Herra Kirsi Piha Marco Mäkinen, rallimies Timo Mäkisen poika, puhui eilen yläsavolaisille yrittäjille Iisalmen Savoniassa - aloitti Ui tai uppoa -kirjalla, mutta päätyi onneksi puhumaan ihan asiaakin

Noh, en minä kapitalismin timmiä kritiikkiä osannut kokoomusmuijan mieheltä odottakaan. Ja! Ikään kuin Marco Mäkinen ei olisi huomannut, että vaimonsa on eronnut kokoomuksesta. Pihan kokoomusero oli minulle ilouutinen!

ke 30.10.2024

Tänään on vain sydänkäyrä. Iltapäivällä yhden jutun käsittely. Käsittelen jutun meistä. Se on natiivimainontaa. Oikeastaan journalistisesti ihan paskaa, mutta onneksi saimme jutun kirjoittajaksi Iisalmen Sanomista toimittajan, jota arvostan.

Olisi tulossa kiva päivä, ellei olisi alkanut tappelulla verenpainemittarin kanssa. Heräilin yöllä monta kertaa jännittämään aamun verenpaineenmittausta. Iltamittauksia en ole edes tehnyt, sillä olen simahtanut ennen puoli yhdeksän uutisia. Nyt kellojen kääntämisen ansiosta tekisi mieleni mennä nukkumaan seitsemältä illalla.

Alan harkita toisenkin poskiontelotiehyen leikkauksen vaatimista. Väsymykseni alkaa olla tappavaa.

Tähän asti ehdin kirjoittaa, kun piti rynnätä terveyskeskukseen. Pyry änki Škodaan etupenkille ja on sen kokoinen, että en suosiolla saanut tessuani ulos autosta. Niinpä oli lähdettävä sydänkäyräreissulle kakan hajuisen vartiokoiran kanssa. Jotain sopimatonta se oli taas syönyt, sillä kodinhoitohuoneen lattialle oli eilen päivällä ilmestynyt koiran ripulikakka.

Nyt odotan, että kakka kovettuu. Sitten vain kaavin sen irti lattiasta. Suihkussa kävijöiden pitää loikkia kakkakasan ylitse, mutta niinhän se yrittäjän elämässä joskus on. On otettava huimia loikkia! Onneksi kakkija, joksi Pyryä tosiaan arvelen, oli kakkinut aika nätisti lattiapyyhkeelle. Olinkin jo ajatellut, että koirapyyhkeestä lattiapyyhkeeksi alennettu räsy on oikeastaan kaikkensa kotitaloudellemme antanut.

Illalla en mene Lapinlahden kirkkoon kuuntelemaan Elämäni virttä, vaikka mieleni palaisi. Haluan nukkua ensi yön ylikierroksitta, jotta saisin huomenna opiskella kirkkain aivoin. Huomenna luen Arto Pietikäisen Kohti taitavaa HOT-työskentelyä ja mietin, miten sitä voitaisiin soveltaa päihdetyöhön. Saimme sellaisen pienryhmätehtävän.

Opettaja viime lähikerralla ehdotti, että voisimme pienryhmänä kokoontua vaikka taidenäyttelyssä ja kokeilla läsnäoloharjoitusta taideteoksen äärellä. Minä heti hihkumaan takarivistä, jossa olin diskreetisti, jotta opepolo ei ahdistuisi tilan tarpeestani - olenhan hänen mielestään selkeästi aivan liiiiiian liiiiian liiiian kaikkea. Samaistan itseni Fatim Diarraan. Fatim Diarra sanoi Elämäni Biisissä, että hän on Suomessa aina kokenut olevansa kaikkea liikaa. Liian iso ja aina ihan liian iso tukka. Minulla on liian iso pää ja muutenkin vien estyneiden ihmisten mielestä liiiiikaaaa tilaaaaa.

Joka tapauksessa osasin olla häiriöksi viime opiskelukerralla jopa takarivistä. Nyt tympivät opiskelutoverit, jotka ovat kuin mykät pojat paskalla. Joka tapauksessa heitin ihan randomina, josko tavattaisiinkin seuraavalla kerralla pienryhmässä Kuopion taidemuseossa.

En saanut kannatusta idealleni. Pienryhmäläiseni kangistuivat kauhusta tuoleihinsa ja jäin yksin innostukseni kanssa. Tjaah, pääsen minä taidemuseolle itseksenikin. Ja koska emme tapaa pienryhmän kanssa taidemuseossa, mietin HOT-menetelmää päihdetyön metodina ihan keskenäni ja pötkäytän tuotokseni google-dokuihin. Ottakoot tai jättäkööt. (Minä en enää tapaamisia veivaa, suatana sentään, olkoot mykät poijjat paskallansa!)

Pyryn kanssa lenkillä Haminamäellä

Senkin uhalla, että sydämeni pysähtyy, ramppasin Haminamäen kuntoportaat Pyryn kanssa ylös. Meitä ajoi takaa kaksi pienirintaista kahvipavun näköistä sauvakävelijäeläkeläisnaista. Jos minusta tulee sellainen, voi minut ampua rengasvarastomme takana Meijerin seisakkeen pihalla.

Oikeasti luulin, että aorttani tai avioaneurysmani repeää. Tai jopa molemmat. Pyry kiskoi koko ajan hihnassa ja aikoi loikata kuntoportaiden kaidepuiden välistä sivuun. Piti sitten puuskuttaa tosi nolosti mäen päällä ja koettaa laskeutua junamontun rinnettä alas takaisin autolle.

Kun sain Pyryn suljetta Škodan takaosaan, kävin vielä kokeilemassa liikuntapuiston laitteita. Aikuisten oikeasti. Rakastuin Lapinlahteen uudestaan, kun näin kuntoportaat iltavalaistuksessa. Kävelin ne ensimmäistä kertaa ylös matalajalkaista koiraa taluttavan muualta Lapinlahdelle muuttaneen vasemmistovaikuttajan kanssa. Muistan, kuinka vassupuheenjohtajana houkuttelin häntä Lapinlahden vasemmistoon.

Sanoi, että näki sitä touhua jo ihan tarpeeksi edellisellä kotipaikkakunnallaan. Nyt kun ajattelen hänen vastaustaan, tekisi mieleni itkeä. Sitten itketti hieman, kun pikku jalkapalloilijat lähtivät parvena harjoituksistaan. Meidän firman kuorma-autopalveluyrittäjä oli hakemassa natiaistaan harjoituksista ja ajattelin, että niin, minähän jollain lailla liityn tuonkin ihmisen elämään.

Olen maksanut hänen firmansa lähettämiä laskuja.

Ui tai uppoa

Kun herra Kirsi Piha, omalta nimeltään Marco Mäkinen, eilen Iisalmen Savonian luokassa leväytti diasulkeistensa aluksi taululle lempi-inhokkini Ui tai uppoa -kirjan, harkitsin näyttävää lähtöä eturivistä. En kuitenkaan lähtenyt, sillä ajattelin, että herkät miehet pienessä luokassa saattaisivat traumatisoitua. Olisin kaatanut tuolini ja varmaan pari pöytääkin, sillä luokkatila oli sullottu miltei täyteen Kestech-mustapaitoja ja muita hiljaisia miehiä yläsavolaisista yrityksistä.

Olin tilaisuuden ainoa nainen. Se varmaan selitti sitä, että Marco rallikuskin poika Mäkinen aloitti alustuksensa uusliberalistisella scheißella. En oikein usko, että hän olisi naisyrittäjien tilaisuudessa tehnyt sellaisia päästöjä. Onhan mies valmistunut filosofian maisteriksi estetiikan oppialalta.

Oikeasti! Äsken luin Mäkisen cv:n netistä. Tähän mennessä olin ajatellut häntä vain Kirsi Pihan puolisona ja miehenä, jonka kirjat ovat pariskunnan kulttuurikodissa kellarissa. Tällainen käsitys Mäkisen kirjaparoista minulle jäi Pihan jonkin kirjan kuuntelemisesta.

Marco Mäkinen esiintyi pienessä sivuosassa myös Herra Huu -tyypin Hannu Mäkelän ja Kirsi Pihan kirjeenvaihtokirjassa Pimeän yli.

En muista, mikä kirja se oli, jossa Piha kertoi pariskunnan kirjakokoelmista. Pimeän yli se ei ollut, sillä kuuntelin Pimeän yli -kirjaa Kaivokoskella. Oli varhainen kevät, sillä kahlasin huussiin keväthangessa. Hanki raapi sääriäni.

Kirjaa, jossa oli Pihan ja Mäkisen kirjakokoelmista, oli jokin muu, sillä kuuntelin sitä seuraavana alkusyksynä Aarne Paldaniusvainaan Lakiharjuntien laella olevan talon omenapuutarhassa. Paldaniusvainaan pihapuissa oli omenoita. Tämä on samalla testi. Päädynkö Suomi24-keskusteluun julkirivona rouva Valkosena, joka edelleen käy omenavarkaissa?

Tämä on ihan huippu - kukahan on kirjoittaja - käyttää oivasti sanaa miilustella: "Entäs julkir..vo Pia Valkonen? Kirjoitttaa käyneensä Varpasenmäessä varastamassa omenia. Ennen maa halkeaa, ennen kuin r...o häpeää. Miilustellut luvatta toisten pihoissa, vielä kehuu tekosillaan."

Suomi24-keskustelu alkoi tapauksesta pankkiautomaatilla. Keskustelun aloittaja oli saanut osakseen joltain (vuonna 2022) Varpaisjärvellä asuvalta koiralta huuteluita ja sitten kummallisella tavalla keskustelu kääntyi julkirivoon Pia Valkoseen.

https://keskustelu.suomi24.fi/t/17337377/koiralle-joka-kuuleman-mukaan-nykyisin-asuu-varpaisjarvella

Enpäs olekaan pitkään aikaan tehnyt mitään sellaista, että olisin päässyt Suomi24-sivustolle! Harmi! Mitähän tekisi, jotta mainitttaisiin? Vinguttaisiko jotakuta? Hm.

Kirsi Pihakin on eronnut kokoomuksesta

Joka tapauksessa olisi tehnyt eilen mieli sanoa alustaja Marco Mäkiselle, että vaimosikin on vihdoin eronnut kokoomuksesta - miksi viljelet edelleen uusliberalismin pyhää sanaa?

Ui tai uppoa on niin last season! Mutta ehkä se tosiaan vetoaa miehiin. Minä yökkäsin kirjalle jo vuonna 2007, kun opiskelin Ysaossa yrittämisen ja johtamisen erityisammattitutkinnossa. Ensi alkuun meillä oli opettajana muudan rouva, jonka mies oli betonialan yrityksen perustaja. Rouva tuli myöhemmin elämässäni vastaan, kun tein juttua Töllöttimen historiasta.

Hän oli Töllöttimen grand old ladyn tytär. Grand old ladya en onnistunut koskaan tapaamaan, en ehkä ollut hänen kuolemansa tienoilla edes Pohjois-Savossa päinkään. Tänään jostain syystä on koko vitun Pohjois-Savo tympinyt niin, että pää melkein lähtee irti.

Joka tapauksessa rouva vain kesken opintojemme hävisi jonnekin. Vipsistä eikä mitään selitystä sille, minne kana katosi, kuten Taideakatemian opettaja sanoi Eeva Ryynäsestä, kun tämä meni Ryynäsen kanssa naimisiin. Rouvan muistan heiluttaneen viime töikseen meille Lasse Kurkilahden ja Toivo Äijön kirjaa Ui tai uppoa. Minä silloin ajattelin, että kuka vittu edes yrittäjäksi haluaa, kun kerta tulee olla ihan vittu huippu, vittu paras, vittu olympiatasoa. Vittu joo.

No, eilisen jälkeen tuumasimme Raatihuoneen lounaalla tulevan Dream Teamin voittajaryhmän jäsenen kanssa, että eipä ihme, että jo peruskoululaiset vetävät itseään kiikkuun. Jos ei ole ihan huippu ja teräväkyynärpäinen, et ole mitään. Olet looseri.

Ui tai uppoa on niin jälkijättöistä

Lassi Kurkilahden ja Toivo Äijön Ui tai uppoa -teosta ei ole Rutakon kirjastoverkossa. Omituista. Olisin halunnut lainata sen ja ruotia. Sen sijaan varasin saksalaisen Ulrike Herrmanin kirjan Hyvästit kapitalismille. Se on Inton mainoslauseen mukaan: "...Saksassa bestselleriksi noussut kirja ja viitoittaa tietä kapitalismin ansasta vapautumiseen liberaalia demokratiaa vaurioittamatta."

Etsin wikipediasta Lasse Kurkilahden. Toivo Äijöstä löysin vain Hesarissa olleen muistokirjoituksen. Siinä kerrottiin, kuinka sympaattinen ihminen Äijö oli. Niin. Kyllähän natsijohtajatkin rakastivat lapsiaan.

"Lasse Antero Kurkilahti (s. 7. huhtikuuta 1948 Taivassalo) on suomalainen ekonomi ja vuorineuvos. Hän on toiminut Elcoteq Oyj:n (nykyään Elcoteq SE), Kemira Oyj:n, Nokian Renkaat Oyj:n ja Raisio Oyj:n toimitusjohtajana. Hän on myös Elisa Oyj:n, SRV Yhtiöt Oyj:n ja Lassila & Tikanoja Oyj:n hallitusten jäsen."

SRV Yhtiöiden hallituksen jäsen? Niin. Mitäs minä olenkaan SRV:stä kirjoittanut?

Vuonna 2014 siirtokirjoitin Ylen MOT:n haastattelua blogiini (merkintä 23.12.2014)  seuraavasti:

http://www.piavalkonen.fi/blogi/2014-12-1959182348

"Ilpo Kokkilalla on todella mielenkiintoinen rooli SRV yhtiöt Oyj:n hallituksen puheenjohtajana ja pääomistajana sekä Elinkeinoelämän keskusliiton puheenjohtajana.

MOT-ohjelmassa on käyty seuraava kiintoista puhelinkeskustelu, kun toimittaja kysyi veroparasiiteista, SRV:stä ja lastensairaalakytköksistä:

Puhelimessa:
Ilpo Kokkila:
´En lähde kommentoimaan näitä asioita.´

MOT:
´Minkä takia et?´

Ilpo Kokkila:
´Siitä syystä että olen EK:n puh johtaja ja SRVn puheenjohtaja.´

Rakennusteollisuus rakentaa yhteiskunnalle vaivattomia vuokratiloja. Ideana on, että valtio ei saa omistaa mitään eikä harjoittaa  liiketoimintaa. Valtion tulee olla suuryhtiöiden vuokralaisia, jotta suuryhtiöt voivat lappaa ihmisiltä kerättyjä äyrejä paikkoihin, joihin verottaja ei pääse niitä tasaamaan.

Katsokaapa tätäkin: http://www.asuntotieto.com/elinkaarimallit/Aineisto/semin_22-4-09/Loppuraportti%2021.04.09.pdf"

Olin myös katsonut Ylen talousviisaita ja aivoni olivat sanoneet kriik! "Voi oksetus. Nauratti vielä sekin, että viestintäalan konsultti Ulpu Iivari sanoi keskuspankkien harjoittaneen jo vuosia elvyttävää talouspolitiikkaa. Mitähän ollaan elvytetty? Näköjään EK:n ja SRV:n kaltaisten loiseläjä-Kokkiloiden leveitä perseitä."

...

Ui tai uppoa uusintaa uusliberalismin ilosanomaa, juu! Miksi Marco Mäkinen, miksi? Missä olivat maininnat kiertotaloudesta (sitähän kannattaa jo Jyrki Katainenkin!), missä uudet avaukset? Kapitalismin kritiikkiä en kyllä häneltä odottanutkaan.

Hesarin Marko Junkkari kirjoitti Uista tai uppoasta: "Kovin konkreettisia ratkaisuja globalisaation haasteisiin Kurkilahti ja Äijö eivät anna - lähinnä he haluaisivat kasvattaa tuloeroja, kannustaa yrittäjyyttä, kiihdyttää innovaatioita, laskea veroja ja pistää ay-liikkeen polvilleen." https://www.hs.fi/talous/art-2000004470607.html

Tämä on kiinnostavaa kuulla Kemira-johtajan Kurkilahden suusta: "Kaikki liikkeenjohdon strategiat ovat itse asiassa perustaltaan ihan samanlaisia - niihin keksitään aina vain uusia hienoja termejä."

No hitto! Kello on jo vaikka mitä. Maksan palkat. Kolme palkkaa. Itsellenikin yhden! Sitten nopsaan katson natiivimainontajutun lävitse ja alan suunnitella merkintää, jossa kerron, mitä hyvää Marco Mäkinen eilen sanoi.

[Vanhempi teksti] « [Sisällysluettelo] » [Uudempi teksti] | [Haku] | [Sivun yläosaan]

Webbiriihi