Jutta Urpilainen oli eilen hyvä tentissä!

Teemu Keskisarja lukee tyttärelleen Mikko Mallikasta dokkarissa

to 4.1.2024

En pitänyt Jutta Urpilaista minään, kun tämä valittiin SDP:n puheenjohtajaksi. Kun olimme perustamassa Vapaus valita toisin -verkostoa Helsingissä Kulttuuritalolla, Urpilainen käveli juhlasalissa yhteenvedon aikaan paneelikeskustelunäyttämön edestä. Oikealta vasemmalle.

Kuului klop, klop, klop.

Muistan Urpilaisella olleen komeat klonksuvat korkokengät. Korot olivat paksut eivätkä lainkaan naiselliset. Eivät piikkikorot yhtään. VVT-foorumi jatkoi jokusen vuotta ja sen avulla luotiin pohja unelmien punavihreälle vasemmistoblokkihallitukselle.

Se sitten saatiin, kun olin jo kaiken toivoni menettänyt. Kevään 2015 eduskuntavaalien tulos oli pettymyksien pettymys. Tuntui siltä, että peräsuoli pitkällä vasemmiston puolesta puolueiden melko uskollisena (niin uskollisena kuin se ikäluokalleni on mahdollista) soturina työn tekeminen oli ollut täysin turhaa.

Saimme SS-hallituksen. Koulutusleikkaukset muun muassa. Lakkasin seuraamasta Ylen uutisia. Käännyin perheeseeni päin. Raahasin Matin pariterapiaan. Matti ryhtyi hysteeriseksi. Hänen rannalle jättäytynyt rakastajattarensa, ikineitsyt, pääsi taas kalsareihin ja muitakin hutsuja löytyi kosolti.

Aloitin opinnot Helsingissä ja oikeastaan valmistelin lähtöä Lapinlahdelta. Uskovainen ikineitsyt kiristi otettaan ja alkoi avoimen himokkaaksi. Kiinnostava yhdistelmä, täytyy sanoa. Pyhän Teresan hurmio. Katsokaapa netistä kuvaa taulusta.

Matti koetti tukkia pakotietäni varustamalla taloa. Lopulta kaikki alkoi paljastua ja tuli korona. En oikeastaan paljoakaan kiinnittänyt huomiota siihen, että meille tosiaan keväällä 2019 tuli unelmien hallitus. Antti Rinne oli niin huomaamaton pääministerinä. Vähän niin kuin Petturi Urpo (kök.).

Vasta korona ja naisviisikko herätti. Hitto, se, mitä huhkimme vuosina 2007 - 2015 ei ollutkaan vailla merkitystä. Nyt sitten Hesarissa esiintyy sana uusliberalismi harva se viikko. Lisäksi mainitaan sana kapitalismi. Olen alkanut pongailla. Saska Saarikoskikin kirjoitti uusliberalismista.

Jännä juttu. Kaarina Mönkkönen väitöskirjaansa perustuvassa oppikirjassaan Vuorovaikutus asiakastyössä mainitsee myös kielletyn u-sanan. Kirjan otsikko on puiseva eikä juurikaan kerro siitä, että sisältö on radikaalihkoa. En todellakaan olisi tarttunut opukseen, ellei se kuuluisi opintoihini.

Ensi viikolla teen opintojen rästityöt. Tämä viikko menee Marian asioiden parissa.

Mutta että niin. Jutta Urpilaisesta on EU:ssa kasvanut ihan huippumuija. Häntä voisi vaikka äänestää ensimmäisellä kierroksella. Toki tässä vaikuttaa se, että Pekka Haavisto (väsy-vihr.) irtisanoutui vasemmistosta ja alkoi hamuta ääniä oikealta.

JP Roos Facebookissa koetti puhua Haaviston puolesta. Minäkin ajattelin, että tulee tehdä kaikki, jotta toisella kierroksella eivät vastakkain olisi Stubb ja Halla-aho. Nyt vaikuttaa siltä, että Halla-ahosta ei ole toiselle kierrokselle. Siinä mielessä Mika Aaltola on mies paikallaan. Aaltola syönee juuri Halla-ahon ääniä. Tosin Aaltolan kannatus nyykähti.

Mielestäni Jutta Urpilainen sanoi tosi hyvin. Jos EU:ssa yhdessä päätetään, että Suomen presidentin tulee neuvotella Putinin kanssa, niin tulee tehdä. Me emme pääse maantieteellisestä asemastamme mihinkään. Olemme Venäjän vieressä jatkossakin.

Janne Saarikivi sanoi kirjassaan Rakkaat sanat, että Ukrainan sota kaivoi Suomessa esille viheliäisimmän russofobian. Olen samaa mieltä. Long Playssa on jo ilmestynyt Saarikiven uusi Venäjä-essee. Saan sen vielä printtinäkin ja oikeastaan haluaisin säästää esseen lukeakseni sen painettuna.

Matti painosti kuuntelemaan Mauno Koiviston Venäjän idean. Sepä olikin hirmu hyvä. Kuuntelimme sen yhdessä joulunalustyömaalla. Matti kuunteli kirjan toistamiseen.

Täytyy muistaa, että Putin ei elä ikuisesti. Ja täytyy muistaa, että amerikkalaiset saattavat saada seuraavaksi presidentikseen Trumpin. Miten sitten Suomessa suu amerikkalaisten ja Naton kanssa pannaan?

Nyt alan katsoa dokumenttia Teemu Keskisarjasta ja kuolleista ihmisistä. Minua eivät kyllikkisaaret tai Tulilahden murhat kiinnosta lainkaan. Kiinnostavaa on Keskisarjan elämä. Hän johtaa kentällä kahta sympaattisen oloista tutkija-assistenttinaista ja toisella kädellä taluttaa leppoisaa perhekoiraa sekä lukee Mikko Mallikasta pikku tyttärelleen.

Leuassa oli äsken viiru hammastahnaa. Ja vittu, ajatus katkesi. Nyt Keskisarja on Mikkelin upseerikerholla luennoimassa. Keskisarja sanoi, että talvisota on vuosikymmenellä 2070 suurvallalle sama kuin lumisota. Joku veti herneen nenään.

Ajan hammas puree. Hattujen sodastakaan ei edes yliopistotutkijat osaa sanoa äkkisiltään mitään, sanoi Keskisarja. Nythän tyyppi on persujen kansanedustaja. Varmaan jotain isänmurhaa, sillä Hesarin kuukausiliitteessä (syyskuu 2023) Keskisarja kuvaa isäänsä näin: "Vanhempani olivat nuorena taistolaisia. Isä oli jopa maolainen, kannatti kiinalaismallista kommunismia ja ihaili sissisotaa. Isä oli mukana myös Vanhan valtauksessa, mielestään kolmen ensimmäisen sisälle rynnänneen joukossa."

Keskisarja kertoo ottaneensa kommunismin itsestäänselvyytenä 14-vuotiaaksi asti. Hän oli pioneereissa, soitti vappumarssilla klarinettia ja kaupusteli Tiedonantajaa. Isänmurha on varmaan jonkinlainen perinne, sillä Vesa Keskisarja on 13-lapsisen lestadiolaisperheen lapsi. Nivalasta.

Isästään historioitsija sanoo näin: "Ratkaiseva eromme on, että isä hankki opiskelijana kaksi tuvallista lapsia eikä siksi ehtinyt luoda uraa. Minä aloitin sikiämisen vasta 37-vuotiaana tohtorina."

Dokumentin pikku tytär on Keskisarjan toisesta avioliitosta. Jakson Tulilahden suohauta alussa historioitsija makaa selällään lastenhuoneen isomman lapsen sängyssä ja lukee jotain prujua. Tytär haluaisi, että iskä lukee Mikko Mallikkaasta koulussa.

Ilmeisesti Keskisarjan aiemman liiton lapset ovat yhteishuoltajuudessa, sillä perheen lasterissa on useampi sänky. Jouluaatto onkin paras päivä kirjoittamiseen, sillä kaikki ovat mummoloissaan ja historioitsijalla on jopa kuusi tuntia aikaa kirjoittaa keskeytyksettä.

Isä panee Mikko Mallikas -kirjan sivuun ja sanoo, että se luettiin jo ja kertoo tyttärelleen, että hänen on luettava jostain ihme Runarista. Runar tekee ilkeitä asioita, kuten varastaa. Tytär opponoi. Eikä varasta. Isä pysyy kannassaan. Kyllä varastaa. Isä ja tytär ovat kuin väitöstilaisuudesta.

"Joo, se jopa murhaa."

Tytär menee Mikko Mallikas -kirjan kanssa omaan sänkyynsä ja koira koettaa saada huomiota kanneskelemalla puruleluaan. Sitten dokumentti siirtyy historioitsijan toisen assistentin, kanttori Kaisa Kauton, kotiin. Sielläkin koira makaa tylsistyneenä lattialla.

Kautolla on kultainen noutaja. Keskisarjan perhekoiraa arvelen ruskeaksi labradorinnoutajaksi. Tänään nähdyssä jaksossa Keskisarjan labbis tuijottaa ulko-ovea. Haluaa ulos. Tänään nähdyssä jaksossa Keskisarja kertoo, että häneltä ovat yhteydet yliopistokavereihin hiipuneet täysin. Lähin historiaystävä hänelle on isoäitimäinen Eeva. Eeva Tammi on työskennellyt 37 vuotta leikkaussalihoitajana. Nyt hän on Lomalinjan asiantuntijaopas Karjalan-matkoilla.

Paitsi, että ei ole, sillä Karjalan-matkoja ei järjestetä.

Kappasta. Eeva Tammesta on Tiina Suomalainen tehnyt hienon ja perusteellisen henkilöhaastattelun Tehy-lehteen. Haastattelu löytyy netistä. Pitää lukea se. Kun Leonid tuli Suomeen, hain Demarin Lappeenrannan aluetoimitukseen. Kävin työhaastattelussa Helsingin-konttorilla. Ja Tiina Suomalainen pääsi.

Tisu. Etelä-Saimaan Mikro-Mikko -kouluttaja lohdutti minua siitä, että käyttäjätunnukseni oli etunimestä ja sukunimestä muodostettu Piso sillä, että Tiina Suomalaisella oli - ilmeisesti edellisenä kesänä - vielä hirveämpi käyttäjätunnus. Tisu pääsi eikä Piso. Vituttaako? En tiedä.

En päässyt, vaikka haastattelijana oli kaavilaisen Kari Arvolan, päätoimittajan, lisäksi Teijo Piilola, jokin Demarin silloinen päällikkö. Piilola oli Tampereen yliopistossa tutorini. Ehkä siksi en päässyt, että minua haastatteli tutorini. Olin ehkä toimittajatutkinnon oman vuosikurssini lapsellisin. Ainakin nuorin olin ja kusta runsaasti päässä siitä, että olin ollut 17-vuotiaasta asti toimittajan työssä.

Myöhemmin muutuin kyllä. Kehityin, mutten päässyt Lappeenrannan aluetoimitukseen, vaikka osasin venäjää enemmän kuin hyvin ja Demarin aluetoimittajan tuli tehdä juttuja Venäjän lähialueilta. Tiina Suomalaisen venäjän kielen taidosta en tiedä, mutta hän ei ainakaan ollut ryvettynyt Kansan Uutisissa. Kusarissa.

Vittujoo. Vähän vituttaa, mutta olen lohduttautunut sillä, että hyvälle hävisin. Tosin se oli sitten ihan paskaa, että jäimme Leonidin kanssa jumiin Pohjois-Savoon. En ole täällä koskaan viihtynyt.

...

Teemu Keskisarja lukee tyttärelleen Mikko Mallikasta ja pyytää tytärtä kertomaan, mitä seuraavalla aukeamalla tapahtuu voidakseen keskittyä edes pienen hetken Runar Holmströmiin. Tytär selittää omalla pikku lapsen kielellään, että Mikko Mallikas rakentaa laituria. Isä pyytää lasta sanomaan tarkemmin, sillä kuulee, että lukettaa raikulia. Tytär tapailee sanoja. Isä ei saa vieläkään selvää. Sitten välähtää.

"Ai, rakentaa laituria. Ei kai. Tämähän on jokin kallio. Eihän ne voi tälleen veden rantaan... Tässä laukussa on Mikko Mallikkaan kirja... Ei kun rakentaa ne laituria! Sinä olit aivan oikeassa, miten minä en ymmärtänyt sitä."

Edellisessä jaksossa Kyllikin murha Teemu Keskisarja työntää lastenrattaita puistossa ja sanelee jotain sanelukoneen näköiseen laitteeseen. Lenkkeilijä keskeyttää sanelun. Sitten koira kävelee toiselle puolelle polkua ja kohta kuuluu sirkkelin parahdus. Lopulta isä ja tytär pääsevät kirjastoon ja isä koneelle.

"Ootsä tosissas´ Amalia, että sulla on kakkahätä. No, käydään sitten kakalla."