Esko Valtaoja, Riku Rantala ja Marco Mäkinen olivat sisäänheittotuotteita

Aluksi purpatusta patriarkka Bartolomeoksesta

la 1.3.2025

Lueskentelin patriarkka Bartolomeoksen kirjaa Mysteerin kohtaaminen ja löysin sieltä kohdan, jossa patriarkka tuomitsee uskonnollsen absolutismin ja sanoo Sokrateen sanoin, että ainoa tietämämme asia on se, että emme tiedä.

Tästä en voi olla kuin samaa mieltä.

Olin vuonna 2009 jättänyt kirjan lukemisen sivulle 92. Siinä patriarkka sanoo, että kirkkoisät oppivat teologiansa suoraan Jumalalta. Ärsyynnyin. Ja olin huomauttanut sivun marginaaliin, että jo kerta teologia on yhteisöllisen tietoisuuden hedelmä, miten on mahdollista, että se samaan aikaan onkin myös yksimielisyyden hedelmä - minusta yhteisöllisyys ei saisi kutistua yksimielisyyden hyminöihin.

Ensin patriarkka kirjoittaa vastaan sanomattomasti, että teologia tulkitaan koko yhteisön kokemuksen kautta ja sitten lyö naamalle, että tulkinta nojaa suoraan kirkkoisien kokemuksiin ja opetuksiin.

Yksimielisyys? Yhteisön kokemus - no entä naiset sitten? Kirkkoisillä ei ollut kokemusta perheistä tai siitä, mistä näkökulmasta naiset asioita tarkastelevat.

Nostin eteisen hyllystä saapeille Iisak Niiniveläisen kootut teokset. Aion kahlata siitä esiluvut ja johdannot, mutta itse teksteihin en usko koskevani.

Sisäänheittotuotteet

KesTechin kutsui taannoin Iisalmeen Kirsi Pihan miehen Marco Mäkisen, ralliautoilijan pojan. Mäkisen pääaine Helsingin yliopistossa on ollut estetiikka. Siitä huolimatta hänen alustuksensa oli taattua uusliberaliaa englanninkielisine rallitermein. Olisin odottanut edes hieman jotain yllätyksiä, kun kerta on koulutettu esteetikko.

Marco Mäkinen puhui varman päälle teknologiamiesjoukolle. KesTech järjesti ystävänpäivänä Vieremän Rientolassa teknologiatalkoot ja puhujana oli Riku Rantala. Oikeastaan ainoa asia, joka jäi Rantalan esiintymisestä mieleen oli se, että Rantala metsästää Jyrkällä. Mitään selitystä ei sille tullut tai tarinaa.

Muuten Rantala ei saanut puhettaan ankkuroitua yläsavolaiseen todellisuuteen.

Maaseutugaalassa viime viikolla pääpuhuja oli Esko Valtaoja. Hän pani meidät huomaamaan, että kun joku kuvaa paratiisia, ei kuvauksessa yleensäkään ole urbaania kerrostalomiljöötä tai asfalttiaukioita. Paratiisikuvauksissa on vehreätä luontoa, kukkia ja eläimiä. Totta kyllä, mutta ei erityisemmin veret seisauttavaa.

Tajusin tässä miettiessäni, miksen ole oikein saanut mistään näistä hepuista merkintää kasaan, että kolmikko oli vain tilaisuutensa sisäänheittotuote. Kaikkien tilaisuuksien paras anti oli ihan muualla.