Anne Appelbaumin Demokratian iltahämärä

ke 11.12.2024 (merkinnässä tutkailen sitä, kuinka monta kertaa voi kirjoittaa sukunimen Applebaum väärin. Se on ollut minulla joko Abbelbaum, Appelbaum ja kun aloin korjata otsikkoon jäi Appelebaum. Phoitelen lukihöröÄni)

Osuin Storytelissä kuuntelemaan puolalais-amerikkalaisen toimittaja Anne Applebaumin Demokratian iltahämärää. Lupasin eilen Suomen journalismin contessa Adelaide de Saint Erasmolle, että kirjoitan kirjasta sitä mukaa, kun sitä luen. Contessa toivoi analyysiä, mutta näin ennen kukon pieraisua ja Iisalmeen yrityskonsultaatioon lähtemistä tulee vain suorasanaista raporttia.

Anne Applebaum tietää, mistä puhuu, kun kertoo Puolan natsimaisen oikeiston noususta. Hänen miehensä on Radosław Sikorski, puolalainen konservatiivipoliitikko ja Puolan nykyinen ulkoministeri. Mielenkiintoista on, että Sikorski oli nuorena mukana Solidaarisuus-liikkeessä.

Solidaarisusliikettähän me Tampereen yliopiston toimittajaopiskelijat kovasti ihailimme. Tai ainakin minä, toimittajatutkinnon amisviiksipuolelta. En havainnut muissa toimittajatutkintolaisissa juurikaan kiinnostusta sellaisiin maihin kuin Puola, Tšekkoslovakia ja Unkari.

Minä ihailin avautuvia itäblokin maita ja solidaarisuusliikettä siksi, että asuin tiedotusopin lukijan, Rakkauteni Tosi Julman Valtikan, kanssa. Missähän heppu nykyään on, kun viimeisin Hesarin kolumninsa on kesältä 2023?

Kolumnissaan hän arveli demareiden marssivan Sanna Tyylikäs Musta Linnamekko Marinin jälkeen oikealle.

Kerron tässä viidenteentoista kertaan, että interrailasimme Rakkauteni Julman Valtikan kanssa pitkin Puolaa kesällä 1987 ja osuimme Jerzy Popiełuszkon kotikirkkoon tämän 40-vuotissyntymäpäivän juhlana. Popiełuszkosta oli tullut kansannousun ja solidaarisuusliikeen marttyyri kolme vuotta aiemmin.

Popiełuszko murhattiin Włocławekissa [vwɔt​͡sˈwavɛk] (saks. Leslau). Wikipedia kertoo, että se on kaupunki Kujavia-Pommerin voivodikunnassa Puolassa. Se sijaitsee Veikseljoen varrella noin 140 kilometriä Varsovasta luoteeseen. Vuoden 2019 arvion mukaan siellä asui 109 883 asukasta.

Kun Neuvostoliitto kaatui ja entisistä itäblokin maista tuli uusliberaaleja, mielenkiintoni hiipui. Siirryin hiimailemaan Venäjän ortodoksisen kirkon liepeille Konevitsan luostariin ja lopputuloksien nimet ovat Maria ja Anna.

...

Anne Applebaum aloittaa kirjansa Demokratian iltahämärä kuvaamalla vuoden 1999 lopussa järjestämiään vuosituhannen vaihtumisen juhlia Chobelinissa, Puolan koillisosassa. Juhlatalo oli pieni kartano, jonka Applebaumin mies ja tämän vanhemmat olivat kymmenisen vuotta aiemmin ostaneet.

Kartano kuulosti restauroijan unelmalta. Ostajat olivat saaneet sen tiilikasan hinnalla, sillä kartano ei Applebaumin kuvauksen mukaan oikeastaan ollut kuin asumiskelvoton raunio. Se oli ollut asumaton vuodesta 1945, jolloin asukkaat pakenivat sieltä puna-armeijaa.

Applebaumin appivanhemmat olivat uusineet kartanoon katon ja rakentaneet siihen hienon vuosituhannen vaihteen pirskeisiin sopivan ison salin. Juhlijoiden joukossa oli toimittajaystäviä Lontoosta ja Moskovasta, muutamia Varsovaan sijoitettuja nuoria diplomaatteja ja kaksi ystävää New Yorkista.

Vieraiden valtaosa oli puolalaisia ystäviä sekä Applebaumin miehen, Radosław Sikorskin, keskustaoikeistolaisen hallituksen varaulkoministerin kollegoja. Juhlivasta puolalaispoppoosta Applebaum sanoo, että puolalaisen käsityksen mukaan he olivat oikeistolaisoa, konservatiiviseja ja antikommunisteja, mutta kansainvälisen mittapuun mukaan he olivat liberaaleja, tarkemmin vapaan markkinatalouden liberaaleja ja klassisia liberaaleja, ehkä jopa thatcherilaisia.

Applebaumin mies Radosław Sikorski kuului vielä tuolloin Laki ja oikeus (puol. Prawo i Sprawiedliwość, lyh. PiS) -puolueeseen. Sikorski irrottautui PiS:stä (Pisistä?!) vuonna 2007. Appelbaum kuvaa, millaisen kummallisen käännöksen PiS:n jäsenet tekivät.

Laki ja oikeus muodostui Solidaarisuuden oikeistosiivestä. Olisipa kiinnostavaa tietää, mitä kuuluu Solidaarisuuden vasemmistosiivelle, mutta ehkä joskus kuulen. Kohti 2010-lukua Laki ja oikeus muuttui katolis-kansallismieliseksi, mieleni tekisi kirjoittaa, että natsss....

Applebaum kummastelee ystäviensä täyskäännöstä. He eivät olleet maaseutujen syrjäytettyjä eivätkä mataneet kapitalismin hitaalla kaistalla. He olivat saaneet korkean koulutuksensa Länsi-Euroopassa, olivat kielitaitoisia eikä heillä ollut oikein mitään kosketuspintaa rahvaaseen.

Näin toimii fasistinen mekanismi, kuulkaas. Eiväthän Jussipussi Aataminomena Halla-aho (salonkipersu) tai Riikka Vihersmoothie Purrapersu missään nimessä kuulu "rahvaaseen". Ovatkohan koskaan edes tavanneet köyhää ihmistä, jolta hymynkare huulillaan leikkaavat asumistukea?

Ai että ärsyttää Purran krokotiilin hymy. Kun pääministeri Urpo Nallekorva Orpo hillui kasvot punaisena eduskunnan edessä Minja Koskelan (ent. fem. nyk. vas.pj.) huomauttaessa viiltävästi siitä, että hallitus toimii niin kuin muutkin äärioikeistohallitukset Euroopassa, hymyili valtionvarainministeri-saksikäsi hänen takanaan ivallisesti - etenkin, kun Orpopolo hihansa polttaneena vakuutteli, että koko sali on täysi kultturin ystäviä.

Aika lailla samankaltaisia ovat Halla-aho ja Purra kuin Anne Applebaumin ja Radosław Sikorskin natssss... nationalisteiksi kääntyneet uusliberaalit ystävät. Eivät he halua oikeasti tehdä mitään kohentaakseen äänestäjiensä asemaa tai elämää.