Uusi juttu on syntymässä ja melkein pidän jo Jani Mäkelästä

ti 17.9.2024

Olen odottanut tätä päivää. Nuoret, innokkaat ja eritoten älykkäät journalistit ovat panneet pystyyn Uuden Jutun ja tänään saattoi tehdä luottokorttiohjelmassa juhlallisen lupauksen Uuden Jutun tukemisesta.

Olin mukana myös Long Playn aloituksessa. Maksoin aluksi kaksinkertaista tilaushintaa, sillä olin varoissani. Long Play´a tilaan edelleen. Myöhemmin tilasin jonkin aikaa Must Readia, mutta unohdin lukea sitä. Joskus mietin, pitäisikö tilata Must Readin uutiskirje.

Onkohan koko Must Readia enää olemassa? Pitääkin googlata. Kappasta. On. On. Pitää katsoa, keitä kirjoittajia Must Readissa on. Pääsin sisälle järjestelmään. Jahas, täällä on houkuttelevia kysymyksiä. Vastailenpa, sillä ei huvita kirjoittaa puhtaaksi Matin vanhalle kirjekuorelle tekemää tarjousta isolle toimijalle. Ei vain huvita. Siispä prokrastinoin, mutten tunne ahdistusta, vaan on ihan vitunmoinen nälkä.

Must Read kysyy potentiaaliselta tilaajaltaan:

Oletko rakentamassa ajatusjohtajuutta? - KYLLÄ, ERITTÄIN! Toimittajatutkinto vm. 85 -whatsapp-listalla johdankin jo keskustelua. Sain tänä aamuna Uuden Jutun mainostamisviestiini yhden peukun!

Onko vaikuttamisen tarvetta tai halua osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun? - KYLLÄ, HALUAN MURSKATA HYVINVOINTIVALTION PURKAJAT! (Selitys löytyy tuonnempaa merkintääni.)

Pohditko, miten pääsisit lähelle yrityspäättäjiä? - Noh, tämän lähempänä ei ehkä voi yrityspäättäjää olla kuin minä jo olen. Joka yö olen suorastaan kiinni tämän firman toisessa yrityspäättäjässä. Joskus olemme jopa sisäkkäin.

Rapport ja kiinnostavan kärvähtänyt Katleena Kortesuo

Tilaan Rapportin tiedekolumneja, vaikka välillä olen hieman hömmm Katleena Kortesuon teksteistä. Jos olen oikein ihan ensimmäisistä kirjoituksistaan tajunnut, Kortesuolla on rakennuspiirtäjän koulutus.

Katsoin Kortesuon kotisivuilta - kyllä, rakennuspiirtäjä on hänen ensimmäinen tutkintonsa ja se on vuodelta 1995. Siksi on kiinnostavaa, mitä Kortesuo kirjoittaa arkkitehtuurista. Hän on sanonut muun muassa näin:

"Arkkitehtien kannattaa pysähtyä pohtimaan tätä ilmiötä. Miksiköhän asukkaat eivät edes ehdota lasikuutioita kauneimmiksi kaupunkiympäristöiksi? Ja jos niistä ei tykätä, miksi ihmeessä niitä edes rakennetaan?"

https://www.rapport.fi/katleena-kortesuo/tiedustelun-tiistaikirje-suuri-arkkitehtuurinumero-suomalaisten-omaisuus-homehtuu-rumaa-ymparistoa-kohdellaan-kaltoin-efa0a6

Tänään Kortesuo kirjoittaa Rapportista siitä, että suomalaiset eivät tee vauvoja ja mitä siitä seuraa. Kortesuo opiskelee Jyväskylän yliopistossa tiedustelua - siis sitä samaa, mitä kaikkialle tunkeva puhuva pää, Martti J. Kari, kaiketi opetti.

Martti J. Kari (rauha vain hänen sielulleen, en tässä yhteydessä kirjoita, että ollos iäti muistettu, tietyistä syistä) oli Jyväskylän yliopiston kyberturvallisuuden ja strategisen analyysin työelämäprofessori sekä tuntiopettaja ja kun Ukrainan sota alkoi, täyttyivät valtatiedotusvälineet Martti J. Karin puheista, teksteistä ja alustuksista. Liika on liikaa, ajattelin ja jouduin jo turvautumaan vanhaan DDR-läiseen kansanmetodiin.

Siitä on vitsikin: "DDR:ssä keksittiin uusi ajan mittayksikkö. Yksi Ulb tarkoittaa sitä aikaa, joka kuluu radion sulkemiseen siitä, kun radiossa sanotaan: ´Seuraavaksi puhuu SED:n puoluejohtaja Walter Ulb...´"

http://www.piavalkonen.fi/blogi/2017-03-1367547498

Noh niin. Vauvatekstissään, jonka luen paremmin paremmalla ajalla, Kortesuo huomaa kyllä hyvin, että kolmikymppinen lapseton sinkkubailaaja on kahdeksankymppisenä yksinäinen ja katkeroitunut.

Tai kokonaan kuollut, kuten pari muinoin tuntemaani toimittajanaista.

Mutta sitten Kortesuo on sitä mieltä, että on niiiiiiin väärin, kun julkisuus palkitsee teiniäitejä. Teiniraskauksista Kortesuo sanoo näin: "On muuten vastuutonta, että media nostaa esiin teiniäitiyttä ja ikään kuin palkitsee lapsiäidit julkisuudella. Tilastojen mukaan alaikäisenä saatu lapsi ennustaa monenlaisia riskejä, joten poikkeustapauksia ei pitäisi nostaa ihailluiksi esimerkeiksi. Käytösmallit nimittäin tarttuvat."

Noh, rakennuspiirtäjän, HJJ-tutkinnon (ammattimainen hallituksen jäsen), tradenomin ja viestintäpäällikön sun muiden tutkintojen pohjalta ei voikaan timmiä yhteiskunta-analyysia odottaa.

Miksi alaikäisenä saatu lapsi ennustaa monenlaisia riskejä? Olisivatkohan tuota syynä ihan pikkuisen edes vuosikymmenet hivuttamalla toteutetut hyvinvointivaltion purkutalkoot? Veikkaan muuten, että vauvoja ylipäätänsä syntyy juuri siksi vähemmän.

Oih, nyt taas muistan, että opiskelukaverini, Olli Herrala, toimittajatutkinnon kovalta perehtyneisyyspohjalta julisti taas porvaripaskaa www.uusisuomi.fi -alustalla. Kun Toimittajatutkinto vm. 85 ensimmäinen whatsapp-ryhmä suunnitteli tapaamista, puhelimeni nosti minulle valitettavasti ilmaiseksi Herralan kolumnin ja otsikko oli: "Olemme rakentaneet tyhmyyksissämme jotain sellaista, mihin meillä ei ole varaa – Hyvinvointivaltion pyhyys pitää vihdoin kyseenalaistaa."

Ei herrajumala, naurattaisi, jos ei oikeasti itkettäisi. Tällaisen hepun kanssa olen opiskellut samassa tutkinnossa ja olisi pitänyt vielä istua pizzalla ja samassa ilmatilassa. Kiitos, ei kiitos, ajattelin enkä mennyt tapaamiseen.

Lopulta minut käytännössä potkaistiin pois tapaamisen suunnittelulistalta. En pääse tästä millään ylitse.

Älkää nyt teloittako viestintuojaa, Jani Mäkelää

Jani Mäkelä! Piti vielä kirjoittamani, että tänä aamuna Ylen Jälkipörssissä talousviisaat argumentoivat Jani Mäkelän lausuntoa vastaan. Ja millaisin argumentein! Ihan veret seisauttavin.

Elena Gorschkow sanoi aivan vastaanpanemattomasti, että "suomalaisissa yrityksissä panostetaan koko ajan parempaan johtamiseen...", jeppujee, huusin ja tanssin keittiön television ääressä tasakäpälää, tämähän selventää asiaa - ja joku start up -hapannaama Aki Väisänen otti esille sen, että Jani Mäkelä on ollut töissä elämässään vain yhdessä yrityksessä.

Ja ottanut esimerkin organisaatiomuutoksiin rakastuneista yritysjohtajista. 

Toimittaja ihan oikein vaiensi Väisäsen ruttunaaman, mutta googlasin heti Jani Mäkelän ainokaisen yritystyöpaikan. Jani Mäkelä on (s. 1976 Joutseno) eteläkarjalainen puhepapatin trattrattrattraa, hän puhuu - ja on  tähän mennessä suoltanut ajankohtaisohjelmissa vain ay-liikkeen ja maahanmuuton vastaista jaapadaapaa.

Mutta että tämä. Mäkelä on ollut vuodet 2002 - 2015 Tiedon järjestelmäasiantuntijana.

Ja mikäs tämä Tieto sitten on? Se on nykyään Tietoevry Oy - pörssifirma, jonka osanen, norjalaislähtöinen Evry, oli palkanlaskentaohjelmistomme taustalla erilaisten yrityskauppojen ja fuusioiden tuloksena.

Pari vuotta sitten meillä kävi yritysneuvoja Seppo Hoffrénin konsulttitoimistolta. Ainoa kehittämisen arvoinen asia, jonka neuvoja meidän firmastamme huomasi, oli se, että meidän tulee sanoa irti palkanlaskentaohjelmistomme ja alkaa laskettaa palkat vaikka tilitoimistolla.

Toki tiesimme tämän vallan mainiosti itsekin, mutta yritysneuvojan pitää jotenkin saada palkkansa ansaituksi, ja sanoin vain, että kiitos neuvosta, näin teemme ja teimme. Siinä vaiheessa olisivat hälytyskilikelloni pitäneet alkaa soida.

Yritysneuvojan kanssa oli vaikea sopia aikaa neuvontasessioille, sillä hän asui Länsi-Suomessa ja hänellä oli muistisairas äiti hoidettavanaan. Yritysneuvoja ei halunnut henkilöstöä mukaan sessioihin. Hän juuttui kuukausimääriksi siihen, että meiltä Matin jälkeen firmasta puuttuu työmaiden vastaavaksi mestariksi juridisesti pätevä henkilö. Lisäksi neuvoja halusi ihan liian ison osan sessioista tietokonevälitteisiksi.

Lopulta, kun ei ollut enää kuin pari keikkaa jäljellä, luin sopimuspaperit uudestaan lävitse. Muistin oikein: sopimuksessa sanottiin, että neuvonnasta voidaan sopia osa tehtäväksi etänä, mikäli se yritykselle sopii. Jouduin jossain vaiheessa olemaan aika jämynä; meille ei kertakaikkiaan sovi. Silti oli pakko suostua etäsessioihin, sillä neuvojalla oli niin vaikea kalenteri - ja tästä olen todella vihainen edelleen.

Kerta kerralta tunnelma kävi synkemmäksi. Neuvoja masentui masentumistaan. Arvelin, että se johtuu meistä; että me vain olemme niin kamalan masentavia. Lopulta neuvoja sai kakistettua, että on vaihtamassa työpaikkaa. Ilmeisesti työpaikan vaihto oli mielessä jo edellisenä keväänä, kun soitti yrityskonsultaation aloittamisesta.

Minä olin innostunut, sillä juuri hänet me halusimme. Olin potentiaalina pitämämme tulevan ehkä-emmätiä-esimiehemme kanssa neuvojan vetämällä rakennusalan esimiesvalmennuksessa. Pidin hänen tyylistään vetää valmennusta ja annoin hyvät arvosanat. Esimieskokelaamme vastaus oli venyttelevä: "Noooo, voihan sitä näinkin työaikaansa käyttää."

Onneksi nuorukainen lähti joksikin aikaa toiseen firmaan kypsymään. Se teki kummallekin osapuolelle hyvää. Joka tapauksessa into ja loiste oli yritysneuvojasta esimiesvalmennuksen vetämisen jälkeen tyysten hävinnyt.

Pulputin suunnittelupuhelussa iloisena puhelimessa, että voisimme sitä ja voisimme tätä. Huomasin, että sain puhua itsekseni. Neuvoja oli kauan aikaa sitten sulkenut puhelimen. No ei vainenkaan, mutta oli sellainen tunne, että pulputin seinälle. Kun tuli ensimmäinen neuvontasessio ei neuvoja ollut millään lailla tutustunut firmaamme.

Ei pyytänyt tilinpäätöstietoja nähtävikseen eikä mitään. Intoni latistui, vaikka aika lailla olin jäänyt jo kevään valmistelupuhelusta ymmälleni. Onneksi viimeiselle kerralle saimme kunnon kokeneen ja ehkä jopa kaiken nähneen yritysneuvojan, kun viimein annoin palaa SHKT:lle palautetta puhelimessa.

Öhöm. Palautepuheluni jälkeen minulle soitti joku vanha gubbe ja sanoi, että hän voi pitää meille viimeisen neuvontakerran. Painoin miehen erikoisen nimen muistiini ja puhelun jälkeen googlasin.

Minulle oli soittanut Markku Matis, konsulttitoimiston varajohtaja.

Viimeinen neuvontakerta oli loistava. Matis pani meidät töihin. Vaikka me vajosimme viime talvena olmimaiseen olotilaan sen vuoksi, että työmaita ei yksinkertaisesti ollut, Matiksen malli kantoi. Kokeneesta jäärästä säteili energiaa. Hän ei säikähtänyt ja sanonut, kuten muudan nuori konsultti, kun katsoi meidän tilinpäätöstietojamme: "Kuinka ihmeellä te olette voineet elää näin monta vuotta ja täysin kädestä suuhun?"

Markku Matis tuumasi ohimennen, että me pelkäämme. Niin. Osakeyhtiön ensimmäinen rakennushanke, vuokrarivitalo, tuli totaalisesti silmille ja sitä maksamme jollain tavalla vieläkin. Kussut urakka näkyy taseen heikkoutena ja erilaisina pikkuruisina velanpoikasina.

Ja! Mikä absurdeinta. Meissä kun ei ole heikon taseen takia potentiaalia. Koska meillä on heikko tase, emme koskaan missään muodossa saa mitään yritystukea. Tupik, umpikuja! En tiedä, mitkä yritykset hakevat yritystukia, jos tase on hyvä ja koko ajan menee hyvin.

Ai niinhän se oli! Jättiläisyritykset. Katsokaapa lista Suomen suurimpien yritystukien saajista!

Jani Mäkelään takaisin

Matti halusi meidän firmaan rakennusliikkeelle räätälöidyn palkanlaskentaohjelman. Siitä on pian kaksikymmentä vuotta. Ohjelmiston toimitti jyväskyläläinen Jydacom-niminen firma. Ohjelmisto oli kotikutoinen ja sen, kun hankki, sai koulutusta ja vaikka mitä kivaa. Neuvojakin tuli, piti vain soittaa Jydacomiin.

Sitten alkoivat fuusioitumiset ja yrityskaupat. Lopulta isäntänä oli norjalainen Evry. Evry siivosi meidät rakkikoirat voimavaroja hukkaamasta. Luulin, että selviydymme tietokoneen omassa muistissa olevalla ohjelmalla. Sen Evry meille salli. Vähän aikaa meni ihan hyvin, mutta sitten tuli kansallinen tulorekisteri.

Luulin, että voin tehdä tulorekisteri-ilmoitukset käsin. Itte. Minä. Joo ei onnistunut. Jouduimme ostamaan Evryltä kolmella tonnilla jo ennestään aika paskan ja aikansa eläneen palkanlaskentaohjelmiston päivityksen! Yhteensopivan kansallisen tulorekisterin kanssa.

Minua vitutti niin, että otimme ohjelman pitkän maksuajan turvin. Kun olimme riipin raapin ripsis rapsis maksaneet ohjelman loppuun, tajusimme, miten helvetilliset palvelumaksut Evry-Jydacomilla oli.

En muista, missä kohtaa Evry-Jydacom vaihtui EG-Jydacomiksi, mutta aina yrityskauppa yrityskaupalta ja fuusio fuusiolta palvelu pienille yrityksille huononi ja pieneni ja lopulta oli olematonta.

Niin että Jani Mäkelä taitaa yksittäisenkin Tieto-firma kokemuksensa perusteella tietää, mistä puhuu. Ja millä ihmeen eväillä start up - Väisänen puhuu yhtään mitään. Mitä edes on start upannut?

Suomen yrittäjien Mikael Pentikäinen loukkaantui

Kun Jani Mäkelä oli arvostellut yritysjohtajia ainaisista organisaatiomuutoksista, loukkaantui Suomen yrittäjien toimitusjohtaja Mikael Pentikäinen. En ymmärrä, mistä. Suomen yrittäjien jäsenyrityksistä on noin 60 prosenttia yksinyrittäjiä ja pienyrittäjiäkin on aika liuta.

Meidän firma ei ole edes pienyritys, vaan nanomikropartikkeliyritys. Eikö kukaan nyt pysty vääntämään Pentikäiselle rautalangasta, että Jani Mäkelä puhui aivan toisesta maailmasta. Ei meillä Suomen yrittäjien jäsenyrityksillä ole mitään syytä loukkaantua.