The Queen of Fucking Everything ja Klamydia

"Oi, ihana Monica, anna poskihoitoa. Pressa saa ja muita harmittaa."

ma 6.1.2025

Raivasin vihdoin yläkerran ja Matti toi tänne levysoittimen ja vinyylini. Hyllyllä oli myös kasettisoitin ja niinpä piti etsiä virtajohto. Kasettisoitin toimii! Kumpikaan meistä ei tiedä, mistä se on taloon tullut. Meillä on talossa vaikka kenen entisiä tavaroita.

Mannermaan Hilkasta muistuttavat kaksi Aarre Huuskosen kirjoittamaa Savon Sanomien historiakirjaa muun muassa sekä kori, jossa säilytämme koiranruokasäkkiä. Kun Hilkka muutti Hyttisen Riston kanssa Puustellin rivitaloon, uusiopariskunnan piti jakaa omaisuutta pois. Etenkin kirjoja päätyi meille.

Nyt kumpikin on siirtynyt tuonilmaisiin.

Kun värkkäsin taitto- ja skannaustietokoneita kiinni upserveriin, panin Klamydian kasetin soimaan. Minulla ei ole mitään tietoa siitä, kuka on äänittänyt minulle Klamydiaa. Äänitys ei edes ole punkaikakaudeltani, sillä heräsin tietokoneiden takaseinältä usb-väyliä etsiessäni, että kasettisoittimen kaiuttimista kuuluu: "Oi, ihana Monica, anna poskihoitoa. Pressa saa ja muita harmittaa."

Ei hyvää päivää. Onneksi minulla on ollut myös älyllisiä poikaystäviä. Ovat äänittäneet minulle Dire Straitsia, Pink Floydia ja Kolmatta naista. Ensimmäinen aviomieheni ymmärsi Bruce Springsteenin sanoituksia. Minä en yleensä kuule sanoja lainkaan - puhumattakaan siitä, että tajuaisin yhtään mitään, jos lauletaan englanniksi.

Monica ja poskihoito -kertosäkeen kuullessani olin vähällä pudottaa tietokoneen lattialle.

Löysin lisäksi kasetin, jonka vanha, nyt jo ehkä entinen, ystävättäreni oli äänittänyt minulle Moskovaan. Kasetin toivat minulle Kolarin Antti ja Laineen Juha. He tulivat Moskovaan Izvestija-turnaukseen, kuten Touko-veli ja bestiksensä Kauko Ketolainen.

Äänikirje oli äänitetty juuri ennen joulua 1990 ja ystävättäreni aloitti kasetin hilpeyttä ja ihmeellistä ikään kuin voitonriemua äänessään: Oli eronnut luterilaisesta kirkosta ja saanut juuri päätöksen. Päätöksessä luki, että eronnut uskonnollisesta yhteisöstä. Outo sananvalinta.

Kuuntelen kirjeen kokonaan myöhemmin. Vastaan tuli hänen kirjeensä vuodelta 2006. Siinä ystävättäreni kertoo, että ei avannut kirjettä, sillä luuli sen sisältävän Solea-asiaa. Yllättyi, sillä kirje olikin kirje. Mitähän varten olen aikonut kirjoittaa hänelle "Solea-asiaa"?

Luen kaiken, mitä Facebook-ystäväni kirjoittavat Tiina Lymin sarjasta The Queen of Fucking Everything. Minusta sarja on aivan ylihehkutettu. Pari ensimmäistä jaksoa olivat hyviä ja jännite piti, mutta sitten mielenkiintoni hiipui.

Vaikutti siltä, että käsikirjoittaja ei tiennyt, kirjoittaako komediaa ja psykologista jännäriä. Komediallisen ja keventävän kohdan vaihto dramaattisiin juonenkäänteisiin ei onnistunut. Kun olin hekotellut jollekin osuvalle, en sitten osannut ottaa todesta sarjan päähenkilön, Linda Saarnilehdon kauhunhetkiä.

Muudan käsikirjoittaja-kirjailija, Facebook-ystäväni, oli ensimmäisen jakson nähtyään innostunut sarjasta valtavasti ja kirjoittanut aimo tuuletuksen, mutta katsoessaan useampia jaksoja, ei ollutkaan enää niin innostunut.

Joku sanoi Facebookissa, että sarjan käänteitä oli vaikea katsoa. Olen samaa mieltä ja kirjoitan vielä, että Lindan rakastetut olivat epäuskottavia. Ei voi olla, että kymmenen vuotta täydellisen huijarin kanssa olivat yhtä paistetta, hymyä ja kukkapuskia. Ja Shakespearea ulkoa lausuva kokaiinimoguli - ei juma. Entäs Lindaan tämän äidin hoivakodissa silmänsä iskenut mies. Yhtä runollista hunajata koko ajan.

Parempi The Queen of Fucking Everything oli kuin Ivalo, jonka ihmismetsästysjakso piti tapahtua Murmanskissa, mutta oli kuvattu Suitian kartanossa Siuntiossa. Ei ihan mennyt länsiuusimaalainen maisema lävitse. Lisäksi koko ihmismetsästyskuvio oli aivan persijestä.

Miksei The Queen of Fuckin Everything olisi voinut olla pelkästään draama miehensä huijaamaksi tulleesta naisesta? Miksi sotkea siihen kokaiinit ja sen semmoiset. Rakennusbisneksestä ja kaavakiemuroista olisi saanut jännitettä ilman murhiakin.

Lupaavan alun jälkeen The Queen of Fucking Everything surkastui tavalliseksi murhasarjaksi. Ja oli oikeastaan vielä typerämpikin typerine huumorijaksoineen.