Esteetikko Marco Mäkinen ja yllättävä puuinsinööri Mika Kolehmainen tiistaina Massaräätälöinti 1 -roundtablessa

to 31.10.2024

Menimme Lapiomies Oy:n vastaperustetun Dream Teamin kanssa Raatihuoneelle lounaalle KesTech Massaräätälöinti 1-roundtablen jälkeen. Juu, semmoinen nimi oli viime tiistain Savonia-tilaisuudella.

En nyt mene siihen, mitä mieltä olen englannin sotkemisesta suomen kieleen. Sotkua, sotkua.

Tilaisuus oli kuitenkin ehdottoman kiinnostava, mutta jälleen kerran oli hämmentävää, että eikö todellakaan ketään muuta naista näillä leveysasteilla tai pituuspiireillä kiinnosta tuotantotalous.

Hihitin Dream Teamillemme, että minä siellä istun sanomalehtioppeineni, kansainvälisine politiikkoineni, yleisine teologineni, slaavilaisine filologioineni ja kognitiivis-analyyttisine psykoterapioineni ihan muina munkkeina kaikenmaailman teknologien ja insinöörien välissä.

Kotona hihitin vielä äänekkäämmin, sillä googlasin Marco Mäkisen. Kyllä hänet tosiaan tiesin vaimonsa perusteella, mutta en ollut sen enempää heppuun perehtynyt.

Wikipedia tiesi kertoa, että "Mäkinen valmistui vuonna 1990 filosofian maisteriksi Helsingin yliopistosta pääaineenaan estetiikka". Ja mitä on estetiikka? Taas siivu wikipediaa: "Estetiikka on filosofian osa-alue, joka tutkii kauneutta, taidetta ja esteettistä eli kauneusarvoihin liittyvää eri esiintymismuodoissaan."

Nyt ymmärrän. Marco Mäkinen tosiaankin kohdisti sanat miehille. Minä olin tilaisuuden ainoa nainen ja onnittelen itseäni, etten esimerkiksi kussut housuuni pelosta.

Uskalsin jopa avata suuni ja sanoa, että Ui ja uppoa nappaa armon vuonna 2024 yhtä vähän kuin se nappasi vuonna 2007 Ysaossa, kun Yrittämisen ja johtamisen ammattitutkinto-opettajarouva (nimen onneksi olen unohtanut, Töllötin-sukua) heilutti sitä päänsä yläpuolellaan uusliberaalilippuna.

Avasin suuni, vaikka teki mieleni kävellä ulos luokasta ja kaataa mennessäni (rahanvaihtajien) pari pöytää. Marco Mäkinen käytti kirjaa edelleen esimerkkinä. Mäkinen, rallimiehen poika, ei ole huomannut, että maailma on käännähtänyt toiselle kyljelleen. Uusliberalismin ja kapitalismin aika on ohitse.

Ärsytti lisäksi, että hän oli kuin ei olisi kuullutkaan termiä kiertotalous. Sitähän saa kannattaa, sillä koko Suomen äitien kultakokoomuspoika Jyrki Katainenkin on siitä puhunut. Mutta joo, Rutakon kirjastoverkossa ei Uita tai uppoaa ole eikä Ulrike Herrmanin Hyvästit kapitalismille ole vielä tullut Lapinlahdelle Iisalmesta.

Marco Mäkinen luetteli alustuksessaan ihan kelpoja ja innostavia sloganeita, jotka kirjoittamalla eivät merkitse oikein mitään. Sloganeita pitää kuunnella. Niin kuin tahto, usko ja vimma oppia! Juu. Mutta hyvä oli ja energisoiva tämä herra Kirsi Kokoomuksesta Eronnut Piha.

Aika paljon annan Uita ja uppoaa Mäkiselle anteeksi, sillä otti meille on lyhyen viihteellisen ja hienostuneesti humoristisen tarinaisen Genelecin Ilpo Martikaisesta. En koskaan pyrkinyt Martikaisen kanssa juttusille, sillä Lapinlahdella etenkin Matti ja Liisa -lehdessä töissä ollessani opin, että sukunimi Martikainen tietää väärinajattelivalle toimittajalle nälkää, kuritusta ja kauhua. Elon ja elinkeinon puolesta.

En tiedä, ovatko suuresti pelkäämäni Martikaiset Ilpo Martikaiselle sukua. Parasta pysytellä loitolla, ajattelin, ties vaikka ovat.

Joka tapauksessa Marco Mäkinen kertoi, kuinka jossain olivat Genelecin perustajan kanssa olleet kuuntelemassa pyykinpesukonevalmistajaa. Pyykinpesukonetehtailija kertoi, että valmistaa sellaisia pyykinpesukoneita, jotka on koodattu hajoamaan noin viiden vuoden päästä niiden ostamisesta.

Luennon aikana Ilpo Martikainen kuulema köhi ja yskähteli. Marco Mäkinen ajatteli, että luentosalin ilmassa on jotain pölyä, joka käy yläsavolaisen partasuuyrittäjän henkeen. Ei ollut, sillä luennon jälkeen Martikainen marssi kättelemään luennoitsijaa ja sanoi: "Köh, köh, köh, epäeettistä! Epäeeettistä!"

Nyt kun selaan muistiinpanojani, ärsyynnyn taas. Mäkinen visualisoi Growth Mindsettia ja viittasi Red Bulliin. Onneksi jokunen sana tuli tutuin käsittein: "Pielisen kala - ei mitään tonnikalaa!"

Pitää lähteä juoksemaan rakastamiani Lapinlahden kuntolaakson kuntoportaita. Voisin tehdä myös muutaman yläselkäliikkeen kuntolaitepuistikossa. Vielä sanon tämän: Yhtä energisoiva kuin Marco Mäkinen oli konsulttimme puuinsinööri Mika Kolehmainen. Hän joutuu nyt tästä eteenpäin vääntämään meille pikkuruiselle nanomikropartikkeliyritykselle, miten täysin keskiaikaiseen käsityöläisviritteiseen räätäliyritykseen otetaan massaräätälöinti.

Kyllä meille passaa Toytotan opit. Tänne vain, kiitos jo etukäteen. Sitten myös annos leania.