Kirjoittaessani Johdatuksesta narratiiviseen terapiaan löysin Psykoterapia-lehdestä Kirstina Saranevan artikkelin Freudin traumateoria ja Nachträglichkeit-periaatteen merkitys psykoanalyysissa

The Visitors + Kiasma + viides kerros + vuosi 2019 + multivisioesitys

to 4.4.2024

Tekeillä kirjareflektio Alice Morganin kirjasta Johdatus narratiiviseen terapiaan. Koska kirja oli laiha vihkonen, innostuin etsimään lisää tietoa netistä. Koska halusin tietää, mitä tarkalleen ottaen on toistamispakko, päädyin Kirstina Saranevan artikkelin Freudin traumateoria ja Nachträglichkeit-periaatteen merkitys psykoanalyysissa (Psykoterapia (2008), 27(3), 168—188).

Artikkelissa minua puhutteli etenkin nämä kappaleet:

"Eräs tie ulos on se, että potilas todella romahtaa. Mutta ratkaisuna se ei ole riittävän hyvä, ellei siihen sisälly potilaan syvällinen ymmärrys siitä, mitä hänelle on tapahtunut ja mitä merkityksiä sillä hänen elämässään on. Winnicottin mielestä ainoa tapa muistaa elämän alussa tapahtuneita kauhukokemuksia on luoda ja kokea ne ensimmäistä kertaa nykyhetken transferenssissa. Tämä prosessi vastaa torjunnan voittamista ja traumojen muistamista neurootikon psykoanalyysissa."

Ja tämä on kiinnostavaa: "Psykoanalyyttinen työskentely toimii, koska analyyttinen pari uskoo, 1) että menneisyyden tutkiminen avaa tien tulevaisuuteen, 2) että Freudin teoria neuroosien etiologisesta skeemasta ei merkitse mekanistista determinismiä ja 3) että tulkinnan avulla on mahdollista välttyä ikuisten, tiedostamattomien fantasioiden armoilla olemiselta. Progressiiviset ja regressiiviset liikkeet tapahtuvat aina yhdessä ja antavat merkityksiä toisilleen."

"Psykoanalyysi on tieteellinen yritys tutkia ja antaa käsitteellinen ja verbaalinen muoto sille, jota ei voida sulattaa tai ymmärtää, mutta mikä johtaa patologisiin seurauksiin. Me pyrimme siihen, että trauma sisältyisi ihmisen historiaan. Voidaan sanoa, että puhtaan trauman subjekti on subjekti ilman historiaa. Joskus taas on olemassa historia, mutta siinä on ikään kuin iso aukko.

Trauma voi näyttää absurdilta ja mielettömältä, mutta se on joka tapauksessa historia, oma tarinansa. Tästä näkökulmasta katsottuna psykoanalyyttinen prosessi on aina historian luomista (historicization) tai lainatakseni Pirkko Siltalaa, ´kertomuksen etsintää´."

...

Kopioin kappaleita Saranevan artikkelista muistiin. Kohta otan iltapäivätirsat.

Ai niin. Olin opiskelemassa ratkaisukeskeistä lyhytterapiaa, en psykoanalyysiä. Jotenkin on sellainen olo taas, että ei riitä. Menin lukemaan MIF:iin työnohjaajaksi ja tuli olo, että tämä nyt ei alkuunkaan riitä. Menin Helsingin Psykoterapia-instituuttiin lukemaan työyhteisösovittelijaksi. Tuli olo, että tämmöistä pitää saada lisää.

Nyt on vuorossa Snellman-instituutin ratkes lyhyt. Haluan syvemmälle, syvemmälle!

Alaotsikkona on The Visitors + Kiasma + viides kerros + vuosi 2019 + multivisioesitys. Kokeilen nyt, löydänkö itseni googlaamalla linkin blogiini. Muistelen aina kummissani The Visitorsia. Hieno kokemus, mutta kohta on komennettava itseni takaisin narratiiviseen terapiaan.

Pöh, ei löydy googlaamalla nyt The Visitors millään. Entä jos olisi pia valkonen kiasma viides kerros 2019.