Lihavia naisia lauteilla

ma 16.12.2024

Nyt on Paula-siskon jouluntienoon ateriapalvelun tilaukset tekstaroitu ja siskon jouluun mobilisoitu yksityinen hoivapalvelufirma. Joulunpyhät keskellä viikkoa ovat vihoviimeinen viritys. Mutta eilen oli kivaa siskon etäomaishoitajana. Ajoin varhain aamulla Juukaan ja vein siskon ortodoksiseen liturgiaan Pyhän Eliaan kirkkoon. Isä Sulo ei rukouksissa muistanut, että isä esipaimen on Kuopion piispa. Onko hän myös Karjalan? Miten tämä nyt meni? Joka tapauksessa kuorossa oli valpas ja hymyileväinen kuiskaaja - ja isä Sulo pääsi rukouksessa eteenpäin.

Eilen oli myös uuden arkkipiispan intronisaatio Helsingissä Uspenskin katedraalissa. Joten rukouksissa oli jo Korkeasti Pyhitetty arkkipiispa Elia. Edellisen arkkipiispanvaihdon yhteydessä olimme Leonidin ja tyttöjen kanssa jokaisessa palveluksessa Pielavedellä Petrun kirkossa ja vt. kirkkoherrana oli rippi-isäni, isä Jyrki Ojapelto. Leonid oli ponomarina ja isä Jyrkiltä meni kyllä alussa pari kertaa väärä arkkipiispa. Kun Pyhän Eliaan kirkon eilisessä liturgiassa tultiin kohtaan arkkipiispan puolesta rukoileminen, vedin jännityksestä ilmaa keuhkoihini ja kuului vain puuh, kun isä Sulo pääsi yli arkkipiispakohdan.

Liturgian päätteeksi lauloimme kaikki yhdessä Monia vuosia, monia armorikkaita vuosia entiselle päätoimittajakollegalleni. Otin kaksi palaa pyhitettyä ehtoollisleipää papin tervehtimisen yhteydessä ja toin toisen Matille. Jospa saisin hänet leivin käännytettyä. Liturgian jälkeen söimme Juuan tiistaiseuran keittämän joulupuuron ja rattoisaa oli.

Mietin, miksi en kuuluisi joukkoon. Voisin kannattaa naispappeutta ja tutkia, mitä tapahtui kirkolliskokousaloitteelle diakonin viran avaamisesta naisille. Diakoni kuuluu ortodoksisessa kirkossa pappeihin.

Toivottavasti myös osun joskus taas hellareiden kahvila Valoon samaan aikaan kuin isä Martti. Syksyllä meillä oli hyvä keskustelu muun muassa siitä, että ortodoksinen kirkko siunasi keskiajalla miespareja. Siitä on historian emeritus professori Jukka Korpela kirjoittanut kirjankin. Ja Hesarin Ilona Hietanen jutun: 

"Mutta aivan erityisesti häntä (Korpelaa) harmittaa ortodoksisen kirkon sisäinen keskustelu. 'Vallalla on löysän argumentoinnin periaate'. Tapana on vedota kirkon tuhatvuotiseen perinteeseen, vaikka sellaista ei ortodoksikirkossa ole. Hän kuulisi mieluummin faktoja. 'Onko kirkko esimerkiksi jossain vaiheessa sanoutunut irti näistä siunaamisista?'"  (HS 5.8.20211 https://www.hs.fi/ihmisia/art-2000004821641.html)

Luen Herman Raivon Turvaton tila - agonistisia esseitä. Ne eivät ihan nappaa, sillä jotenkin woke-keskustelu ja sen semmoinen pääkaupunkikulttuurikeskustelulainehdinta ei ole täällä Ylä-Savossa niin kiihkeää ja kategorista.

Matti soitti, että kohta olisi lounas tarjolla Tuottolassa. Siis meillä kotona. Tulin kirjastolle aamulla läpi lumimyrskyn. Ihan aamulla koiria kusettaessa ajattelin, että ei kiitos, tänään en vielä aloita aamuliikkumista, sillä tuuli löi lumen päin naamaa. Ajattelin, että käynnistän auton ja hoidan loppuosan joulupostituksista autoilemalla. Kuitenkin kun puin lämpimästi ylle, päätin, että perkele, tämä on pukeutumiskysymys. Viime viikolla ostin kausikortin Kustaan altaaseen Iisalmeen ei kun Saukkoon.

Kävin jo kerran Saukossa ja nauratti, että siitä saa hyvän otsikon blogimerkintään. Meitä oli kuusi lihavaa naista lauteilla. Ihania, lihavia naisia lauteilla.

Piti kirjoittamani vielä Rautavaaran kunnallispolitiikasta. Kunnanjohtaja Mikko Kärnä kirjoitti Facessa, että hänen johtajasopimuspalaveriinsa oli kyllä koko valtuuston ja kunnanhallituksen puheenjohtajista kutsuttu. Miksi varapuheenjohtajat eivät olleet paikalla?