
su 17.3.2024
Sain eilen olla mukana Rautavaaran-jutussa. Valokuvasin Kelekka-ajoja. Jännitin niin, että työkameran säädöt olivat persiillään ja kuvista tuli melkein mustia. Läppärin alkeellisella kuvanmuokkausohjelmalla koetin availla säätöjä ja lisätä kirkkautta.
Sain mukkausohjeman Keyrittyjärven sohjon sävyt häviämään, mutta ensi vuonna uudestaan! Nyt tiedän, mihin zoomata.
Kivaa oli. Kelkkaporukat ovat reippaita, iloisia ja suoria. Jotenkin mutkattomia. Pääsin kuvaamaan Rautavaaran kuningasta Mikko Kärnääkin ja tapahtumajärjestäjä Savon Menevän Mona Koskelo piffasi Tiilikassa pizzapuffetin. Kuvauksen jälkeen istuin pöytään, jossa oli vain yksi ihminen, jonka tunsin ennalta.
Panin toimittajamoodin päälle. Päätin, että puhun ihmisille. Päätin, että jos joku vähänkin sanoo, että voi tulla kylään, tulen. Minä meinaan tutustua ihmisiin. Jos joku ei halua tutustua minuun, olkoon oma ongelmansa. En enää hukkaa kahtakymmentä vuotta niin kuin Lapinlahdella pääsemättä mihinkään piiriin tai ympyrään. Voi olla, että en kahdenkymmenen vuoden päästä enää ole elossa.
Kelekka-ajojärjestäjä Savon Menevän Mona Koskelo ohjeistaa...
Rautavaaran tunnelmasähköistäjä, kunnanjohtaja Mikko Kärnä. Hänen laahuksestaan me kaikki haluamme saada palasen. Niin minäkin.
Kunnanjohtaja huudattaa kansaa.
Ihanat letit. Samaa sävyä kuin kypärässä.
Tehokelkkapariskunta Laihialta.
Kannonkoskelaiset Hartikaiset erottuivat väreillään. Hartikaisten mökki on Iissakassa.
Rautavaaralaisen Jere Voutilaisen saapuminen.
Nurmekselaisten saapuminen ja kuva alla nurmeslaisten ilmeet.
[Vanhempi teksti] « [Sisällysluettelo] » [Uudempi teksti] | [Haku] | [Sivun yläosaan]