Suzanne Innes-Stubb ja Marko Kilpi voisivat aloittaa yhdessä työn syrjäytyneiden parissa

Helluntaiherätys pohjautuu armenialaisiin ja Armenian venäläisiin, jotka lähtivät pakoon turkkilaisia Amerikkaan

ma 12.2.2024

Parasta presidentinvaalien toisella kierroksella olivat puolisot. Olisin niin tahtonut nähdä Antonio Floresin kättelemässä linnassa ja minusta oli tosiaan ihanata, että Flores otti Puoli seiskan haastattelussa esille suomalaisten pahimpana ongelmana yksinäisyyden.

Sen sijaan Suzanne Innes-Stubb puhui, että suomalaiset pelkäävät eniten ulkoisen turvallisuuden puolesta. Kuulosti kovalta oikeistopuheelta. Tänä aamuna Ylen aamutelkkari vilautti, Innes-Stubbia sanomassa, että haluaa presidentin puolisona alkaa tehdä työtä syrjäytyneiden parissa.

"Se olisi kivaa!", tuumasi Innes-Stubb ja kuulosti vilpittömältä ja välittömältä. Otan tämän ihan tosissani nyt. Marko Kilpi ei ole missään kertonut poliittisista saavutuksistaan nuorten mielenterveys- ja muussa ongelmatiikassa. Ehkä niitä ei ole. Siksi hän voisi lyöttäytyä yhteen maamme First Ladyn kanssa ja aloittaa jonkin sosiaalirojektin.

Jotainhan tässä on tehtävä, jotta kansa ei jakaudu kahtia.

Suzanne Innes-Stubbissa vaikuttaisikin olevan virtaa ja voimaa. Jenni Haukio vaikutti miehensä presidenttikauden alussa jotenkin poissaolevalta. Lisäksi hän suostui aivan kummallisiin kuteisiin. Ne oli hänelle varmasti osoitettu presidentinkansliasta, jotta pariskunnan 29 vuoden ikäero ei olisi hypännyt silmille.

Tohtori Jenni Haukio on hyvä runoilija. Pidän hänen runoistaan, kuten arvelen pitäväni Kiira Korven runoista. Korven Vittusaatanaperkele kiteyttää niin paljon. Kun olin Aamulehden nettitilaaja kuukauden, onnistuin lukemaan toisenkin Korven runon. Jutussa oli kielikuva Ikean ruuveista.

Taivahan tosi on, että jos runon, jossa kielikuvana ovat Ikean ruuvit, olisi kirjoittanut pohjoiskarjalainen lesbo, Anneli, ei kukaan olisi niitä julkaissut.

Pidän kuitenkin siitä, että runoissa on tunnistettavia jokamiehen kielikuvia. Haukion runoissa paitasi pujahtelevat ylleni ja mies vetää jalasta jättimäistä kumisaapasta. Merellä on hopeaa.

Ehkä tohtori Haukio oli linnassa alakuloinen. Ehkä hän halusi lasta. Oli epäonnea, tasavallan presidentti kirjoitti tiedotteessa. 

Alexander Stubb sanoi jossain vaalikeskustelussa, että hänen rouvansa kyllä päättää itse, mitä yllensä pukee. Kysymys tuli valtiovierailusta jossain muslimimaassa. Jenni Haukiolla oli huivi vuonna 2016, kun presidenttipari kävi Iranissa.

Vuoden 2016 huivi ei mielestäni ollut ongelma, ajattelen niin, että se oli vieraan korrektiutta. Ongelma oli vuoden 2012 Ruotsin-vierailun hiuslaite. Se näytti meduusalta. Haukiolla ei varmaankaan ole ollut helppoa, mutta kohta on. Hänen lapsensa isä sanoi lasten haastattelussa, että aikoo eläkkeellä ottaa rennosti; voi aamulla ajatella ensimmäisenä, mitähän kivaa tänään tekisi.

Kävin eilen kuuntelemassa Rautavaaran helluntaiseurakunnan 65-vuotisjuhliin liittyvää alustusta Viljami Kuosmasesta. Alustajana oli Kuosmasen pojan poika Tomi Kuosmanen. Kiinnostavaa! Tomi Kuosmanen onkin teologian maisteri ja ilmoittaa KD-lehden haastattelussa harrastavansa islamin tutkimista.

Tämä vasta onkin jotain. No, hittolainen ja harmi, että en googlannut tyyppiä ennen eilistä. Lauantaina Tapio Sopanen kertoi helluntaiherätyksen historiasta ja eilen Rautavaaran pastori Ilkka Roininen Rautavaaran herätyksen vaiheista.

Kiinnostavaa on, että Rautavaaralla juuri helluntaiseurakunnassa on kiinnostavia luentoja tai ylipäätänsä, että on luentoja. Muualta en ole luentoja tai alustuksia Rautavaaralla pongannut.

Minua ne ovat kiinnostaneet. Kesällä kuuntelin seurakunnassa esityksen johtamisesta.

Tarkoituksenani on kirjoittaa siitä, mitä eilen ja lauantaina helluntaiseurakunnassa opin, mutta vielä tänään päässäni surisee. Kaikki oli kovin kiinnostavaa. Esimerkiksi se, että helluntaiherätys Suomeen tullessaan on samaa karsimaattisten liikkeiden jatkumoa, joka alkoi Telppäsniityltä Lapinlahdelta vuonna 1797 ja jatkui lestadiolaisen liikkeen syntynä 1840-luvulla Ruotsin pohjoisemmassa Lapissa.

Itse helluntailiike on syntynyt Los Angelesissa Azusakadun herätyksessä. Sen tiesinkin ja jostain olin lukenut, että Azusakadun herätyksen pohjana olivat Armenian armenialaiset sekä venäläiset, jotka pakenivat Amerikkaan, koska pelkäsivät turkkilaisia. Turkkilaiset tappoivatkin massoittain armenialaisia

Wikipediassa lainataan assyriologi Simo Parpolaa Simo Parpola ja filosofian tohtori Serafim Seppälää. Heidän mukaansa vuosien 1914–1918 kansanmurhassa kuoli 1,3–1,5 miljoonaa armenialaista, 500 000 assyrialaista ja 500 000 kreikkalaista kristittyä, heistä suuri osa kesällä 1915. Ennen kansanmurhaa kristittyjä oli kolmannes väestöstä, nyt promille. Alue oli ollut armenialaisten hallussa 2 500 vuotta ja assyrialaisten 4 000 vuotta.

Kun turkkilaiset tappoivat armenialaisia, Armenia oli joutunut osaksi Osmanien valtakuntaa.

Minä tehdä vippasin Armeniasta ja Azerbaidžanista kansainvälisen politiikan pikkuruisen opiskelutyön Tampereella. Kysyin helluntalaisliikkeen alkulähteistä istuessamme Pietarissa jossain hienossa ravintolassa. Tehtävänäni oli olla Konevitsa ry:n johdon sekä Konevitsan luostarin igumeni tulkki.

Luostarin igumeni inhosi minua kuitenkin ensi silmäykseltä, hän puhui epäselvästi eikä tullut yhtään vastaan, kun tangertelin. Tunteemme olivat molemminpuoliset. Minun oli vaikea suhtautua igumeniin, sillä hänen veljensä Dimitri Arva oli 1990-luvun kamuni ja luostarin 2000-luvun igumeni vaikutti uusrikkaalta ja hemmotellulta veljeensä verrattuna.

Kun otin ortodoksitoplokkaiden illallispöydässä esille helluntailaiset, tunsin, että olin taas tehnyt jotain sopimatonta. Naulasin itse taas nauloja arkkuuni. Minua ei enää pyydetty tulkiksi eikä Konevitsa ry:hyn muutenkaan. Paulon mamma tosin oli sanonut monta kertaa, että Konevitsa ry ei ole entisensä.

Ei ollut. Konevitsassa oli nähty hiippailemassa itse Paha Paha Putin. Suomalaisten hapankaalitalkoita ei enää tarvittu. Minäkään en tarvinnut Konevitsalaisen Jumalanäidin ihmeitä yhtään enempää. Minulla oli jo Maria ja Anna.

Lopullisesti aivoni menivät umpisolmuun eilen Rautavaaran hellareiden luentosalissa, kun Tomi Kuosmanen kertoi sukunimeensa liittyvästä legendasta. Kuosmanen on sanottu tulevan Kosmas Aitolialaisesta.

Ja kun sanotaan Kosmas Aitolialainen, nousee minulla tukka pystyyn Aamun Koiton päätoimittajakaudeltani sekä ajalta, jolloin olin Yhteys.org-listalla muiden tasa-arvoista avioliittosiunausta ajavien Suomen ortodoksien kirkon työntekijöiden kanssa.

Pyhän Kosmas Aitolialaisen veljestöä pidin ortodoksien änkyräosastona ja sitä varmaan ovatkin. Aitolialaiset perustivat Lammille Athos-Säätiön Luostarikeskus Panagian. Ja eipä aikaakaan, missäpä meikäläinen oli taas tulkkaamassa?

No, Lammilla Athos-Säätiö Luostarikeskus Panagiassa. Kuinkas muuten. Mukana oli pikku Mariani. Tutustuin isä Hannu Pöyhöseen ja hän oli oikein kiva. Muistutti pientä menninkäistä.