Esko Karppanen Muurin varjossa

su 23.2.2025

Esko Karppasen Muurin varjossa aukenee sivulla 121. Siinä pikku Jukan lapsuuden ystävän Pirkon äiti sanoo, että jos ei löydy kahtasataatuhatta tosi uskovaista, kaikki ihmiset joutuvat muurin sisään niin kuin Saksassa, jossa muuri on tehty keskelle kaupunkia.

Neuvostoliitosta oli tullut nootti ja aikuiset olivat tulleet levottomiksi. Äiti ja isä kuuntelivat iltamyöhällä radiota ja sanoivat toisilleen, mitähän tästäkin tulee.

Äiti on käsittämättömän raaka ja ymmärtämätön Jukkaa kohtaan. Hän sanoo, että pojan on oltava kiltti tai joutuu Ilmestyskirjan tuliseen järveen. Äiti piiskaa poikaa milloin minkäkin syyn takia.

Hän leikkaa pojan tukan sekä kynnet väkipakolla eikä tunne myötätuntoa eikä sääliä. Ainoa, joka osoittaa poikaa kohtaan rakkautta on mummo. Äitiä tuntuu mummo lähinnä raivostuttavan. Poika matkii mummoa tämän sananparsia myöten.

Jukan perhe asuu lähellä Neuvostoliiton rajaa. Kirjan kaikkitietävä kertoja puhuu Venäjästä. Ilmeisesti Venäjästä puhuivat kaikki kylällä. Kylällä ei tunnu olevan ketään miellyttävää ihmistä.

Myöhemmin Jukka saa omaan aikuisuutensa ja vapautumisensa Berliiniinsä viestin äidin kuolemasta. Jürgen pakottaa Jukan lähtemään äidin hautajaisiin. Kun Jukka on äidin hautajaisissa, Berliinin muuri murretaan.

Loppupuolella kirjaa käy ilmi, miksi äiti on niin tympeä Jukkaa kohtaan. Jäi kumma epäilys, kun kerta Jukan äiti ei ole oikea äiti, kuka herrajumala on isä?

Läpi romaanin kulkevat unet. Viimeinen uni kertoo miehestä, joka pyörällä ajaessaan suon kulmalla ja lumisen metsän läpi sulaan maastoon löytää maasta sakset. Mies ottaa sakset, mutta tulee siihen tulokseen, että ne pitää viedä roskikseen.

Mies päätyy unessa välillä kerrostaloasuntoonsa ja lähtee viemään saksia roskikseen. Porraskäytävässä hän tapaa edellisellä viikolla kuolleen naisen. Mies antaa naiselle kirjoittamattoman joulukortin. Sen hän löytää olkalaukustaan.

Nainen kiittää ja mies menee ulos. Mies alkaa pihalla huolehtia, painoiko nainen kerrostalon alaoven jälkeensä varmasti kiinni. Ovi kun jäi helposti auki, vaikka sen luuli sulkevansa.

Ensin ajattelin, että en tajua kirjasta mitään. Etten saa kiinni mistään. Julma ja kylmä äiti ahdisti. Ihmiset kylässä olivat groteskeja ja alkukantaisia. Raakoja. Unet olivat kamalia; isä kusemassa vaimonsa lattialle latomiin astioihin ja ties mitä hangonvarren työntämistä vasikan peräsuoleen.

Vasta kun kirjoitin auki kirjan viimeisen unen, luulin tajuavani. Kirjassa on voimakasta symboliikkaa. Berliinin muuri oli rakennettu pelottavan toisen maailmansodan jälkeen.

Neuvostoliitto oli alati pelottava Venäjä. Kun lähellä rajaa oltiin, rajan yli saattoi tulla mitä vain. Myöhemmin Jukka itse hakeutui Berliinin muurin länsipuolelle, jossa saattoi olla oma itsensä.

Viimeisessä unessa oli vieraat sakset, joista piti päästä eroon ja portaikossa nainen, jonka piti olla kuollut. Nainen kiitti saamastaan joulukortista, vaikka siitä puuttui signeeraus.

Suosta pulpahti raikasta vettä, kun mies saa polkupyöränsä kiskottua turpeesta irti.

Kamala kirja. Vahvasti symbolinen. Verkkokalvoille pitkäksi aikaa jääviä kuvia. Toisaalta herttaisia kohtia, kuten kanat Röhveli ja kirjat, jotka isä tuo mukanaan taloon. Toisessa pikku poika matkustaa puukengässä meren ylitse ja toisessa on eksoottisia eläimiä, kuten sarvikuono.

Olen tyytyväinen, että selvitin Muurin varjossa loppuun. Oli kummallinen kokemus, kun unet sekoittuivat todellisuuteen. Saatoin lukea jonkin matkaa jotakin unta ja vasta vähän ajan päästä jokin järjenvastaisuus paljastaa unen.

Kappasta, Karppaselta on kolme päivää sitten ilmestynyt Alkuromaani. Pitänee alkaa tutkiskella sen tilaamista Iisalmen Suomalaiseen. Googlailin jotain uskontoon liittyvää - taisi olla neitseellistä syntymää - ja osuin Vartija-lehden sivuille.

Näyttää Esko Karppanen kirjoittavan Vartija-lehteen.