Koiraongelmia ja ongelmakoiria sekä Rautavaaran kuntademokratiasta

ti 2.7.2024

Tänään on merkittävä päivä. Olen tilannut pitkän katkon jälkeen Lapinlahdellemme jäteastian tyhjnnyksen. Cargo Teamin roskisauton pitäisi kurvata talon nurkille tänään. Matti kävi kurkkaamassa viime viikon lopulla Kaiviksen jätesammiota, olen sen emäntä, ja Jätekukko on tehnyt tehtävänsä.

Minä eilen kirjoitin kyrpt... kryptisesti ajatuksena, että kohta on Tori.fi:ssä Rautavaaran kokoomusrouvan lisäksi Rannankylän kommarimuijan keltainen talo myynnissä. Kun näin kirjoitin, Suomen journalismin Adelaide de Saint Erasmo arveli minua jo pidemmän aikaa masentuneeksi.

Väärä diagnoosi. Olemme Matin kanssa kuplivalla tavalla innostuneita. Matti jopa raaputti noin neliömetrin suuruisen alan Lapinlahden-talon eteläpäätyseinän hilseilevää maalia. Tätä menoa saamme kaavittua irtomaalin talosta juuri ennen minun kansaneläkkeelle siirtymistäni.

Jännä juttu! Siihen on enää viisi vuotta. Sitten saan kansaneläkettä. On minulla työeläkekin. Minimaallinen. Kelan laskurin mukaan saisin sen päälle vielä pikkkuruisen siivun kansaneläkettä. Eihän tässä ole hätäpäivää tiedossa.

Mehän harjoittelimme koko viime talven niukkaselämää. Tuli aloitettua myös ostosten laskemisen harjoittelu kaupassa. Ylipäätänsä Kaiviksen vuodet on osoittanut sen, että jos Suomeen iskee pulakausi, me panemme peltoon perunaa ja keräämme kellarin täyteen puolukoita. Tämä ei ole vitsi. Voin elää hyvin talven ylitse perunalla ja puolukoilla.

Kaiviksen koiramaailma

Tosiasia on, että muutimme takaisin Lapinlahdelle, sillä Kaiviksella on nyt liikaa koiria. Mutta ei hätää. Voin hujeltaa taas monta kertaa täältä Rautavaaralle kirkonkylän lävitse kuin Pienessä aviorikosromaanissani Pyry etupenkillä ja antaa hiusteni hulmuta auton avoimen ikkunan ilmavirrassa. Niin. Ilmastointi ei taaskaan toimi kuin autossa, joka meni Annalle viikonloppuna.

En palaa enää koskaan tänne. Kun alkaa vituttaa, lähden taas lopullisesti, hyvästi ja kohta toisin päin.

Meille tuli Kaiviksella kokemus siitä, että meidän koiramme ovat ylimääräisiä. Muudan koiranomistaja oli puolestaan päättänyt, että hänen koiransa täytyy saada kokemus siitä, että on maailmankaikkeuden ainokainen.

Ja niinhän siinä kävi, että paimentamisinnossaan Armas Hakkarainen aiheutti poliisi- ja pelastuskoirarotuihin kuuluvalle nuorelle yksilölle lähtemättömän trauman.

Armas ajoi nuoren koiran kotiinsa. Koirapolo meni piiloon sisälle ja luikahti turvaan häkkiinsä, jossa kuulema viettää päivät, kun omistaja ei ole kotona. Voi hyvin olla tottakin, että ulkomaailmalta varjeltu koira, joka viettää päivät sisätiloissa ja vielä häkissä, on kovin herkkä. Omistaja päsmätti minulle, että myös hänen entinen chihuahuansa traumatisoitui samoista syistä.

Siirtymä chihuahuan omistamisesta poliisi- ja pelastuskoirarotuun ei ole helpoimmasta päästä, uskon sen, ja annammekin koiranomistajan kasvulle tilaa.

Päätimme, että pidämme Kaivista jonkin aikaa mökkinä. Talvimökkinä. Se sopii meille mainiosti ja toinenkin lähiön asukas saa rauhan. Hänen ei tarvitse enää piiloutua aurinkolasien taakse ja vetää naamaansa myttyyn, kun reippailee talomme ohitse.

Hienoa, meillä on Kaiviksen lähiössämme koiranomistaja, joka ei pidä muiden koirista, ja kesäasukas, jonka juomavesi tulee pumpata tontillamme olevasta kaivosta ja joka sitten ei pidä lainkaan muista ihmisistä.

En uskokaan, että naisella olisi meitä vastaan mitään henkilökohtaisesti. Me vain satuimme ostamaan lähiön päätalon, jonka pihalla on kaivo ja jäteastia.

Meistä on vain ihanata, että lähiön väki käy kaivolla ja tuo roskat emännöimääni jäteastiaan. On mukavata, kun lähiössä on elämätä. Mielestäni olisi kuitenkin kohtuullista, että jos on riippuvainen meidän omistamastamme päätalosta, siivoisi naamaltaan norsunvittuilmeen.

Huh juu, olenpa hiilenä. Mutta ei se mitään. On varmaan moni naama norsun vitulla, kun me Matin kanssa ilmestyimme Lapinlahdelle. Nahkamme tästä kovettuu.

Lähidemokratiasta

Rautavaaran kunnanjohtaja on suoraan yhteydessä kansaan. Hän viestitti, että Rautavaara-päivillä saa tulla nykimään hihasta. Aivan mainiota. Mikko Kärnä ei piiloudu kunnantalolinnaansa, vaan altistaa itsensä kuntalaisten kohtaamiselle.

Lisäksi Kärnä on yhteydessä kuntalaisiin Facebookin välityksellä. Joku voisi tehdä tällaisesta uudesta kuntajohtamisen mallista tutkimuksen tai selvityksen - ehkä oppaankin.

Kärnä raportoi Facessa mukavasti työpäiviensä kulusta ja eilen illalla luin Rautavaara-ryhmästä lapsiperheen äidin viestin siitä, että Pohjois-Savon hyvinvointialue oli ohjeistanut äitiä viemään vauvansa neuvolaan Iisalmeen. Siis aikuisten oikeasti. Iisalmeen 70 kilometrin päähän.

Kunnanjohtaja kaivoi esille kunnan ja hva:n sopimuksen ja pian hva:n johto pahoitteli. On tapahtunut virhe. Ei juma, mitä meininkiä. Hva:han koettaa selvästi kusettaa pienten kuntien asukkaita.

Ei ole terveydenhoitajatätiä - ei käsiä, ei keksejä. Miksei hva voi ohjata vaikka Iisalmen lastenneuvolasta neuvolatätiä käymään niiden muutamien lasten kotona tiettynä päivänä kuukaudessa? En muista, miten usein vauvoja käytettiin neuvolassa, mutta joku neuvolatäti voisi pitää Rautavaara-päiviä ja kiertää lapsia kotioloissa katsastamassa.

Marian neuvolarytmiä en muista, sillä Maria pikku keskosena oli Alavan lastensairaalan valvonnassa.

Kun Anna oli vauva, asuimme kesän Puumalassa. Kävimme Puumalan lastenneuvolassa ja neuvolatäti oli sama terveydenhoitaja, joka hoiti myös Annan ja Marian ukin kotisairaanhoitoasioita. Neuvolatäti oli kaukaisen serkkuni kiva vaimo ja innoissaan, että sai hoitaakseen vauvaa. Anna olikin potra hoidettava. Ponteva ja vahva.

Samalla neuvolatäti vilkaisi aina Mariaakin. Pikku keskoskeisejä ei pienellä paikkakunnalla taajaan tule vastaan. Maria oli kiinnostava. Ei rasite terveydenhuoltojärjestelmälle niin kuin tuntui siltä, kun hain Lapinlahden kunnan entiseltä pösill... pöpöpöö vanhus- ja vammaistyön johtajalta omaishoidon tukea.

Siilinjärvellä oli ihan toinen meininki. Siellä vanhus- ja vammaistyön johtaja katsoi minuun syvälle silmiin lempeästi hymyillen ja sanoi, että et voi saada omaishoidon vapaapäiviä, ellet ota vastaan omaishoidon tukea. Ja minä kun luulin, että saan omaishoidon tuen hakemuksellani kunnan kuin kunnan talouden horjumaan.

Rautavaaran kunnanjohtajaahan minun piti kehua. Kehuin juuri. Suorasta suhtautumisesta kuntalaisiinsa ja kuntalaistensa oikeuksien puolustamisesta. Panin tarkoituksella sanoihin possessiivisuffiksin.

Hampurilaismalliin kuuluu kritiikki. Vaarana on, että kunnanjohtaja saa legitimiteettinsä kaikkeen suoraan kansalta ja mikä vielä pahempaa tiedotusvälineiltä sekä somesta. Päätösehdotukset saattavat tulla valtuustolistoille jo kansantribuunin siunaamina.

Valtuutetuilla pitää olla leijonaemon rohkeus lähteä purkamaan julkisuudessa etukäteen kohuttuja hankkeita. Uskon, että seuraavaan valtuustoon tulee nuorempaa ja kilhakampaa väkeä, jotka eivät jeesjeesustele ihan niin paljon kunnanjohtajan jokaista ripsausta kuin nyt.

Kunnanjohtajalle pitäisi jonkun kuiskata, jotta muistaisi lähidemokraattiset prosessit. Sekä kuntalaiset että valtuutetut pitää ottaa mukaan päätöksien valmisteluun. Se on vaivalloista ja tuottaa varmaan kärsimättömälle persoonalle näppylöitä.

Mutta uskon, että Kärnä tässäkin kehittyy.

Nyt teen verottajan ilmoitukset. Enpä olisi uskonut, että joskus iloitsen niistäkin. Oikeastaan olen niitä jopa kaivannut. Myös palkanlaskennan opettelu tilitoimiston ohjelmalla kiehtoo.

Alamme päästä taas vauhtiin.