EK Itä-Suomen puolesta (olenko ihan terve, kun kirjoitan EK:sta?)

"Kuopio on pahempi kuin Putin"

Maaseutu 2035 tai 2040 -ohjelman aluepuntarointi Nilsiän Tahkolla, Iisalmen yrittäjänaisten aamupalalla kauppahallin kahviossa ja Lapinlahden terveyskeskuksen palveluita

pe 30.11.2024

Iisalmen yrittäjänaiset on kiva porukka. Vaikka tulin tänään vähän myöhässä aamupalatapaamiseen ja pitkä pöytä oli täpötäysi, kaksi mukavaa ja puheliasta yrittäjänaista siirtyi kanssani pienempään pöytään.

Ajattelin ensin, että tungen vain pitkään pöytään ja pidän lihaleikesämpylän sekä teekupin sylissäni. Olen päättänyt, että otan eri tilanteissa juuri sen tilan, jonka tarvitsen. Mutta tällä kertaa kaksi naista pelasti minut.

Voi, että oli rattoisaa. Iisalmen yrittäjänaiset ovat aktiivisia ja keskustelevaisia. Menomimmit whatsapp-listalla oli keskustelua jopa Iisalmen naahakaavasta. Hauskaa oli, että joku kysyi, mikä on "naahakaava". (Siis nauha...)

Kävin yrittäjänaisten lounailla joskus viitisentoista vuotta sitten, kun lounastapaamiset olivat Pikku Iitassa. Jossain historian vaiheessa sain houkuteltua tapaamisen yhden lapinlahtelaisen naisyrittäjän, joka ei tosin ollut yrittäjänaisten jäsen, vaan Lapinlahden yrittäjien.

Lapinlahtelainen yrittäjäsisar jotenkin lyyhistyi kasaan, kun muudan yläsavolainen naisyrittäjä oli niin tilaa vievä. Minä olin jo oikeastaan siinä vaiheessa elämääni, että saatoin antaa naispololle hänen tarvitsemansa tilan. Näin hänessä jopa epätoivoa. Tiesin, mikä naisen tausta ja historia oli. Naisen piti löytää itsekunnioitus uudelleen ja soin sen hänelle. Nyt itse olen samassa tilassa ja koetan kestää sen, millaisia epämiellyttäviä tunteita herätän. Tämä on opettelemista.

ti 3.12.2024

Istun kirjaston koneella heti aamusta. Julistan uuden elämän alkaneeksi. Koska en saa itseäni ulos iltapimeään, kerään askeleeni aamulla. Ilman päämäärää on jotenkin tympeä vaellella, joten voin käydä kirjaston omatoimiaikaan lukemassa Matin ja Liisan sekä ehkä Savon ja Iisalmen Sanomatkin lehtilukusalissa. Tänään tosin olin liikkeellä jo ennen kukon pieraisua. Tallustin anivarhain terveyskeskukseen, mutta siellä koneet ränkkäsivät ja joudun nyt odottelemaan huoltomiehen käyntiä.

Saan kyllä asiani tänään hoidettua, jos rakkine ei ole pahemmassa kunnossa kuin hoitaja arveli. Ajattelin, että nakutan perjantaina Iisalmen kahvila Hillassa aloittamani merkinnän loppuun. Iisalmen yrittäjänaisten villin aamiaistapaamisen jälkeen menin istumaan Hillaan ihan Annan tähden. Annan kanssa kuusi ja viisi vuotta sitten istuimme siellä taajaan. Nyt tosin tuli ukaasi ja joudun hyvästelemään hienojen kahviloiden ihanat kakut.

En sure sitä vielä tänään. Suren sitten, kun edessäni on suklaakakunpala ja joudun ottamaan tonnikala- tai fetapiirakanpalasen.

Hillaan tuli perjantaina arkkitehdin näköinen mies. Katsoin pitkään ja mies luuli, että tunnen. Kysyin suoraan, oletko se, joksi häntä luulin ja kutsuin pöytään. Ei sen väliä, ettei ollut. Sainpa juttuseuraa. Lopulta komensin Matinkin kahvilaan ja meillä oli oikein rattoisaa. Koska mies oli Normetin tyyppejä 1980-luvulta lähtien ja asuu nyt Sveitsissä, pääsin siihen, mihin Tahkon Maaseutupoliittisen ohjelman kansalaispuntaroinnissa jäin. Koetin piipittää, että Itä-Suomen puolesta on tehtävä rajua lobbaustyötä.

Otin esille Elinkeinoelämän Keskusliiton väistyvän puheenjohtajan Motonet-hepun, Harri Bromanin, puheet sanomalehti Karjalaisessa taannoin (ja tänäänkin). Broman lausuu tänäänkin Karjalaisen premisivulla (siis pääuutissivulla), että Itä-Suomen erityislähettiläs saattaa aloittaa "jo lähikuukausina". Kiinnitin Bromanin sanomisiin huomiota Karjalaisen uutisesta 15. elokuuta. Joensuussa oli ollut kuuden itäisen maakunnan huippukokous ja mukana oli lapinlahtelaisten oma ministeri Sari Essayah (hallituksen hymytyttö-kd).

Essayah ei luvannut Itä-Suomelle mitään, mutta onneksi Broman vaikuttaa järeältä kokoomuslaiselta jyrältä ja oli kertonut hallitukselle, että pelkällä hyvällä tahdolla ei Itä-Suomen asiaa ajeta. Tarvitaan konkreettisia juttuja ja juuri niitä me Tahkolla koetimme saada puntaroijia kirjaamaan. Pikkuisen pelkään, että moni asia jäi kirjaajien jargonin peittoon, mutta olkoon. Minä sain kalamaljatyöskentelyssä sanottua ääneen Nurmeksen maaseutu-Eskon ajatuksen siitä, että kun Suomi maksaa Nato-jäsenyydestä pitkän sentin (pennin), tulee Itä-Suomeen ulosmitata jäsenrahoja muun muassa sillä tavoin, että infrastruktuuri kunnostetaan pidemmälle kuin Nato-päämajakaupunkiin Mikkeliin.

Kiitos Katleena Kortesuo ja Rapport

En olisi tiennytkään, että Mikkelin lisäksi Nato-päämajakaupungiksi oli tarjolla Hämeenlinna, ellen lukisi tiedekolumneja Rapportista. Katleena Kortesuon tiistaiteksteille kohottelen joskus kulmakarvojani ja esimerkiksi tämän kohkaukselle siitä, että Hämeenlinna olisi Nato-päämajakaupungiksi niiiiin paljon parempi kuin Mikkeli, kohotin kulmakarvojani erityisesti. Mutta ilman Kortesuon anarkistis-varmaa roiskintaa en olisi tiennyt Hämeenlinna-vaihtoehdosta tuon taivaallista.

Ja kun Nurmeksen maaseutu-Esko sanoi ryhmässä ääneen oman ajatuksensa, panin merkille, että puntarointikirjaaja ei kirjannut sitä ylös - niinpä otin infrastruktuurikuvion esille kalamaljapiirissä. Ihana työskentelytapa. Ja vaikka mitään ei siilautuisi lopulliseen esitykseen, joka menee eduskuntakäsittelyyn ensi syksynä, asioita voi pitää esillä kaikilla foorumeilla. Jospa tätäkin blogikirjoitusta joku lukisi.

Maaseutu-Eskoa kiitän monesta. Hänen kanssaan törmäilimme Nurmeksen maaseutuparlamentissa alituiseen. Olimme muun muassa samalla Valtimon omavaraopistoretkellä ja Esko, vaikka onkin virkamies, tuntui oikeasti kiinnostuneelta siitä, mitä Maria Dorf meille opistosta kertoi.

Tahkolla ideoimme Eskon kanssa uudenlaista virettä Itä-Suomen yöjunaan, jota vaadimme takaisin. Yöjunassa voisi olla vaikka Maajussille morsian -tyyppistä lemmenjunaohjelmaöitä. Ensin Helsingin korkeasti koulutetut naissinkut ja Itä-Suomen metsästyshenkiset hemmot saatettaisiin ravintolavaunussa yhteen ja sitten heille olisi loppuyö luvassa jossain parisuhdetta edistävässä junakabinetissa. Sen jälkeen olisi lemmenloma Bomballa (Nurmekseen asti pääsee junalla) ja Bombalta voisi tehdä romanttisen retken Kaavin Syrjävaaraan oikeasti EU:n pimeimpään paikkaan katsomaan tähtikirkasta yötä tai jos ei ole luvassa tähtikirkasta yötä, olisi tarjolla sysipimeyttä.

Miksei lemmenyöjunaa voisi tarjota pariskunnille, joiden parisuhde on päässyt väljähtymään. Puntarointiryhmämme kirjaajakin osallistui keskusteluun. Hän puuskahti, että juna voisi kiertää kehää Itä-Suomessa ja ulos ei pääsisi ennen kuin pulla olisi uunissa. Hihitimme niin, että Tahkon Kultapallo-resortin ruokasalin katto pomppi ylös ja alas.

Motonet-Broman ja Normet-Cantell

Puntarointiryhmässämme ollut liperiläinen herrashenkilö Ari supsutti minulle korvaan, että EK:n seuraavakin puheenjohtaja liittyy Itä-Suomeen - ensi vuoden alusta puheenjohtajana aloittaa Normetin johtaja Aaro Cantell.

Herra Arin sukunimeä en ehtinyt kysyä, sillä puntarointiryhmien ideana oli olla anonyymeja ja taustattomia, kansalaisia. Hyvä niin, mutta minäpä sitten työryhmätyöskentelyn jälkeen kysyin jokaiselta sukiunimen ja taustan. Ryhmämme Joensuun tumma Anne ja Liperin herra Ari olivat ehtineet siihen mennessä lähteä, mutta pakotin herra Arin supisemaan kanssani kalamaljatyöskentelyn aikana.

Ilmeisesti liperiläinen herra Ari oli pankkimiehiä - hän sanoi olevansa syntyisin Pielavedeltä. Minulta Bromanin vaihtaminen Cantelliin oli mennyt ihan ohitse. Tänään Karjalaisessa olleen haastatelun mukaan Broman aikoo muuttaa Joensuuhun takaisin Helsingistä ja toivon, että hän EK-seuraajansa Cantellin kanssa ryhtyisi konkreettisiin painostustoimiin. 

Tätä en voi uskoa todeksi. Otan kantaa joihinkin EK-heppuihin. Toisaalta ei sen väliä, onko kissa punainen vai musta. Pääasiassa, että se pyydytää hiiriä. Taidan liittää Lapiomies Oy:n takaisin Kuppakamariin. Kuopion alueen Kauppakamarin tulee myös tehdä jotain maakunnan yritysten eteen eikä vain hymistellä kokoomukselle niin kuin havaitsin kevään 2022 kuppakamarikokouksessa Kuopiossa. EK:n Broman sanoi tänään semmoistakin Karjalais-haastattelussaan, että EK:n pitäisi edustaa muitakin kuin jättiläismäisiä yrityksiä. Hän otti esille pienet ja keskisuuret yritykset sekä perheyritykset. Eihän semmoisten ääni kuulu, jos semmoiset eivät ääntä pidä.

EK:ssakin! Tai Kuppakamarissa. (En voi vieläkään kirjoittaa asiallisesti Kauppakamari.)

Kuopio sai huutia ja Lapinlahden Leenu, Liinu ja Tiinu

Kaikkein virkeimpiä Tahkolla olivat Kuopion liitospitäjien naiset. Muuruvetinen naistaistelija sanoi, että hän unohtaa Kuopiosta puhuessaan ihan kokonaan koko Putinin. Kuopion kaupunki on pahempi kuin Putin! Hän sai salillisen kansalaispuntaroijia nauramaan.

Tutustuin myös lapinlahtelaisiin tuulimyllyaktivisteihin. Varsinaisia Don Quijoteja ovat ja hyvä niin! Matti keksi heille nimen: Leenu, Liinu ja Tiinu, kun koetin tavoitella, olisivatko he blogissani Tuputar, Huputar ja Luputar. Leenu, Liinu ja Tiinu saivat Helsingistä taustavahvistusta muudaasta naisesta, joka oli ehdolla Lapinlahden kunnanjohtajaksi, kun Rautavaaran Henri Ruotsalainen valittiin Lapinlahdelle. Lounaspöydässämme oli myös Maaseudulta uusi ammatti - Niina. Hän pyöritti minullekin Nurmeksen maaseutuparlamentissa kunnollisen maaseutuammatin, sen muistan, mutten muista, mikä ammatti oli.

Keskustelu oli niin eloisata ja ihanata, että en olisi ikinä uskonut sellaista syntyvän lapinlahtelaisten kanssa. Ja vaikka asemoin itseni ulkopuoliseksi, ei haitannut. Tähänkään sisäpiiriin en koskaan pääse, mutta hui, hai. Naiset olivat suorasanaisia ja avoimia.