Boris Johnson ja brexit Anne Applebaumin Demokratian iltahämärässä

ke 8.1.2025

Palautan Anne Applebaumin Demokratian iltahämärän kirjastoon. Oikeastaan kirja olisi kiva omassa hyllyssä, sillä vasta sen kuunneltuani tajusin, miten Puolan nationalistinen oikeisto on syntynyt. Se on syntynyt, kuten Suomen persutkin. Ihmiset eivät ole tyytyväisiä kapitalismiin ja sadon tyytymättömyydestä korjaavat äärioikeiston johtajat. Ei heillä ole halua muuttaa mitään. Kuten Umberto Ecco sanoi fasismista: Pääasia on seurata johtajaa.

Anne Applebaum on alkujaan amerikan-juutalainen ja hänen puolalainen miehensä Radosław Tomasz "Radek" Sikorski on Rautaesiripun repeämisen jälkeen matkustanut kapitalismin nopealla kaistalla. Sikorski oli kyllä 1980-luvun alussa mukana Solidaarisuus-liikkeessä, mutta jäi lomamatkallaan Britanniaan Puolan poliittisen tilanteen vuoksi. Sittemmin Sikorski opiskeli Oxfordin yliopiston Pembroke Collegessa filosofiaa, valtio-oppia ja taloustiedettä 1983–1986 sekä suoritti kandidaatin tutkinnon. Sikorski sai Britannian kansalaisuuden vuonna 1984.

Kuvaus siitä, miten pariskunnan uusliberaaleista ystävistä sukeutui nopeasti äärioikeistolaisia ja salaliittoteorioita levittäviä, oli silmiä avaava. Näin fasistinen mekanismi todella toimii. Applebaum kirjoittaa krjassaan tarkkanäköisesti siitä, miten demagogit voittavat: "Toisin kuin marxilaisuus ei epäliberaali yksipuoluevaltio ole filosofia. Se on vallan säilyttämisen mekanismi, ja se toimii iloisesti rinta rinnan monien ideologioiden kanssa." (Anne Apllebaum Demokratian iltahämärä s. 2)

Luku Nostalgian tulevaisuus valottaa sitä, miten Boris Johnson tuli valtaan ja miten brexit lopulta toteutui. Applebaum tuntee Johnsonin toimittaja-ajoiltaan henkilökohtaisesti, joten hän tietää, mistä puhuu.

Boris Johnson on Euroopan unionin virkamiehen poika ja varttui osaksi Brysselissä. Ollessaan Britannian konservatiivipuolueen äänenkannattajan Daily Telegraphin kirjeenvaihtaja Brysselissä Johnson hankki nimeä huvittavilla, yhden faktan murusen (tai Applebaumin mukaan joskus sitäkin vähemmän) ympärille leivoituilla puolitositarinoilla, jotka herjasivat Euroopan unionia. Ne vetosivat syvällä tunnetasolla nostalgisesti konservatiivisiin lukijoihin.

Kukaan Britanniassa ei enää 1990-luvulla halunnut Intiaa takaisin, mutta konservatiivit halusivat takaisin maailman, jossa Englanti laati säännöt. Samat voimat luottivat Margaret Thatcheriin. Tämä kun pani tuulemaan. Thatcher heristi käsilaukkuaan Euroopalle ja aloitti Falklandin sodan. Lisänä on Britannian alituinen alemmuudentunne Yhdysvaltoja kohtaan. Britit haluavat aina olla amerikkalaisten kumppani - vaikkakin vähäpätöinen.

1990-luvun lopulla sekä Johnson että Applebaum saivat tarpeekseen toimittajan työstä. Applebaum alkoi kirjoittaa historiakirjoja ja Johnson pyrki Britannian parlamenttiin. Applebaum kirjoittaa Johnsonista, että tämän tiedettiin olevan sekä narsisti että laiska. Johnson sai potkut London Timesistä sepitettyjen sitaattien takia ja hänet potkittiin varjohallituksesta vuonna 2004 valehtelun vuoksi. Yksityiselämässäänkin tyyppi on täysi kusipää. Johnsonin julkikuva rassukkana on huolellisesti rakennettu.

Silti Applebaum joutuu myöntämään: "Johnsonissa on myös salaperäistä karismaa."

"Ei kukaan vakavamielinen halua pois EU:sta", Johnson sanoi. "Liike-elämä ei halua. The City (Lontoon liikekortteli) ei halua. Ei tule tapahtumaan." Johnson oli tuolloin Lontoon liberaali pormestari. Siitä huolimatta Johnson kannatti brexitiä kansanäänestyskampanjassa ja samalla laskelmoi, että brexit häviäisi. Johnson tekstasi pääministeri David Cameronille: "Brexit rusentuu kuin rupikonna äkeen alle."

En oikein usko, että britit pohjimmiltaan olisivat halunneet eroon EU:sta. Ihmiset vaistoavat, että järjestelmä, kapitalismi, ei tuota hyvinvointia kaikille tasapuolisesti, mutta taitavat demagogit käänsivät tyytymättömyyden ikään kuin olkiukkoa kohtaan - ja käärivät taustalla kermat.

Hitto, Demokratian iltahämärä on syytä etsiä omaan käsikirjastoon, vaikka kirjoittaja on uusliberaali ja kannattaa kilpailua sekä ties mitä semmoista. Teksti on tarkkanäköistä ja analyyttistä.

Suomessa sanotaan, että nykyisen hallituksen todellinen pääministeri on Riika Natsi-Saksi Purra (pers.). Ei ole. Riikka, kiltti kympin tyttö, toteuttaa kuulaisesti kokoomuksen märimmätkin unet. Näin näppärästi toimii fasistinen mekanismi. Pääasia, että maahanmuuttoa hillitään! Applebaum kirjoittaa fasistisen järjestelmän apureista, kirjureista. Hitto, kirjoitusaika meni jo. Palautan kirjan ja koetan etsiä jostain sen itselleni. En saanut sivunumeroita etsittyä suoriin lainauksiini.