Mikko Kärnä demokratiakoulussa - milloin demokratia iskee Rautavaaran yrittäjiin?

la 2.11.2024

Kirjoitin eilisen illan ja tämän aamun whatsappeja lähidemokratiasta ja sain kommentin, että jonkun pitäisi tehdä opinnäytetyö someajan kuntajohtamisesta ja ottaa tapaustarkasteluun Rautavaaran kunnanjohtaja Mikko Kärnä.

Mikko Kärnän ehdoton vahvuus on kansalaisten kohtaaminen sekä valistunut vaimo, joka mitä ilmeisemmin kirjoittaa ainakin osan Kärnän Facebook-päivityksistä. Arvelen näin, sillä rouva kunnanjohtaja Anna Sirkiän Facebook-sivuille ilmestyi ammoin profiilikuvausteksti: Digitaalisen sisällön sisällöntuottaja.

Rautavaaralle on jännittävällä tavalla muodostunut Mikkoanna Sirkiäkärnä -yhdistelmä. He ovat kuin Angelika ja Ismo Leikola takavuosina. Leikoloistakaan ei saanut erotettua, kumpi on kumpi. Tämän saattoi lukea pariskunnan yhteisestä kirjasta Unelmaero.

Oli pakko googlata. Angelika Kallio esitteli julkisuudelle uuden rakkaansa Brandonin Ismo Leikolan elokuvan, Ismo - maailman hauskin ulkopuolinen, ensi-illassa ja lausui, että ovat edelleen jotenkin samaa perhettä exänsä Ismo Leikolan kanssa.

Rautavaaran kunnanjohtajapariskunta avaa elämäänsä aika lailla ainutlaatuisella tavalla Facebookissa. Minusta kunnanjohtajan rouva on kyllä kiinnostavampi kuin miehensä. Hän on itse lumoavan kaunis ja kauniita ovat blogi- ja Face-kuvansakin.

Tämä oli sitten hampurilaisen ylin osa. Kohta tulee pihvi. Mikko Krä...ei kun Kärnällä on vahvuutensa - kansalaisten kohtaaminen - ja hienon Dream Teamin (keksikää, saatanat jo tähän parempi termi, unelmajoukkue? Öh) määrätietoinen rakentaminen.

Olen ollut havaitsevinani, että Rautavaaran kunnan Dream Teamiin kuuluvat tekninen johtaja, sinitukkainen kulttuuri- ja vapaa-aikajohtaja, elinkeinopäälliikö ja hänen sihteerinsä. Heillä on ainakin Face-kuvien perusteella hirmu hauskaa.

Ilmeisesti hyvinvoinnin palvelualuejohtaja sekä yhtenäiskoulun ja lukion rehtori ei Dream Teamiin kuulu. Tosin hän ei varmaankaan pääse osallistumaan ydin-Dream Teamin kekkereihin, sillä on varmaan raskautettu koulutyöllä. Hyvinvoinnin palvelualuejohtaja on Rautavaaralla virkaa tekevä.

Sen sijaan varsinainen rehtori, Jyväskylän yliopiston tohtorikoulutettava, Marianne Korkalainen on tällä hetkellä kahden vuoden virkavapaalla ja tekee jotain projektia Kuopiossa. En saanut netistä selvää, mitä.

Joka tapauksessa hän otti vahvasti kantaa kunnanjohtaja Mikko Kärnän lausumaan siitä, että Nilsiän Palonurmi voisi liittyä Rautavaaraan, sillä Kuopion kaupunki on lakkauttamassa liitoskuntansa kyläkoulula.

Marianne Korkalainen argumentoi Facebookin Rautavaara-ryhmässä, että jos Palonurmelle tarjotaan mahdollisuutta liittyä Rautavaaraan ja säilyttää kyläkoulunsa, tulee Rautavaaran lakkautetut kyläkoulut avata uudestaan.

Hyvä, kun Korkalainen tuulettaa. Semmoinen on aina paikallaan ja mieluummin reipasta roiskintaa kuin mielistelevää hymistelyä ja ihastelua. Jos mennään parhaimman argumentin periaatteella, on pakko sanoa, että Korkalaisen argumentti ei ollut kovin hyvä. Eihän Rautavaaran millään maaseutukylällä enää ole lapsia koulujen uudelleen avaamiseksi.

Sitä paitsi, kuten Kärnä jankkasi Korkalaiselle, koulun oppilaat tuovat mukanaan valtionosuudet ja Palonurmen kyläläiset ovat varakasta omakotiasujaväkeä. Hyviä veronmaksajia.

Niin. Kärnä joskus jankkaa Facebookissa. Heikoimmillaan hän sortuu typeriin ilkeyksiin. Ilmeiseseti somesuodatinvaimo Anna Sirkiä ei aina ehdi hätiin.

Lisäksi - nyt pihvi - Mikko Kärnä jotenkin huudattaa somessa ideoilleen kansansuosiota. Kansan kuuntelu on ihan superhienoa, mutta mieluummin kuitenkin toisin päin - että ideat tulevat kuntalaisten syvistä riveistä ja esittelijä vie niitä valmisteluun.

Kärnä nopeana ja älykkäänä keksii yhtä ja toista. Hän huudattaa ajatuksilleen suosiota ja tykkäyksiä, peukkuja ja suukkoemoijeja. Unohtaa, että kuntademokratia on pohjimmiltaan hidasta ja turhauttavaakin. Ensin on idea, sitten valmistelu ja ehkä jopa vaihtoehdot ja sitten tietty demokraattinen lakiin perustuva eteminen.

Luon toivoni, että Rautavaaran valtuuston terävät Viitoset (miksi muistan, että Kuutoset?) osaavat kouluttaa kunnanjohtajan lujasti, mutta lempeästi, demokraatiksi. Terävissä Viitosissa Jukka Muukka ( kesk.), Hannele Pursiainen ( sd.), Riitta kd. Roininen ja Kari Savolainen ( sd.) ja käsittääkseni myös Marja-Leena Stenström (kd.), vaikka hän ei näköjään ollut mukana Savon Sanomien yleisönosastokirjoituksessa.

Terävissä on kaksi demaria. Jotenkin tämänkin muistin, että yksi. Hyvä niin! Kaksi älykästä paikallisdemaria samalla paikkakunnalla on jotain aivan ylivertaisen ihanata.

Rautavaaran yrittäjät pyyhkii jäsenillä nättejä pyllyjään

Kyllä Rautavaaran kunnan organisaatiossa vielä hyvä tulee, mutta samaa en uumoile Rautavaaran yrittäjien organisaatiosta. Tuli syyskokouskutsu. Hyvä sinänsä, että ajoissa ja kokous tällä kertaa on onneksi marraskuussa.

Aikaisempina vuosina syyskokous on ollut miltei jouluaattona. Kokousten ajoittamisesta ei oikein voinut välttää ajatusta siitä, että syyskokouksiinkaan ei erityisesti haluttu jäsenistöä häiritsemään hallituksen taivaallista rauhaa.

Viimeinen lakisääteinen kokous. johon osallistuin, oli kevätkokous arkisena päivänä, taisi vielä kaiken lisäksi olla maanantai, keskellä päivää. Se jää ehdottomasti viimeiseksi kokoukseksi minulla Rautavaaran yrittäjissä.

Oli toukokuu ja yrittäjät, jotka eivät olleet yrityksensä raskauttamia, olivat taatusti piha- tai peltotöissä. Sentään kokous oli lounasaikaan, jotta kokoustajat saivat ilmaisen lounaan, vaikka sanonta sanoo, että sellaisia ei ole.

Kokouksen ajankohdan hyvä puoli oli, että näimme viimeisen vilauksen kunnanjohtaja Henri Ruotsalaisesta. Hän oli Tiilikassa lounaalla ja kävi kurkistamassa sermin toiselle puolelle. Miespolo näytti jännittyneeltä, mutta aistittavissa oli helpotusta. Hän osallistuisi samana iltana Lapinlahden kunnanvaltuuston kokoukseen kunnanjohtajakandidaattina.

Henri Ruotsalainen oli hakenut sinne tänne ja tuonne. Kun kunnanjohtaja alkaa hakea pois joltain paikkakunnalta, epäluottamus leviää. Sittemmin jotenkin tajusin, että eihän Rautavaaran yrittäjille (tai hallitukselle) kelpaa juuri kukaan.

Vähän aikaa kevätkokouksen 2023 jälkeen sain yhden hallituksen jäsenen kiinni Salen käytävällä. Roikuin hänen lahkeessaan ja raahauduin ensin pitkin vessapaperikäytävää hiutalekäytävälle ja vihdoin kahvinyllyjen kohdalla hallituksen jäsen suvaitsi pysähtyä ja havahtua, mikäs se siellä lattian rajassa hänen etenemistään häiritsee. Kappasta, yrittäjien paikallisjärjestön rivijäsenhän se siinä. Naama hiekanmurusista naarmuuntuneena; - oliko sillä mahdollisesti jotain asiaa.

Oli. Minut oli nakitettu tekemään yrittäjien kuntalaisaloite venetsialaisrannan liikennejärjestelyistä. Koetin puhua hallituksen jäsenelle asiasta ja sitten kysyin, kukas se nykyään on tekninen johtaja ja herrajukara! Eihän sitä ole! Kolmas tekninen johtaja peräjälkeen on häippäisyt.

Yrittäjien hallituksen jäsen suolsi ilmoille sellaista diibadaabaa, että kuunaan en ole kuullut. Ei kun, kylläpä olin. Samanlainen enmitäänsullesanokunhantässäjaaritanpiipapaapaa -vastaus tuli kunnanjohtaja Henri Ruotsalaiselta, kun kysyin häneltä, minne katosi ensimmäinen pudonnut pää, elinvoimajohtaja Petri Ahonen.

Meillä kun olivat yrityshankkeet hänen kanssaan meneillään.

Mietin siinä erilaisten erikoiskahvien, Kultakatriinan ja Juhla-Mokan tuoksussa, mistä puppugeneraattoriluottamusmieskoulusta heppu on valmistunut. Hän sentään oli demari, mutta puhui kuin kaiken nähnyt ja kaiken kätkenyt kepun valtuustoryhmän puheenjohtaja Lapinlahdella valtuuston kokouksessa 2000-luvun alussa, kun käsittelyssä oli jokin kiistakysymys.

Diibadaaba piipapaapa, olemme tätä Keskustan valtuustoryhmän kokouksessa käsitelleet ja yksimielisesti olemme samaa mieltä kuin esittelijä. Juu.

Rautavaaran yrittäjät nou rules

Viime keväänä tein vielä pari ehdotusta. Halusin rautavaaralaisten yrittäjäkollegoiden kanssa pitsalle. Perjantaiperkelepitsalle Tiilikkaan. Vaikka kerran vuodessa edes. Tai kerran kymmenessä vuodessa. Kuitenkin niin, että Mikkoanna Sirkiäkärnä -pariskunta ei ehdi vaihtaa paikkakuntaa.

Ei ottanut tulta. Ensin on tämmöinen matka ja sitten tämmöiset kiireet. Otetaan asia esille sitten. Joskus. Ja ajatus oli, että kaikkein mieluiten ei koskaan.

Seuraavaksi yritin vielä sen verran, että ehdotin sähköpostilla muutamalle tehdä retki Kuopioon kuuntelemaan TechSavon insinööriä massaräätälöinnistä. Olisi ollut ilmainen alustus tarjolla.

Ni sluhu, ni duhu. Kukaan ei reagoinut millään lailla sähköpostiviestiini. Mietin hetken, onkohan porukka edes lukutaitoista. Mutta eipä siinä. Noin kuukauden kuluttua päätin ja häippäsin Rautavaaran yrittäjien whatsapp-listalta.

Nyt sain taas herätyksen. Tuli se syyskokouskutsu ja liitteet. Talousarvioon oli pantu 700 euron edestä hallintokuluja eikä yleisten kokousten pöytäkirjoja ollut kokousten jälkeen lähetetty eikä kokouksista tiedotettu mitenkään esimerkiksi whatsappissa.

Minulla pimahti. Tartuin Matin puhelimeen ja naputtelin Matin numerosta viestin omissa nimissäni listalle. Mukava miehenihän ei eronnut whatsapp-listalta, sillä hänellähän ei ole mitään sitä vastaan, että on järjestössä, jossa kukaan ei halua mitään eikä kukaan tee mitään. Eipä tule hiki eikä virkavirheitä Rautavaaran yrittäjissä.

No minä sinkautin ryhmään viestin siitä, että haluan selvityksen, mistä koostuu 700 euron hallintokulu. Hallinto? Niin mistä? Mitä yrittäjäjärjestö hallinnoi, jos muuta ei tapahdu, kun on kaksi yleistä kokousta vuodessa ja välillä rakennetaan teltta ja sitten puretaan se.

Palkkioksi tulee pullollinen sokerilientä Salesta.

Taloudenhoitaja vastasi ihan silkkaa paskaa. Arvostelin myös sitä, että järjestöstä ei tule jäsenistölle pöytäkirjoja. Puheenjohtaja vastasi, että ei meillä ole tapana lähettää jäsenistölle pöytäkirjoja.

Ja sitten oli sydänemoijien kera toivotus siitä, että järjestöön tulee uutta verta.

Aloin nauraa niin, että kusi roiskusi tenojeni välistä. Miten herrajumala yrittäjäjärjestö kertoo jäsenistölle vaikkapa henkilövalinnoista, jos ei tule pöytäkirjoja? Se ei ole ollut taapaaanaaa, ulvoin naurusta. Eikä kertaakaan whatsappissa ole kerrottu, kuka jatkaa hallituksessa. Muutahan kerrottavaa kokouksista ei kertakaikkiaan ole.

Entäs uusi veri hallituksessa. Juu ja sitten uuden veren saaminen - niin mihin? Ehkä roiskumaan, kun demarisisäpiiri rouskuttaa palasiksi muut.

Olin aikeissa vastata, mutta Matti tarttui puhelimeensa ja väänsi sen kädestäni, pakeni eteiskäytävälle, juoksi omaan vessaansa, jossa ainoana on lukko ovessa, lukitsi nopeasti oven ja tuhrasi jotain. Huusi sitten varovaisesti oven raosta, että nyt et enää pääse kommentoimaan tänne mitään.