Mika Waltari ja ihana Leena (kirjeenvaihtokaveri ja rakastajatar) sekä Aamuyöllä kello viisi - Antti Heikkisen Kehveli

to 12.12.2024

Aamulla kello viisi whatsappissani oli Suomen journalismin contessa Adelaide de Saint Erasmolta viesti, että Hesarin Venla Rossi on päässyt tutustumaan Mika Waltarin rakastajattarelleen toimittaja Helena Kankaalle (os. Kulovaara, myöhemmin Ilmari) kirjoittamiin kirjeisiin.

Waltarin rakastajatar kuoli 95-vuotiaana vuonna 2008 ja hän oli lahjoittanut Waltarin kirjeet Suomen Kirjallisuuden Seuran arkistoon vuonna 2004. Niiden käyttörajoitus poistui tämän vuoden ensimmäisenä päivänä. Juttu kirjeistä oli ilmestynyt Hesarin nettiversioon eilen illalla, jolloin nukuin jo kuin possu.

En meinannut millään mennä nukkumaan, sillä sain käsiini Iisalmen Suomalaiseen tilaamani Parisuhde kolmantena, psykoanalyyttisia kirjoituksia paripsykoterapiasta (toim. Sanna Aavaluoma, Anne Anttonen ja Jaana Lähteenaho). Heräsin ja whatsappasin, oota, luen jutun. Sitten avasin Hesarin.

Wikipedian mukaan Leena Ilmari oli myöhemmin Hopeapeilin päätoimittaja. Waltarin lisäksi hänelle kirjeitä kirjoitti myös V. A. Koskenniemi. Joku voisi nyt laatia Leena Ilmarin elämäkerran ja kertoa, mitä V. A. hänelle runoili.

Waltarin ja vain viisi vuotta nuoremman toimittajan (luulin ihanaa Leenaa paljon kirjailijaa nuoremmaksi) kirjeenvaihdon alku oli suorastaan liikuttava. Ensimmäinen kirje on päivätty 31.3.1945. Waltari ja ihana Leena olivat tavanneet jossakin jo aiemmin, mutta turkulaisen taiteilijaseuran 20-vuotisnäyttelyssä oli tapahtunut jotakin, joka sai Waltarin kirjoittamaan humoristissävyisen ensimmäisen kirjeen.

Olivat ilmeisesti pussailleet ja Waltari oli anteeksipyytävä. Kuulema "ei usein käytä alkoholia". Tässä kohtaa juttua tirskahdin hermostuneesti. Tjaah. Voihan se olla.

Myöhemmin kirjeistä käy ilmi, että Mika Waltarin ja vaimonsa Marjatan kodissa juhlat alkoivat mennä kirjailijan mielestä överiksi ja tosiaan voihan olla, että Waltari oli alkanut käyttää vähemmän alkoholia kuin vaimonsa, Marjatta. Eräässä kirjeessä kirjailija kuvaa, kuinka itse ei sillä kertaa ollut juonut, mutta vaimo oli aloittanut jo sunnuntaiaamuna ja lopulta kirjailijan vaimo ja Toini Aaltonen itkivät katkerasti tyhjän jaloviinapullon ääressä. Aaltosella oli yllään vain rintaliivit ja pikkarit.

Toini Aaltosesta wikipedia tietää seuraavaa: päätoimittaja, suomentaja, teatteri- ja elokuva-arvostelija sekä näytelmäkirjailija.

Koska maailma oli sodan raunioittama ja avioliitto riekaleina, voi olla, että "koskematon" ihana Leena tuntui viattomuudessaan raikkaalta. Kiinnostavaa on, että Waltari ylisti Leenansa koskemattomuutta, vaikka tämä oli naimisissa Unileverin Suomen-toimitusjohtaja Einari Kankaan kanssa.

...

Matti kiitti minua juuri eilisiltaisesta työpaidanpesusta. Näytin hänelle kieltäni ja sanoin, että aijaa, kiitos paidanpesijälle. Matti korosti, että kiitti tietoisesti pesusta. Sanoi: "Tiedänhän minä, että tarkalleen ottaen olet toimitusjohtaja etkä paidan pesijä." Muistan, kuinka avioliittomme alkoi mennä oikeaan suuntaan, kun kuvasin Facebookiin rivistön Matin valkoisia aluspaitoja. Olin ne pessyt ja asetellut vaatepuuhun niin, että kiireinen yrittäjä saa työmaalle juostessaan napata aluspaidan lennosta.

...

Whatsappasin contessalle kesken Hesarin jutun luvun, että Waltarin ja ihanan Leenan tarina on klassinen. Kun omassa aviossa on vain paskaa ja pahaa mieltä, mies ryntää mieluusti neitsyen syliin. Ymmärrettävää. Vaikkakin koskemattomuus olisi ihmeellistä molemminpuolista fantasiaa. Joka tapauksessa neitsytoletettukin on parempi kuin synnyttänyt oma vanheneva vaimopolo. MOT.

...

Sama mekanismi taisi toistua edesmenneellä kirjailijalla Matti Mäkelällä. Tämä kirjoitti tosi oudon ja kummallisen, vistolla tavalla humoristisen Kaksi vaimoa ja muita kirjoituksia. Hesarin kirjallisuusnainen Suvi Ahola loukkaantui kirjasta. Minua se ihan käsittämättömästä syystä nauratti. Ajattelin, että noinhan se varmaan menee miesparoilla, umpisepaluksilla.

...

Hesarin jutun lopussa paljastuu, että Waltari oli käyttänyt valtaa rakastajattareensa kirjoittamalla sadomasokistisen runoelman Aamuyöllä kello viisi. Siinä runoelman minäkertoja raiskaa vaimonsa. Vaimo oli tullut nuoruudessaan raiskatuksi.

Voi herranpieksut, sanon minä. Pätkät, joita Venla Rossi jutussaan lainaa, ovat lähinnä supernoloja. Ei ihme, että ihana Leenanen pani ilmeisesti piparin kiinni. (Tällaista tapahtuu elävässä elämässäkin. MOT.)

...

Nilsiän tuotteliasta Antti Heikkistä on sanottu aikamme Mika Waltariksi. Luin e-kirjana kerran alun Heikkisen Kehvelistä. Koska olen kirjallisuuden siveä kukkahattutäti, niskanutturani nousi kauhusta päälaelle ja kurkustani kuului glunks. Ensimmäisen luvun luonto- ja maisemakuvauksen jälkeen on voyeristishenkinen kohtaus, jossa jänis ei tiedä, että erään elottoman akkunan takana ähertää mies naisen päällä.

Kuvaus on groteski. Muistuttaa raiskausta. Ilmeisesti raiskaus avioliitossa. Varmaankin tapahtui myös hedelmöitys.