
to 30.1.2025
Kirjoitin kirjeeseen, että tekisi mieleni Lapinlahden ortodoksisen Kaikkien Pyhien kirkon portailla tehdä seurakuntaväelle gallup ja kysyä, uskotteko oikeasti - ihan aikuisten oikeasti - siihen, että Jeesus on syntynyt neitsyestä.
Etsiskentelin netistä nopealla googlauksella kirjeeseen Wille Riekkisen lausumaa siitä, että ajanlaskun alun molemmin puolin tärkeiden ihmisten ja hallitsijoiden tärkeyttä sekä merkitystä korostettiin sillä, että heidän sanottiin saaneen alkunsa yliluonnollisella tavalla.
Löysin lainauksen jonkin uskon konservatiivin raivoa tihkuvasta blogista ja voilá lainaus löytyy myös eteiskäytävän kirjahyllystäni osastosta läntinen teologia. Lainaus oli Wille Riekkisen kirjassa Pieni kirja Jeesuksesta. Sivu on 114.
Voin ehkä ilman gallupiakin lohduttautua sillä, että Kaikkien Pyhien kirkossa ei onneksi sentään käy yhtään umpikahelia yli viisikymmentävuotiasta naista, joka itse edelleen uskoo olevansa koskematon. Jos sellaisia näkyisi, alkaisin käydä jossain muussa pyhäkössä jollain muulla paikkakunnalla.
Mieluummin tietysti vaihtaisin kokonaan maakuntaa. Pääsimme jo aika lailla Pohjois-Karjalaan tai tarkalleen ottaen Kaivikselta on ihastuttavasti naapurimaakunnan rajalle vain reilu kaksikymmentä kilometriä.
Nyt tuli kamala ikävä kulmakunnalle, josta saattaa vain hurauttaa Nurmekseen. Nurmes paljastui kivaksi, virkeäksi ja kultturelliksi pikku kaupungiksi. Klassillistakin mussiikkia tuli Ikolan tuvassa kuunneltua enkä tuntenut itseäni oudoksi, vääräksi tai jotenkin ihan vinoksi kuuntelijajoukossa.
Lapinlahden kulttuurikerman kanssa minun on vaikea olla samassa uima-altaassakin. On se vain kumma ilmiö. En hallitse Lapinlahden kulttuurikerman käyttäytymiskoodia.
Joka tapauksessa Nurmeksen ortodoksinen kappeliseurakunta on jäämässä ilman pappia. Nuori isä Tapio Juntunen valittiin veli Harri Peiposen tilalle Kuopioon. Isä Tapion (isä? ömmm, vähän nuori heppu, jotta voisin uskottavasti kirjoittaa, että isä) kanssa Kuopion paikasta kilpaili kaksi venäläistaustaista tyyppiä.
Vaikka uhkana olisi, että kohta ortodoksinaiset Suomessa joutuisivat pyhäkköä varten pukeutumaan kirkkohameeseen ja peittämään syntiset hiuksensa huivilla, kirjoitan taas, että pappishakijat ovat kiinnostavia.
Jospa heistä jompikumpi hakisi Nurmekseen. Ehkä turha toivo. En tiedä. Toisaalta toinen Kuopion rannalle jääneistä hakijoista, Vadim Tchoukanov, on jo yli kuusikymppinen ja voi olla, että hän ei hyytyisi Nurmeksen henkisessä ilmapiirissä niin kuin nuori Tapio Juntunen.
Näin viime kesänä Tapio Juntusen vapaa-ajallaan pyyhältävän Nurmeksen S-marketin edestä mikkihiirikuulokkeet korvillaan ja ajattelin siinä samassa, että jahas, tämä lysti ei kauaa kestä. Tapio Juntunen sanoikin jossain haastattelussaan, kun hakeutui Kuopioon, että Nurmeksesta oli vaikea löytää kirkon ulkopuolista elämää.
Vadim Tchoukanov asuu Torontossa Kanadassa ja työskentelee lentokoneinsinöörinä. Helsingin ortodoksisen seurakunnan sivujen mukaan hän haluaisi palata Suomeen - tosin Helsinkiin, mutta nyt olisi Kuopiokin käynyt. Nurmeksessa olisi kyllä tyynen rauhallista, voisi vähän nuorta pappismiestä vanhempi setämies ajatella. Tai olisipa kiva, jos ajattelisi eikä ajattelisi, että kuolettavan tylsää.
Minusta Nurmes on tyyni eikä yhtään kuolettava. Kauniskin puu-Nurmes on.
Pidän peukkuja, että Tchoukanov hakisi Nurmekseen. Ja voihan olla, että lentokoneinsinööriys Torontossa olisi antanut muutenkin perspektiiviä. Jospa heppu ei olisi patakonservatiivi.
Olen kärttyinen. Selasin nimittäin äsken lempikirjaani Taivaallista seksiä - kristinusko ja seksuaalisuus (toim. Minna Ahola, Marjo-Riitta Antikainen ja Päivi Salmesvuori). Olen edelleen aivan hurmiossa Martti Nissisen artikkelista kirjassa.
Nissinen on Vanhan testamentin eksegetiikan professori Helsingin yliopistossa. Hän on kirjoittanut muun muassa vuonna 2003 kirjan Synti vai siunaus? Homoseksuaalit, kirkko ja yhteiskunta.
Koska kirja on julkaistu jo yli kaksikymmentä vuotta sitten, en löytänyt siihen netistä muuta viittausta kuin Åbo Akademin tutkijan Eetu Kejosen artikkeli SQS:ssä eli Suomen Queer tutkimuksen lehdessä.
Sanottakoon nyt tässä, että takavuosina äänestin eduskuntavaaleissa Joensuussa ehdolla ollutta Queer-tutkijaa. Hän oli Feministisen puolueen ehdokkaana ja nyt en lähde etsimään netistä ehdokkaani nimeä. Pirteä vaihtoehtohan ehdokkaani oli Savo-Karjalan vaalipiirivalikoimassa. Että en minä nyt ihan ole pihalla q-genrestä, vaikka joissain yhteyksissä olen saanut kyseenalaisen kunnian olla piinallinen heteronormatiivi, joka loukkaa lapsettomia naisia.
Semmoisenkin roolin olen saanut. Jeppujee. Olen muun muassa loukannut lapsettomia naisia päätoimittajana Aamun Koitossa. En ala muistella sitä, sillä kohta itse kiehun raivosta.
Joka tapauksessa otsikkona Eetu Kejosella on "SURKEAN SURKEA UUTINEN"– lähetystyön pyhä, heteronormatiivinen järjestys muuttuvassa kirkossa ja maailmassa (SQS 1-2/2018). Keisinä artikkelissa oli tapaus, jossa lähetystyöhön siunattiin miespari.
Martti Nissisen teksti Ruumiillinen ihminen Vanhassa Testamentissa on aivan ihana. Heprean kielessä yksittäisten ruumiin osien nimityksillä on monta merkitystä eikä ihmisen sielu (tai henki) ole ruumiista erillinen. Eri sisäelimet, varsinkin sydän, maksa ja munuaiset ovat pikemminkin mielenliikkeiden, tunteiden ja ajatusten sijaintipaikkoja kuin anatomisesti tarkoituksenmukasia elintoimintojen moottoreita.
Sana dam tarkoittaa verta, mutta se on myös elämänvoimaa, jonka konkreettisena ilmenemismuotona veri virtaa elävässä olennossa.
Kaikkein ihanin juttu on nefesh. Se ei ole persoonallinen sielu, vaan elämän henkäys. Maan tomu muuttuu eläväksi, kun Jumala puhaltaa siihen henkäyksensä. Ei mitään mystistä tai yliluonnollista, vaan aivan luonnollista.
Ruah on pyhä henki.
Ennen kuin jalkani irtoavat täysin maasta, palaan lempikirjassani Aune Jääskisen artikkeliin Tulkintoja seksistä ja selibaatista Suomen ortodoksisessa kirkossa. Kahdella sanalla sanoen. Voi vittu.
Noh, ehkä on syytä vain ajatella, että oikeastaan mikään valtavirran uskonnollinen yhteisö ei pidä jäsenilleen tai kirkossa tai tilaisuuksissa kävijöilleen pistareita siitä, uskotteko oikeasti näin kuin opetamme. Pääasia on, että maksaa kirkollisveronsa ja pitää suunsa kiinni.
...
Kolmas hakija Kuopion toimeen oli juutalaistaustainen, Moskovassa syntynyt Alexander Zanemonets. Hän on tehnyt monta päivitystä Facebookiin moskovalaisesta papista Aleksander Menistä.
Ja se jos mikä on mielenkiintoista! Men on ortodoksinen lempparini Kallistos Waren lisäksi. Kirjoitusaikani päättyy kolmen minuutin kuluttua. Pyörittelen teemaa sitten joskus taas. Ehkä sunnuntaina.
Nyt lähden lenkille.
[Vanhempi teksti] « [Sisällysluettelo] » [Uudempi teksti] | [Haku] | [Sivun yläosaan]