Vielä merkintä Antti Hurskaisen En kieltäytynyt aseista -esseekokoelmasta

ke 13.3.2024

Kohta lähden kohti Kuopiota. Toivottavasti Skeida käynnistyy. Yöllä oli -12 astetta. Nyt pakkasta muutama aste. Eilen oli kevään huikein päivä. Yöllä -16,8 ja päivällä kirkuva auringonpaiste. Tuulikin, mutta tuulta vasten voi pukeutua.

Kävin hiihtämässä ja järjestelin kouluhommia koko eilisen päivän. lllalla Psykoterapiat-oppikirjaa lukiessa tajusin psykoanalyyttisen ja psykodynaamisen psykoterapiamallin eron. Muistelen, että saimme vähän tuta psykodynaamisesta mallista työnohjaajaopinnoissa.

Meillä oli sessio, jossa saimme tutkiskennella sisäisiä kuviamme. Minun sisäiseksi minäksi alkoi tajuntani oikeasta alakulmasta tunkeutua pikkuinen lihava buddhapoika. Hedonisti. Ei se ollut kovin kiva itse, mutta en saanut buddhapoikaa millään pois kuvasta. Siihen oli tyytyminen ja lopulta nauratti.

Pitää vielä ottaa muistiinpanoista selvää, kuka meille session piti. Sen kertainen kouluttaja ja session pitäjä oli koko Suomen Johtamistaidon opiston, MIF:n, oppijeremiadin paras. Nyt lempioppilaitokseni Helsingin Psykoterapiainstituutin HPI:n omistaja näyttää joutuvan maksamaan korvauksia opiskelijoilleen siitä, että eivät saakaan käyttää psykoterapeutin nimitystä.

(MIF:n kouluttaja oli psykoterapeutti Mikko Räsänen. Lisäys pe 15.3.2024)

HPI:n oppi oli kyllä hirmu hyvää. Olisin jatkanut työyhteisösovittelijasta lyhytterapeutiksi HPI:n kautta, jos koulutus ei olisi tullut Snellman-instituuttiin Kuopioon.

Piti kirjoittamani tänne muistiin, että Antti Hurskainen kirjoittaa useassa kohdassa tai ainakin yhdessä En kieltäytynyt aseista -esseissään, että hänen vanhempiensa avioliitto oli pystyyn kuollut.

Vanhempien avioero kulkee Hurskaisen tuotannossa mukana. Se on taustalla vahvasti esimerkiksi Kuihtumisessa. Siinä Hurskainen rakentaa minäkertojalle lukevan yliopistomiesisän. Kiinnostavaa, mutta kohta on lähdettävä käynnistelemään autoa.

Hurskaisen vanhempien avioero tuntuu hyvältä ja terveeltä ratkaisulta. Olen toistelemistani toistellut Suru ei toimi -kirjan kuvausta avioeroperheen perjantai-illan pizzanautinnosta. Isoveli oli pyöräillyt lähelle iskän luokse vuokrarivitaloon.

Lapinlahden Peltoniemen asuinalue on rakentunut juuri niin. Vuokrarivitalokodeissa odotettiin omakotitalojen valmistumisia ja sinne myöhemmin eronneet puolisot muuttivat lähelle alkuperäisperhettään. Hurskaisen perheen ja minun Mattini alkuperäisperheen kuviot ovat olleet lähes identtiset. Tosin Matin vaimo lähti Matin rakentamasta talosta.

Hurskaisen Peltoniemi-keskiluokkakuvaus oli sosio-ekonomisesti oivaltavaa jo Suru ei toimi -kirjassa ja tarkentuu edelleen uusimmassa esseekirjassa.

Mietin, miksi esseisti puhuu uusimmassa kokoelmassaan vaimostaan nykyisenä vaimona ja miksi hän ei luetellut perheensä jäseniä nimeltä isänsä Matti ja Liisa -kuolinilmoituksessa. Kuulemma sen verran esseistillä on tilannetajua. Niin. Minä olisin loukkaantunut moisesta "tilannetajusta".