kohdat ja laskuttakaa asiakasta siitä, kuinka kauan hän viipyy sivuillanne. Myös puhelintukeen ja asiakaspalveluun soittamisesta ja jonottamisesta kannattaa laskuttaa eikä vain puhelun kestosta."

...

Barbie-leffasta piti vielä muutama sana. Elokuvassa kiinnosti sen pinkki estetiikka. Otavan opiston aikaista ystävätärtäni, elokuva-alan ammattilaista, se loitonnutti, mutta onneksi ystävättäreni uskalsi leffaan eikä pinkki tuntunutkaan pahalta.

Minä lumouduin pinkistä Barbie-maailmasta jopa siinä määrin, että olin vähällä saada paskahalvauksen, kun stereotyyppinen Barbie ja hänen Keninsä tupsahtivat reaalimaailmaan. Jonnekin Kaliforniaan varmaan tai Floridaan.

Niinkö nuhruista Amerikassa onkin? Olen ilmeisesti ajatellut, että Amerikassa, rannikolla, kaikki on marengin väristä tai vaaleanpunaista. Jos ei ole, ollaan sitten Alaskassa ja on muuten sadunomaista.

Barbie on täynnään yksityiskohtia ja viittauksia. Varmaankin suurin osa meni minulta ohitse ensimmäisellä katsomiskerralla. Pitää katsoa elokuva toistamiseen. Kestää se varmaan kolmannenkin kerran.

Kohtaus, jossa stereotyyppisen Barbien kantapäät menevät maahan, oli hätkähdyttävä. Se oli kuolevaisuuden alku. Pidin kovasti Outobarbista. Se muistutti hiukan Mariaa. Punk.

Kirjallisuustohtori ja elokuvakriitikko-Bittein Saari -blogisti Markku Soikkeli piti stereotyyppisen barbin näyttelijää Margot Robbieta sätkyilevänä sätkyttelijänä. Minusta Robbie oli juuri passeli pääosaan. Olisi ollut aivan toinen tarina se, jossa pääosissa olisi ollut pullakka Amy Schumer.

Juuri se, että Barbie oli tietoinen stereotyyppisyydestään, tuo elokuvaan jännitettä. Feminismi ja tiedostaminen kuuluu stereotyyppisille bimboillekin. Pullakka Barbie, joka häädetään barbimaailmasta, olisi ollut liian ilmeinen. Tai sitten kokonaan toisenlainen elokuva. Hyvä leffa olisi ehkä ollut sekin.

....

Savon Sanomista luin aamulla, että Mikko Kärnä on hakenut Rautavaaran kunnanjohtaksi. Hienoa, äänestän häntä, jos nyt kukaan ei ole lähettänyt Kärnän nimissä hakemusta vittuillakseen tai sitten Kärnä itse kännissä ja/tai läpällä.

Vaikka tyyppi on wikipedian mukaan adhd, hän ainakin tietää paljon metsästämisestä. Kärnä voisi kohottaa Rautavaaran julkisuuskuvaa. Ja tuoda piristystä vähän senilisoitumaan päin olevaan pitäjään.

Kärnä on jäänyt kiinni siitä, että lähetti vuonna 2014 kuvansa pubissa tapaamalleen naiselle. Kuvassa näkyi kuulema myös Kärnän penis. Niin. Noloa etupäässä, mutta sellaisen kanssa voi elää. Ja minähän elän miehen kanssa, joka on lähetellyt naiselleen (!?) vaikka mitä. Videoitakin. Jopa meidän keittiövideon. Olen siitä ihan otettu. Se tyrmisti naispolon ja tämän ystävätärpiirin sekä sai Lapinlahden kulmakunnan lainehtimaan.

Lähetin naiselle tekstarin siitä, että aviomieheni ja minun yhteisvideoita saapi lisää Pohjois-Ollikkalan metsästyslaavun riistakamerasta. Ihan luonnossa esiinnyn siinä kristillisesti vihityn aviomieheni kanssa!

...

Savon Sanomien uusi päätoimittaja Matti Pietiläinen kirjoitti raikkaasti Vihreistä, Mikko Kärnän kestoinhokeista, siis meistä meikäläisistä. Pietiläinen kirjoitti, että uusi puheenjohtaja Sofia Virta irrottaa puoleensa tapetista tai jotain sinne päin.

Kolumin otsikko oli Perussuomalaiset tarjoaa vihreille mahdollisuuden erottua tapetista (SS, su 13.8.2023).

Osuvaa joka tapauksessa. Päätoimittaja on räväköitynyt sitten uransa aivan alun. Pietiläinen viittaa Sofia Virran A-studioesiintymiseen ja käyttää termiä intensiivinen esiintyminen. Minä whatsappasin Tikkis-Hannelelle, että Virta rusikoi, suikaloi ja pakasti persujen Johan Vigeliuksen (who?).

Sofia Virta vie Vihreitä oikealle, mutta olkoon. Hän on tehnyt työtä lastensuojelussa ja on nähnyt, mitä markkinaliberaalius aiheuttaa. Ei vielä Virralle ole oikein kirkastunut, että syypää on juuri ihannoimansa markkinaliberaalius, mutta jospa se siitä.

Toinen kesän valopilkku Savon Sanomissa on kesätoimittaja Iikka Sorvali. Mitähän tyyppi opiskelee, sillä uskalsi kirjoittaa Välimereen uponneesta Adriana-laivasta. Laivassa oli 750 pakolaista. Kreikan rajaviranomaiset yrittivät hinata Adrianaa takaisin kohti Italian aluevesiä, kun se upposi.

Operaatiolle on termi. Se on pushback. 510 ihmistä hukkui.

Iikka Sorvali näyttää tulleen valituksi SYL:n kehitysyhteistyöasiainneuvottelukunnan puheenjohtajaksi. Hän on KENKUSSA Lapin yliopiston ylioppilaskunnan edustajana. Jes, mitä ilmeisemmin lukenut nuori mies.

...

Kirsikkana merkinnän pohjalta vassujen Pirkanmaan ainoan kansanedustajan Anna Kontulan ajatus Hesarin haastattelussaan (HS ti 15.8.2023). Parlamentarismi on passé. Kontula jättää eduskunnan kuluvaan kauteen, muttei sen vuoksi, että olisi pettynyt systeemiin. Systeemiä tulee viilata.

Hän ei aio asettua enää ehdolle, sillä välillä on ihan pakko elää tavis- tai äänestäjäelämää.

Aivan mainiota! Toivottavasti Kontula alkaa miettiä demokratiaa ihan urakalla. Olin taannoin Vasemmistoliiton Jyväskylän puoluekokouksessa läpi menneen Suoran Demokratian ryhmässä. Pettymyksekseni puoluekokouksen jälkeinen puoluehallitus vesitti ryhmän pelkäksi Demokratia-ryhmäksi.

Sitten tulin ajatelleeksi, että miksipä ei pelkkä Demokratia-ryhmä. Nykyisenkaltainen demokratia ei ole enää juuri mistään kotoisin. Tai se on satunnaisia heilahduksia aikaan saava parasta mitä rahalla saa karaokekapitalismidemokratia.

Ugh, olen puhunut. Nyt avaan romaanikässärini ja teen sille vähän jotain.