Anna-Leena Härkösen elämäkerta Taskupainos

to 20.3.2023

Ostin Katja Kallion kirjoittaman Taskupainoksen Anna-Leena Härkösen elämästä Iisalmen Suomalaisesta Kirjakaupasta samalla kertaa kuin Olga Tokarchukin Päivän talon, yön talon.

Haluan lukea Tokarchukini hitaasti. Se vaatii sitä. Olen siitä nyt vähän yli puolivälin. Sen sijaan Anna-Leena Härkösen Taskupainos tuli luettua yhdessä illassa ja seuraavassa päivässä. Se oli harmittavan köykäinen.

Ensimmäisellä puoliskolla Katja Kallion käyttämä puolipuhekieli häiritsi suunnattomasti. Pongasin kolme kertaa ilmaisun tyyliin jotakin.

"Meillä oli katossa roikkuvat korituolit, joita tuli tyyliin koko kylä katsomaan." (s. 63)

Alle kymmenen sivun päässä vastassa oli taas lempi-inhokkini: "Kummitätini tyttären, hyvän ystäväni Päivin kanssa kävimme hiihtoleirillä, joilla onneksi hiihdettiin tyyliin yhden ainoan kerran ..." (s. 74)

Katja Kallio oli kuitenkin malttanut yli sata sivua ennen kuin taas: "Silti olin aivan nolona, kun Veikko antoi minulle jonkun ihan tavallisen ohjeen, tyyliin että tee tämä vähän isommin." (s. 218)

Onneksi Taskupainoksessa ei ollut yhtään keveätä huikkausta. Niitä on viljalti vietnamilaisen Nguyễn Phan Quế Main kirjassa Vuorten laulu. Syytän huikkauksista kääntäjää.

Oli Härkösen kirjassa koskettaviakin kohtia, kuten kuvaus itsemurhayrityksestä ja siitä, kuinka Härkösen isä pelasti tyttärensä. Taskupainoksen lopussa Härkönen ei toivo muuta kuin kuolemaa. Väitän, että Härkösen diagnoosi on sama kuin Katariina Sourin.

Kummasti koko elämä tuntuu kiertyvän nuoruuden aikaisten hyväksikäyttöjen ympärille. Kallio listaa tunnollisesti, kuka kouri Härköstä mistäkin. Saavat ne olla kirjassa ja pitääkin olla, mutta tuntuu kovin me toon toistolta.

Noinko paljon ällöjen tahmanäppien klähmiminen vie tilaa Härkösen elämästä? Olisihan hän äiti ja vaikka mitä. Hämmentävää. Suomen kirjallisuuden contessa Adelaide de Erasmo arveli, että kirja on julkaistu juuri nyt sen tendenssimäisen markkina-arvon vuoksi.

Paljon mahdollista. Kirja tuntui valmiiksi loppuun kalutulta sillä valtamedia ja keltapaskalehdet alkoivat hehkuttaa sitä samana päivänä, kun se ilmestyi ja julkaisupäivän iltaan mennessä kirja vaikutti jo moneen kertaan luetulta.