Vaivoin jos ollenkaan akkulturoitunut lisäke

ti 5.9.2023

Kerroin Matille vasta autosta matkalta, kun ajoin kohti perjantaista kirkkovuoden alun praasniekkaa Valtimon Erakkolaan, minne olen menossa. Loukkasin miestäni taas. Hän loukkaantui siitä, että olin menossa ortodoksisiin menoihin.

Aion kyllä edellisenä iltana kertoa suunnitelmastani, mutta mies avasi keskustelun sillä, että on aikeissa erota kirkosta.

Aviomiehen ero kirkon jäsenyydestä tuntuu tuskalliselta, raatelevalta. Ehkä suurin syy on se, että kun menimme naimisiin, olin jo tajunnut, että ei meillä sittenkään ole paljoa yhteistä. Meillä ei ollut yhteistä kieltä edes sen vertaa kuin lasten biologisen isän kanssa. Lasten isä puhui venäjää ja minä suomea. (Minä kuitenkin olin opiskellut venäjää.)

En vieläkään ole päässyt lopulliseen selvyyteen siitä, mikä piti meidät Matin kanssa yhdessä kaikki nämä kamalat vuodet. Tai kyllä minä sen tiedän, mutten mene siihen nyt tässä. (Sanonpahan vain, että syy oli sangen vanhatestamentillinen. :D)

Jokin säie oli se, että näin koko ajan häivähdyksinä Matin sisällä pienen herkän ja taiteellisen pojan, joka on myös hennosti uskonnollinen. (Vaikka mies tarjoili välillä keskusteluissa epä-älyllistä kuraa: "Usko Jeesukseen riittää.")

Perusperheeni ortodoksisuus oli Matille aina kova pala. Koetin raahata miestä mukana ortodoksissa menoissa. Kävimme ensimmäisenä uutena vuotena Valamossa ja ei ollut sellaista yksityiskohtaa hotellissa tai muuten rakennuksissa, josta Matti ei olisi narissut.

Avioliittomme alkuaikoina Alapitkällä ristisaatossa Matti oli niin hapan, että päätin antaa olla. Me tyttöjen kanssa kävisimme ortodoksisissa jutuissa keskenämme. Kai se oli virhe. Matti löysi ymmärtäväisen ja lämpimän sylin lähinnä ehkä viidesläistä tai no joka tapauksessa täyttä uskovaista kaheliosastoa olevalta naiselta.

Niin. Ajoin mieheni vieraisiin. Niinhän se meni. Käytin myös yllä sanaa perusperhe. Meistä ei koskaan tullut "oikea perhe". Olimme Marian ja Annan kanssa jokin vain vaivoin vähäsen, jos ollenkaan akkulturoitunut lisäke.

Termiä akkulturaatio on käytetty maahanmuuttajien yhteydessä. Wikipedian mukaan se tarkoittaa kulttuuriin sulautumista tai sopeutumista. Toiseen kulttuuriin muuttavan on sopeutettava elämänsä uusiin rakenteisiin.

Me Marian ja Annan kanssa muutimme täysin toiseen kulttuuriin, kun muutimme Matin kanssa saman katon alle. Luulin jotain muuta sen perusteella, että mies oli poliittisesti valveutuneen oloinen, julkivasemmistolainen.

Enpä osannut esimerkiksi aavistaa, miten degeneroitunut Lapinlahden vasemmiston ryhmädynamiikka oli.