Olga Tokarchzukin Vaeltajien Annuška vapaana pari yötä Moskovan asunnottomien luona

la 11.1.2025

Tänään on 25 vuotta siitä, kun Anna leikattiin minusta irti. Nimenomaan kumpikin tyttö piti leikata irti. En koe synnyttäneeni. En päästänyt kummastakaan ilman veistä.

Anna on onneksi järkevä kauris. Kauriin avaisanat ovat organisointi, kunnianhimo, laki, järjestys, viisaus.

Marian piti olla oinas ja välillä oinas saakin hänestä vallan: "Oinas on johtava tulen merkki, joten se edustaa hallitsemisen ja näyttämisen halua." https://anna.fi/horoskoopit/horoskooppimerkit/horoskooppi-oinas-21-3-19-4

Nyt aloin nauraa. Kaksosesta ja vaa´asta syntyi kaksi fiksua kaurista.

Leonid oli ihan tyyppikaksonen. Esimerkkinä tämä: "Kaksonen ei kuitenkaan koskaan stressaa rahasta, eikä laske pennejään. Hän käyttää surutta kaikki eurot, joita pankkitilillä kulloinkin sattuu olemaan." Minusta, vaa´asta Anna-lehden horoskooppi sanoo seuraavaa: "Vaa’an motto kuuluukin: ´Miksi syödä hampurilaisia, jos voi herkutella filé mignonilla?´. Koska Vaaka tuhlaa kaikki rahansa ylelliseen elämään, hän yleensä maksaa laskunsa ajallaan vain kahdesta syystä: vahingossa tai puolisonsa muistuttamana."

...

Toissapäivänä menetin lapaseni Maaselkään ja kävimme niitä etsimässä. Toinen löytyi kävelyreitiltä, toisen ilmeisesti vei orava pesäänsä. Oikean käden lapanen oli kadonnut kuin tuhka tuuleen. Etsintäkeikan jälkeen Matti halusi ajaa takaisin pidempää reittiä Varpaisjärven kautta.

Reitistä tuli mutkitteleva ja kävimme seuraavan keskustelun:

- Voitaisiinko käydä lounaalla Safoxissa?
- Ei.
- No jos ajetaan Varpaisjärven kirkonkylän kautta, voitaisiinko käydä Esson baarissa?
- Ei ajeta kirkonkylän kautta.
Saavuimme Pitkänmäentietä Lapinlahden kirkonkylälle. Yritin vielä.
- Voitaisiinko käydä Matin ja Liisan asemalla pizzalla?
- Ei.

Niinpä jouduin odottelemaan puuroa yläkerrassa. Surffailin pitkin Moskovaa Google Mapsin avulla ja kävin myös Pietarissa Ksenia Pietarilaisen tsasounalla.

...

Kirjoitin eilen, että rukoilin Annaa ja Mariaa Ksenia Pietarilaisen kirkon pihalla, kun oikeat ortodoksinaiset nojasivat päätään seinään ja rukoilivat. Kirjaimellisen tulkinnan mukaan rukoilin itselleni Leonidia, mutta jos ihan tarkkoja ollaan, rukoilin häntä itselleni sen vuoksi, että olin haistanut hänen hiestään (muistutti meidän iskän hikeä; suolaa, jotain urean kaltaista ja testosteronia) tyttäreni.

...

Olga Tokarchzukin Vaeltajien nimikertomus jäi kesken, kun piti kipittää alakertaan Matin keittämälle puurolle. Ensimmäisellä hajamielisellä lukukerralla Annuškan elämä näytti kovin ankealta. Toisella lukukerralla huomasin sävyjä ja kerrostumia.

Tokarchzuk oli suonut Annuškalle jopa taustaa. Kirjailija antoi tietää hänen lapsuudenperheestään Vorkutassa. Annuška oli opiskellut Moskovassa kasvatustieteitä ja hänestä piti tulla opettaja.

Jostain syystä Annuška sotkeutui Petjan isään ja synnytti geneettisesti sairaan lapsen. Petjan isän oli ollut kaksi vuotta poissa ja palannut muuttuneena miehenä. Ikään kuin mies olisi siellä jossain tehnyt ruumiillista työtä. Miehellä oli myös arpi olkapäästä hiusrajaan. Mies ei suostunut kertomaan, millaista siellä oli.

Rahat tulivat perheen tilille säännöllisesti. Olisiko Petjan isä sittenkin ollut sodassa eikä vankilassa, kuten ajattelin? Hän näki yöllä painajaisia.

Miehen äiti tuli päiväksi hoitamaan Petjaa ja Annuška miettii, kumpaa loppujen lopuksi anoppi oikein hoitaa hellemmin - poikaansa vai Petjaa. Annuška liitää moskovalaisen lähiön elementtikerrostalon portaat alas. Hänellä oli asioiden hoitopäivä, joka oli samalla hänelle vapaata.

Annuška kävi koettamassa rukoilla kaupungin laidalla olevassa ortodoksisessa lempipyhäkössään, mutta turistit häiritsivät keskittymistä. Annuška vaihtoi kirkkoa eikä sekään auttanut. Vanhemman pyhäkön Kristus Käsittätehty tuijotti rukoilija-itkijää epäystävällisesti ja pistävästi.

Annuška kävi kotoportaikon edessä, mutta päätti hieman pidentää omaishoidon lomaansa. Hän jäi asunnottomien pariin ja tutustui metroasemalla saarnaavaan ja kiroilevaan Vällynaiseen, Galinaan. Annuška pääsee viettämään yön asunnottomien kanssa lämpökeskuksen lattialla pahvinpalasen päällä.

Siinä vammaisen lapsen äiti nukkuu keskeytyksettä. Annuška ajelee pari päivää metrolla pitkin Moskovaa ja panee merkille muitakin samalla tavalla päiviään viettäviä. Annuška tarkkailee ihmisiä ja panee merkille erilaisia tuskia ja henkisiä kipuja, surua ja epätoivoa.

Asunnottomana eläminen sujuu juuri niin pitkään, kun lompakossa on rahaa. Kun rahat ovat loppu, Annuška palaa entiseen elämäänsä.