Liturgiassa ortodoksisessa Kaikkien Pyhien Kirkossa Lapinlahdella ja nyt kirjastossa lukemassa Savon Sanomista Juha-Pekka Räsäsen juttua Rautavaarasta vuosi Mikko Kärnän johdolla

su 26.1.2025

Suomen journalismin contessa Adelaide de Saint Erasmo whatsappasi Savon Sanomien Rautavaara-jutusta tänään. Tulin kirjastoon lukemaan sen painetusta lehdestä. Hyvä oli juttu ja perusteellinen!

Siihen oikeastaan ei ole lisättävää. Otan hatun päästäni ja lasken leukani kunnioituksesta. Rautavaaran terävimmät valtuutetut ovat, kuten olen kirjoittanut, demareiden Hannele Pursiainen, KD-rouvat Marja-Leena Stenström ja Riitta Roininen sekä kepun Jukka Muukka.

Ei kun uusiksi. He ovat Rautavaaran terävät valtuutetut.

He ovat myös Mikko Kärnä-kriitikkoja, mutta eivät missään nimessä vastustajia vastustamisen vuoksi. Terävaltuutetut osaavat perustella arvostelunsa ja suhtautuvat kunnanjohtajan höyryämiseen viileän analyyttisesti.

Vielä kun kevään vaaleissa valtuustoon ehdolle lähtisi Rautavaaran luterilaisen seurakunnan talousnainen Tiina Föhr, olisi ihan täydellistä. Toivon, että vaaleissa valtuuston kokoonpano menee uusiksi. Vaikka kiristelen edelleen hampaitani sille, että Rautavaaran yrittäjät kääntyi kertalinttuulla demareista kokoomukseen, uskon, että kokoomuksen tulo mukaan kunnalliskuvioon toimii tervehdyttävänä tuuletuksena.

Mikko Kärnä on niin hyvää pataa yrittäjien puheenjohtajan kanssa, että lahtaa tämän kukkojakin ja keittelee niitä Rautavaaran ruhtinattarelleen erilaisin kukkoa viineissä -reseptein, mutta silti toivon, että tulevaisuuden kokoomusvaltuustoryhmä yhdessä teräväpäiden kanssa asettaa kunnan ideavuolle jotkut raamit.

Tai ainakin muistuttaa ystävällisesti, että on olemassa kuntalaisia eivätkä kaikki valtuutetut ole aivottomia (tai dementtejä) jeesmiehiä tai -naisia.

Kirjoitin myös sähköpostikirjeen äsken. Kopioin sen soveltuvin osin tähän:

Hei, istun pöllämystyneenä kirjaston koneella ja mietin, mitä tänään aamupäivällä tapahtui. Hihitän ja hikoilen.

Me asutaan reilun puolen kilsan päässä Lapinlahden ortodoksisesta Kaikkien Pyhien Kirkosta. Periaatteessa pyhäkkö on saman Juhani Ahontien varrella, mutta sisäänkäynti Pekka Halosen tieltä. Koska Iisalmessa oli keskiviikkona maallikkovetoinen palvelus iltateetarjoiluineen ja oli oikein rattoisaa ja torstainakin piti olla Kiuruvedellä, luulin, että nytkään sunnuntaina ei ole pappia Lapinlahdella tai on isä Martti (eläkkeellä oleva sairaanhoitaja).

Kun askelsin tänä aamuna vähän vaille kymmenen kirkkoon, olivat jalkani ensin päättäväiset. Sitten askel hidastui ja olin melkein stopata, kun näin, että autoja oli parkkipaikka täysi ja osa kadun varressa. Onko tänään jokin erikoispalvelus tai jotain, ajattelin. Ei juma! Kirkkosalissa oli vaikka ketä, mutta enhän minä voinut enää peruuttaa, kun olin tullut sisään.

Palvelus oli jo alussa ja oli heti pieni saatto. Minä jouduin pomppaamaan salin keskiosaan melkein ulkotamineet yllä. Joo, isä Otolla (virkapappi, en tunne yhtään, on nuori, opiskellut sittemmin myös putkiasentajaksi) oli kuulemma kuumetta. Isä Esipaimen Arseni selitti ennen loppurukouksia, että monet saattavat ihmetellä, miksi hän on pappina. Kuulemma oli aikonut osallistua liturgiaan piispana, mutta sitten oli tämä nuori isä Otto soittanut ja sanonut, että on kuumetta. Isä Esipaimen oli hyväntuulinen ja sanoi, että tuli ihan nuoruus mieleen.

Ilmeisesti Kiuruvedellä olisi sittenkin torstaina pitänyt olla isä Otto ja Jeesuksen rukouspalvelus. Luulin, että palvelus on maallikkovetoinen, mutta joo, me käytiin Matin kanssa Kiuruvedellä eikä kirkon puolella ollut ristin sielua. Toisessa päässä pyhäkköä oli joku auto. Kiuruveden ortodoksinen kirkko on vuonna 1908 rakennettu apteekiksi ja puikahdin sisään toisen päädyn ovesta.

Olen käynyt Kiuruvedellä useasti ja pyörinyt ortodoksisen kirkon lähelläkin, mutta en ole tajunnut, että rakennus on ortodoksinen kirkko. Se on sillä tavalla kummallisesti ihan ihan ihan keskustassa, mutta puistopalasen sisällä jotenkin. Kätkössä. Kiuruveden ortodoksit ovat kyllä hyvin esillä siinä, että kaupunkialueelle (Kiuruvesi on kaupunki, mainostaa itseään maalaiskaupunkina) tuovassa liikenneympyrässä on semmoinen matkaikoniviritelmä. Mutta joo, olen käynyt jopa Nivalan Karvoskylän tsasounalla, mutta en Kiuruveden Pyhän Nikolaoksen kirkossa.

Toisessa päässä rakennusta oli siivooja ja hän sanoi, että aijaa, Facebookissa oli levitetty tietoa, että Jeesuksen rukouspalvelus on peruttu äkillisen sairaustapauksen vuoksi. Ei taida kovin hyvin mennä ortodoksisella tiedotuksella. Noh, en lannistunut ja Matti vaikutti helpottuneelta. Oli kova työ saada Matti mukaan.

Tänään sitten heräsin jotakuinkin ajoissa ja ajattelin, että nyt tai ei koskaan Lapinlahdelle liturgiaan. Kaikki ollaan nyt Kuopion seurakuntaa ja Kuopion Pyhän Nikolaoksen katedraalissa aloitin ortodoksisen tieni 1990-luvulla. Menin lauantai-iltaisin vigiliaan ja jäin joskus sen jälkeen kapakkaan hiimailemaan. Olin siis autolla Kuopion Pitkästälahdesta Kuopion melkein viimeisestä kerrostalosta etelän suuntaan.

Viime viikonloppuna, kun Matti oli tyttärensä luona Levillä, olisi ollut mahdollisuus minun ajaa Kuopioon ja palata ajassa taaksepäin aikaan ennen Leonidia ja tyttöjä katedraalin ovensuuhun naisten puolelle ihan takaosaan. En mennyt. Kun vein Matin perjantaina junalle aamulla, oli sen jälkeen vain kaksi opintoihin liittyvää teamsia ja sitten olin ihan hiljaa maanantaiaamuun asti. Puhuin puhelimessa vain Matin kanssa. En lähtenyt ajamaan Kuopioon lauantaina vigiliaan tai sunnuntaina liturgiaan. En kyllä opiskellutkaan, vaan koukkuunnuin Colm Tóibínin Long Islandiin äänikirjana ja sitten oli kuunneltava myös sitä edeltävä osa Brooklyn.

Voi vittu, joku tulee kirjastoon. On itsepalveluaika. Vittuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuu.  Ei, huhhh, noi on jotain miehiä. Ketä lie?

No niin. Olin ihan polona tänään Kaikkien Pyhien kirkossa, mutta sitten ajattelin, että minulla on on on on on ONNNNNNNNNNNNNNN oikeus seistä siinä. Olla mukana, vaikka olen piinallinen käännynnäinen. Entinen Iisalmen ortodoksinen seurakunta koostuu eri Karjalan kylien ortodokseista ja jokainen ortodoksinen yhteisö: Sukeva, Sonkajärven Rutakko (kirkonkylä), Iisalmi, Lapinlahti ja Lapinlahden Alapitkä nojaa vahvasti just siihen pikku kylään, mistä ortodoksit on kullekin kylälle asutettu. Aivan mahdotonta oli ulkopuolisen päästä mukaan. Minä tulin näihin juttuihin Kuopiossa ja Kuopiossa oli 1990-luvulla ihanata. Pyhän Nikolaoksen katedraalissa kävi serbejä, sudanilaisia ja venäläisiä ja vaikka mitä.

Me asuttiin vähän aikaa Pielavedellä ja siellä oli entinen kapiainen isä Jyrki Ojapelto vt. kirkkoherrana ja Leonid isä Jyrkin apulaisena eli ponomarina. Isä Jyrki voiteli mut pikapikaa ortodoksiksi, sillä arvasi, että sitä ei missään nimessä tapahdu Iisalmen ortodoksisessa seurakunnassa. Me oltiin muuttamassa Lapinlahden Alapitkälle ja se oli Iisalmen ortodoksista seurakuntaa vahvoine etnisine painotuksineen lisänä megalomaaninen rakentajakirkkoherra ja -ruhtinas (Iisalmen kaupunginjohtajan bestis ja mitä kaikkea). Noh, niinhän se sitten meni, että minusta tuli ihan liian vähin perustein ortodoksi.

Kahden vuoden kuluttua Kuopion kirkkoherra isä Mikko Kärki nakitti mut seurakuntalehden päätoimittajaksi. (Kiuruvesi kuului mun seurakuntalehtipäätoimittajakaudella (2004 - 2011) Oulun hiippakuntaan. Näin näitä on yhdistelty.) Olin siis vähä niiku vuodet 2004 - 2011 Suomen ortodoksisen kirkon työntekijä ja vuoden 2009 valtakunnallisen ortodoksisen aikakauslehden Aamun Koiton päätoimittajakin. Olin Aamun Koiton silloista päätoimittajaa Teuvo Laitilaa sijaistanut jo 1990-luvulla, mutten ollut silloin Kirkon jäsen.

Äsken Lapinlahden Kaikkien Pyhien kirkossa päätin, että nyt vittu loppuu vittu välttely ja oikaisin selkäni! Kuuntelin saarnan tarkkaan ja siinä olikin anteeksiannosta ja kaunan kantamisesta ja siitä, että kauna kaivaa lähinnä kaunan kantajaa itseään. Öhöm, ajattelin ja sitten alkoi naurattaa, että tämä osui hyvin. Ja upposi!

Ajattelin vielä, etten välttele edes loppuseremonioita ts. papin käsiristin suutelua, mutta tuli tilaisuus välttää se, kun kirkkokahviaktiivit supisivat keskenään, että olivat unohtaneet sanoa kirkkokahveista piispalle, jotta olisi voinut tiedottaa asiasta ennen loppurukouksia. Sanoi rouville, että MIIIINÄ VOIN MENNÄ ulko-ovelle kertomaan poistuvalle kirkkoväelle, että kaartavat kirkon toiselle seinustalle ja sieltä saliin.

No, sitten Isä Esipaimen Arseni sai yhdeltä rouvalta sanan, että olisi kirkkokahvit ja Arseni oli sanonut jokaiselle ristillä kävijälle kirkkokahveista erikseen, mutta venäläisetpä kirkossa eivät käyneet lopussa ristillä ja sainkin yhden nuoren venäläisäidin pikku poikansa kanssa käännytettyä kirkkokahveille. Äiti meni poikansa kanssa kahvisaliin ensimmäisenä ja minä perässä. Koko sali oli vielä tyhjä ja minä menin venäläisten pöytään. Se oli ihan ihan perällä.

Lopulta saliin tuli piispa ja ainoat vapaat paikat olivat pöydässä venäläisäidin ja pikku pojan vieressä. Ei kun piispa siihen istumaan. Samaan pöytään meidän kanssa tuli kirjeessäni sulle esittelemäni ponomari eli jumalanpalvelusavustaja. Onneksi piispaa vastapäätä istui nuori kanttorityttöopiskelija Juuasta ja minä pääsin jutun alkuun. Sanoin, että minäpä tulin eilen justiinsa Juuasta. Juukalaiset ovat ihania, välittömiä ja avoimia ja tyttö kysyi minulta iloiseen pohjoiskarjalaiseen tapaan, mitä sie siellä.

Sen jälkeen oli ihan rattoisat keskustelut ja saatiin venäläinenkin äiti juttuun mukaan!

Huuhuhh, tuli tänne kirjastoon hihittämään, kun Matti on edelleen lentokonetta (ultrakevytlentäjä, omistaa 1/12 pikku lentokoneesta) huoltamassa. Nytmullonnälkä. Varioin tästä blogimerkinnän. Matti teki eilen helppoa kaalilaatikkoa ja menen lämmittämään sitä. Siivotakin pitäisi ainakin pahimmat, sillä huomenna talossa käy yksi työntekijätulokas, joka tulee meille ehkä yhteen projektiin.

Lapinlahdella on ihanata se, että täältä löytyy sekä Suomen nuorin työväentalo (Matti on suunnitellut sen nuorena rakennusmestarina ja ollut rakentamassakin v. 1984) sekä körttiliikkeen syntymäluteriseurakunta (Paavo Ruotsalaisen telppäsniitty on tossa kuuden kilsan päässä), elinvoimainen hellariseurakunta, Jehovan todistajat ja ortodoksit. Mutta. Ei voi ystävystyä helluntalaisen kanssa, jos ei ole hellari tai liity hellariseurakuntaan. Sama koskee muitakin. Kaikki ikään kuin ovat omissa piireissään ja piirit jotenkin läpitunkemattomia.

Pius (Piae Desideria, hurskaita toiveita)