Vammaisten työllistymisestä hallitusohjelmassa

ma 8.7.2024

En saanut viikonloppuna sitten imuroituakaan. Lauantaina järjestelin Kaivikselta perjantai-iltana tuomiamme tavaroita ja eilen vain luin kasaantuneita lehtiä. Maaseudun Tulevaisuuksien printeissä meni melkein koko päivä.

Leikkasin irti muun muassa Sari Essayahin (hallituksen KD-hymytyttö, nyt myös ministeri) vierailijakolumnin otsikolla Vesivarat jatkossaklin kansallisissa käsissä (MT 1.7.2024). A-Studio voisi tehdä lomakauden jälkeen juttua hallitusohjelman hyvistä hankkeista.

Hallitushan tällaisenaan on ehkä jopa paskempi kuin vuosien 2015 - 2019 Sipilän SSS- ja sitten SS-hallitus, mutta Purran hallituksen ohjelmakirjaus vesivarojen säilyttämisestä kansallisissa käsissä on eri hyvä.

Toinen hyvä juttu on maininta vammaisten työllistymisestä. Tätä asiaa Essayah koetti tuoda ainakin Apu-lehden pressanvaaliehdokkaan haastattelussa esiin.

Tässä siivu hallitusohjelmasta - olen tämän ennenkin blogiini kopioinut:

"Hallitus lisää tietoisuutta vammaisten henkilöiden työllistymismahdollisuuksista. Hallitus kehittää työolosuhteiden järjestelytukea ja lisää sen tunnettuutta työnantajille ja TE-asiantuntijoille. Työnantajille luodaan kannustimia työn tarjoamiseksi vammaisille henkilöille ja työtä helpottavien välineiden käyttöä edistetään tehokkaalla viestinnällä suoraan yrityksille yhteistyössä työnantajajärjestöjen ja vammaisjärjestöjen kanssa. Vammaisten yrittäjien toimintaedellytyksiä parannetaan."

Lakassa kiltillä suolla

Kävin illalla vielä lakassa. Lapinlahdella tiedän marjapaikat eikä ole sellainen olo, että kerään marjoja kiikarikiväärin valopiste otsassani. Sellainen olo minulla on koko ajan Rautavaaran metsissä. Joko jokainen tumma ja tiheä kuusi näyttää seisomaan nousseelta karhulta tai sitten niskakarvani nousevat pystyyn kuin koiralla suden liikkuessa lähellä.

Rautavaaralla pelottaa ajatuskin jonkun tappajahenkisen mielipuolimetsästäjän kohtaamisesta. Metsähallitusmetsurin Satun auton renkaat on puhkottu ja tätä on seurattu vanhempiensa pihapiirissä kiikarikiväärillä. Lisäksi hänen harrastuskoiransa ovat syöneet susien myrkkysyöttejä. Tästä löytyy Ylen juttu viime maaliskuulta.

Absurdiahan epämiellyttävä oloni Rautavaaran metsässä on, sillä Lapinlahdelta ja Varpaisjärveltähän kaikkein pösilöimmät Suomen metsästäjät löytyvät.

Toisaalta Lapinlahden salametsästäjät ovat tavallisia perheenisiä tai papparaisia, jotka ovat parveillessaan joutuneet primitiivisten testosteroneiden valtaan. Rautavaaralla salametsästäjät ovat Kimmo Ohtosen dokumentin mukaan mäiskineet laudankappaleilla hengiltä asiaan sekaantuneen poliisin pystykorvia.

Jotenkin pidän Lapinlahden ääliöitä kuitenkin miellyttävämpinä kuin Rautavaaran raakalaisia.