Maritta Lintusen kanssa ei tarvitse tehdä onnepaluja!

ke 13.12.2023

Tänään on koulupäivä etänä. Kirjallisuuden contessa Adelaide de Saint Erasmo lohdutti minua äsken whatsappilla, että Maritta Lintusen kanssa ei tarvitse tehdä onnepaaluja. Kun televisiosta tuli tieto Lintusen Sadan auringonkierron valinnasta, contessa de Saint Erasmo kysyi heti, olenko lukenut Savonia-voittajan. Vastasin, että luin kyllä kesällä kirjailijan haastattelun Karjalaisesta, mutta jostain syystä aloin kaihtaa romaania.

Jotain ahdistavaa keisissä oli. Jotain hyvin irrationaalista. Kirjailija oli käymässä Nurmeksessa ja jutussa oli jotain tulevasta - tai ilmestyneestä kirjasta. Luin jutun hajamielisesti ja ahdistuin vähän. Olisi tämä Matti Pulkkisen muistoseurakin ja Lintusen jossain olisi jotain Pulkkisesta. Todennäköisesti googlasin Lintusen ja panin googlaukseni vaivihkaa kiinni.

Liikaa tavaraa, liikaa kirjoja. Ei juma, minähän olin pyhittänyt elämäni virolaiselle nykykirjallisuudelle ja Tõnu Õnnepalultakin Kirjokansi oli julkaisemassa syksyllä uuden suomennetun. Ei tähän saumaan nyt mahtuisi Lintunen.

Helpotti, kun Adelaide de Saint Erasmo vapautti minut lukemasta Lintusen koko tuotantoa. Sitä paitsi pakkohan se olisi jostain aloittaa. Miksei heti Savonia-voittajasta? Lieneehän Sirpa Kähkösen Finlandia-voittaja 36 uurnaa ainoa Kähkösen romaani, jonka luen loppuun.

Jos olen oikein ymmärtänyt, 36 uurnaa ei sisällä ilotonta raatamista. Tosin kirjaa on kehuttu niin hirveästi joka paikassa, että en lue sitä nyt. Luen sen, kunhan kohu vähän laantuu. En lue Maritta Lintustakaan tähän hätään. Rutakkoon Rautavaaralle kirja on kuljetuksessa ja varauksia on kymmeniä ympäri verkkoa. Saatan ehkä kuunnella sen.

Olen velkaa contessa de Saint Erasmolle yhden lauseen luonnehdinnan Jouni Tossavaisen Venäjän metsästäjistä. Kehittelen sitä työmaalla ja muotoilen sen, kunhan tästä viikosta pääsen. Ei ole missään nimessä kyse siitä, että Tossavaisella tai Tõnu Õnnepalulla ei olisi sanottavaa.

Tossavaisella sitä on ja hänen taktiikkansa on tunkea lauseen pääsanan määreisiin koko maailmankaikkeus historioineen. Õnnepalulla puolestaan on paljon paljon paljon sanomista, mutta hän haluaa, että lukija kiskoo sen ulos kirjasta hohtimilla. Sana kerrallaan. Minimalistisesti ja typistetysti.

Karoliina Timosen Lainasta olisi ehdottomasti kirjoitettava ja samassa yhteydessä Riikka Suomisen virkistävästä Suuri rakkaushuijaus -puheohjelmasta. Lähden askeltamaan kirjastolle ja haen varauksesta Anneli Kajannon Elämänmuutos - omakohtaisia kertomuksia. Selaan myös Kaarina Mönkkösen Vuorovaikutus asiakastyössä - Asiakkaan kohtaaminen sosiaali- ja terveysalalla -kirjaa. Mönkkösen väitöskirja Dialogisuus kommunikaationa ja suhteena - Vastaamisen, vallan ja vastuun merkitys sosiaalialan asiakastyön vuorovaikutuksessa on meillä pienryhmän keskustelutehtävänä ja olisi mukavampi lukea teksti kirjana, jos vain kirja perustuu väitöskirjaan.