Maaseutugaala jatkoa ja vähän Georges Florovskista

to 27.2.2025

Innostuin eilen pikku hiihtolenkin voimauttamana lukemaan Georges Florovskin Venäläisen teologian teiden osa ykköstä.

Kirjassa oli kolme esipuhetta. Ensimmäinen oli emeritus käytännöllisen teologian lehtori Jarmo Hakkaraisen, toinen professori John Meyendorffin, amerikkalaisen Pyhän Vladimirin ortodoksisen teologisen seminaarin dekaanin ja kolmas kirjoittajan itsensä.

Ihan innostuin siitä, että Georges Florovski kirjoitti Kiovan Rusissa ortodoksisuuden muodostuneen omalaatuisen synkretistisen prosessin (s. 47) kautta. Ruhtinas Vladimirin Rusin ortodoksistaminen kesti vuosisatoja.

Joskus ammoin sohaisin synkretismillä muudaan ortodoksisen papin herkkää kohtaa. Ihmettelin, mitä tarkoittaa ortodoksisen liturgian alkuosan vuororukouksen (suuren ektenian) lauseet: "Rukoilkaamme Herralta koko maailmalle rauhaa, pyhille Jumalan seurakunnille kestävyyttä ja kaikkien yhdistymistä."

Olin into pinkeänä yhdistymisen ja yhteisen idean ajatuksesta, mutta menin sanomaan jotain synkretismistä ja papin vastaus oli hapan. Ymmärsin, että synkretismi on termi, jota ei saa käyttää eikä koko asiasta mieluusti puhua muutenkaan.

Georges Florovski oli alkujaan historioitsija, ja tuntuu siltä, että saatan lukea kirjaa juuri siksi vielä jonkin matkaa. Hän huomautti, että Kiovan Rusin kansa, vastakastetut, sulauttivat pakanalliset kokemuksensa vanhaan mytologiaan ja kristilliseen mielikuvitukseen. (Florovski, Venäläisen teologian tiet, osa 1, s. 47)

Käyttäisin pakanallisista kokemuksista mieluummin ratkaisukeskeisen neutraalia sanaa siihenastiset tai kristillistä aikaa edeltäneet. Joka tapauksessa kiinnostavaa, ah, niin kiinnostavaa.

Nyt ei enää tarvitse kuin ymmärtää, millaista oli bysantinistiikka ja mitä tarkoittaa Florovskin viljelemä ajatus siitä, että bysantinistiikka oli kuivaa ja slaavilaisuus pehmeätä. Ehkä tämäkin vielä selkenee.

Amerikkalainen John Meyendorff, toisen esiluvun kirjoittaja, mainitsee ohimennen kirkkoisä Origeneen. Origenes on lempparini sillä perusteella, mitä toinen, tämän ajan lempparini, Kallistos Ware (1934 - 2022) kirjoitti Sisäisessä valtakunnassaan.

Waresta wikipedia kertoo, että hän on modernin ajan tunnetuimpia länsimaalaisia ortodoksisia teologeja ja opetti Oxfordin yliopistossa ortodoksista teologiaa vuoteen 2001 asti.

Joka tapauksessa Meyendorff kirjoittaa Origeneestä näin: "... kristillinen hellenismi tuomitsi oman "kantaisänsä" Origeneen ja osasi muuntautua sisältä päin todella kristilliseksi." (s. 36) Kaivoin eteisen teologisen kirjallisuuden kirjahyllyn uumenista Olavi Tarvaisen Kaksitoista kirkkoisää ja avasin sivun 144.

Siellä on luku Origeneestä. Tarvainen kirjoittaa, että Origenes on idän kirkon ja kreikkalaisen patristiikan edustaja kolmen ensimmäisen vuosisadan ajan. Jälkeenpäin Origenes on pudotettu harhaoppisten joukkoon.

Olkoot, otan selvää, mitä Origenes todella sanoi, mutten nyt. Vähän vilkaisen, vaikken ole teologi. Jahas, Origenes näkee kahden tason kristittyjä: alemman, jotka pysyvät vain Raamatun kirjaimellisessa, perinteellisessä ymmärtämisessä. Ja sitten ovat korkeamman asteen kristityt, jotka tulkitsevat Raamattua allegorisesti ja tajuavat hengellisiä asioita. (Tarvainen Kaksitoista kirkkoisää s. 152)

Niinpä! Innostavaa! Tulee tietenkin ymmärtää se, minkä Tarvainenkin sanoo, että allegorisissa tulkinnoissa vaarana on mielivaltaisuus. Mieluusti jäisin tähän ikuisiksi ajoiksi ottamaan selvää Origenestä, mutta joo, vielä jatkoa eiliseen Maaseutugaala-tekstiini.

Rauli Albert tosi monipaikkainen

Maaseutugaalassa panin merkille puheenvuoron pyytäjän, joka kertoi, että Valtimolla jokaisen talon nurkalle tulee valokuitu. Sillä on suuri merkitys, vaikka valokuituyhtiöt ovat vaikeuksissa.

Kun läksimme verkostoitumiskahveille, koputin puhujaa olkapäälle ja kysyin nimeä. Sanoin, että kirjoitan tästä. Jotain. Mutisin, että blogiini. Sillä tavoin, että kukaan ei kuullut sanaa blogi. Voi sun suatana! Perrrrkkkkkele! Miksen voisi olla pystypäin blogisti?

Noh, sain käyntikortin ja vastalahjaksi ojensin käyntikorttikynäni. Valokuidun mainitsija oli Rauli Albert ja Albert kertoi nopeasti: Asuu Porokylässä, hänellä on emolehmätila Valtimolla ja käyntikortissa luki, että on Etelä-Savon MTK:n toiminnanjohtaja.

Jokin koetti piipittää takaraivossani - muukin kuin se, että Metsäkartanon Savotta-talon verkostoitumiskahvitilan kaikuisuus oli infernaalinen, ai niin piti näitä ulkomaankielisiä termejä välttämäni, meteli oli helvetillinen. Tilasta puuttuivat akustiikkalevyt. Illalla korvat soivat ja eilen särki päätä.

Piipitys tuli Karjalaisesta ja jutusta 8.12.2023 (oli varmaan seuraavana päivänä paperilehdessä). Juttu kertoi Sari Sirkkiän ostaneen 1600-luvulta peräisin olevan talon Ikolan kotiseutumuseon läheltä Nurmeksen Porokylältä.

Jutun pääkuvassa oli mukana Sirkkiän puoliso Rauli Albert. Luen Karjalaiset tarkkaan. Sari Sirkkiä näyttäisi LinkedInin mukaan olevan Kuhmon kaupungin hankepäällikkö. Rajaseudun kunnat ovat tiivistäneet yhteistyötä ja on meneillään hanke, jossa on Itärajan kuntia Kiteeltä Savukoskelle asti.

Kunnat ovat Savukoski, Salla, Kuusamo, Suomussalmi, Kuhmo, Lieksa, Ilomantsi, Tohmajärvi ja Kitee. Hanke näyttää olevan kaksivuotinen ja jos se alkoi syksyllä 2023, se kestänee laskujeni mukaan vielä ensi syksyyn.

Karjalaisen kotijutun mukaan Sari Sirkkiällä on vielä 1950-luvun omakotitalokin, jonka aikoo kunnostaa. llmeisesti Nurmeksessa. Pitää lukea 1600-luvun talon restaurointijuttu uudestaan.

Joka tapauksessa koetimme huutaa toistemme korviin jotain uusista ideoista maaseudulle Rauli Albertin ja MTK:n Kannattavuudella jatkuvuutta -hankkeen projektipäällikön agrologi (YAMK) Anne-Mari Heikkisen kanssa.

Lopulta Rauli Albert luovutti ja vaihtoi coctail-seuraa. Anne-Mari Heikkinenkin lähti verkottumaan muualle ja minä löysin Rautalammin mukavat ja iloiset virkanaiset. Luonamme kävi Viisasten kerhon Mona Koskelo ja sitten kun Mona lähti porhaltamaan muuanne, jatkoin Rautalammin mukavien virkanaisten kanssa juttelua.

Pohditutin naisilla sitä, onko Vieremän ruhtinas Juha Vidgren oikeasti kaiken Savon ja Iisalmen Sanomissa saamansa palvonnan väärti ja arvelin samaan hengenvetoon KesTechin Teknologiatalkoiden perusteella, että taitaa olla, mutta sanoin Vidgrenin toivoakseni pysyvän erossa päivän politiikasta, sillä parhaiten hän voi vaikuttaa politiikan ulkopuolisena vähän mystisenä guruna.

MTK-juttuja lopuksi

Lähtökahveilla menin istumaan Riverian Kiteen koulutuspäällikön Olli Lötjösen vastapäätä. Otin taas peliin sen, että olen syntynyt Imatralla ja minulla on oikeus olla tungetteleva. Siispä kukasieootmistäsietuutminnesiemäätjamitäonsiunkassissais.

Aavistelin, että Kiteen Riveriassa varmaan opiskellaan maatalousalaa ja kysyin, mikä on suuri tila kuutostien varressa Kiteen eteläpuolella. Ajoimme siitä ohi Paula-siskon kanssa toissa kesänä.

Koulutuspäällikkö kertoi suurtilan tarinan. Sen jälkeen toiseen päätyyn istui Pohjois-Karjalan MTK:n toiminnanjohtaja Jari Rouvinen ja Olli Lötjönen siirtyi puhumaan jotain Rouviselle. Olin sanonut Rouviselle käsipäivää Tahkon tilaisuudessa ja rohkenin sitten vähän ajan päästä jututtaa Rouvista ja jotain toista tuottajaa, joka sanoi jotain gaalasalissa, mutten saanut tämän nimeä ylös.

Kuuntelin tietenkin korvat höröllä, mistä toinen puoli pöydästä keskusteli ja kuulin jotain sellaista, mikä minun mielestäni on skuuppiainesta. Joka tapauksessa korvani kääntyivät rullalle ja aloin kysellä.

En sanonut, että olen entinen Ylä-Savon yhteisen maaseutulautakunnan jäsen, sillä olisin varmasti hyydyttänyt keskustelun mainitsemalla siitä, että loppujen lopuksi olin lautakunnassa varmasti Suomen ainoa Feministisen puolueen jäsen. En usko, että meitä muita Feministisen puolueen jäseniä on senkään jälkeen ollut maaseutulautakunnissa.

Joka tapauksessa otin puheeksi Lapinlahden Varpaisjärven Korpijärven kylän suurnavetan. Semmoinenko maatalouden ja maidontuotannon yksikkö on rahoittajien linja? Kysymykseni oli neutraali.

Pohjois-Karjalan MTK-laiset sanoivat, että sata nautaa/tuottaja on sopiva määrä. Muuten olisi henkilöriskienkin takia oltava udeampi yrittäjä, maatalousyhtymä siis. Taas opin paljon ja opin myös siitä, miksi maaseudun pankki (Osuuspankki) ei enää rahoita maatalousyrityksiä.

Ongelma on kohta siinä, mistä saadaan maitoa. Maitotiloja lopettaa joukoittain.