Nuupunut olo - vain hajanaisia sähköpostikirjeitä vähäisten konttoritöiden päälle - noh, jooh, ehtiihän varsinaisten aikatakarajojenkin kynnyksellä sitten...

pe 16.5.2025

Olen käynyt pientä ja kiinnostavaa kirjeenvaihtoa:

Kirjoitin näin tässä päivänä muutamana:

Hei, joo, tosiaan sun Olemattoman kokeneiden lopussa oli tosi ihana se rakkaudentunnustus Tuulallesi! (Perkk. piti olla Tuija! pe 16.5.2025 klo 14.06)

Minä oon edelleen vanhoissa naimiaisissani. Matti hieroi mulle naamaan kymmenvuotisella pettämisillään sen, minkä minä tein ensimmäiselle suomalaiselle aviomiehelleni 1990-luvulla. Ollaan vedetty ihan pohjilla Matin kanssa eikä aina tuntunut siltä, että kaiken paskan nieleminen on sen arvoista. Mutta nyt tuntuu! Lopultakin. Viisi vuotta meni selvityksessä ja se, että käytiin välillä kolme vuotta asumassa Rautavaaralla auttoi myös.

Nyt ollaan taas Lapinlahdella ja tämähän tuntuu oikein virkeältä paikkakunnalta Rautavaaran seniiliyteen verrattuna. :D

Pitää hankkia toi sun Häivähdys Venäjää. Minä kun käyn kerran viikossa Juuassa Paula-siskon luona hoitamassa etäomaishoitaja-edunvalvojana siskon asioita, me voitaisiin Paulan kanssa retkeillä Nurmekseen siihen ihanaan kirjakauppaan, jossa sinäkin olet ollut vieraana... Muistan jotain, mutten muista, mikä kirja sulta silloin tuli ulos. Siis voisin tilata sun kirjan sinne ja käydä sitten se taas hakemassa sisko-Pohjois-Karjala-reissulla.

Pia

Kirja oli Vähän äkkipäinen muuttomies. Se on nyt minulla kässäriversiona. Luulin, että minulla on kirjailijan koko tuotanto, muttei sitten näköjään ollutkaan.

Tänään kirjoitin kirjailijalle näin:

Tere taas, joo, alan kuudennentoista kerran taas lukea Teppo Kulmalan Tupakoivaa kalaa ja meinaan kirjoittaa lukukokemuksestani. Minä tuijotin eilen aamulla Tupakoivan kalan alkua ja luulin ymmärtäväni, mitä Kulmala ajaa takaa.

Mun blogi on oikeastaan lukupäiväkirja. Jossain vaiheessa kirjoitan sinne pitkän kiitoksen Ärräpäistä. Sullehan ne kiitokset kuuluvat. Pelastit(te) henkeni, sillä olin ... (muun muassa) vajoamassa Lapinlahdella älylliseen koomaan. Täällä kulttuuripiirit ovat .... ööö ... noo aika sovinnaisia, joten sun sähköpostilista avasi mulle ihan taivaan. Ymmärsin, että tällaisiakin ihmisiä on olemassa. Älykkäitä! Vasemmistolaisia! Analyyttisiä! Ihanoita!

Ja sitten sain turvallisesti listalla käsitellä paskaksi menevää avioliittoani. Kiitos siitäkin. Ja tosiaan olen iloinen sun Tuijasta ja Tuula tuli siitä, että sekä Tuijassa että Tuulassa on ensimmäinen tavu on Tu (kirjain u) ja viimeinen kirjain a. Koska mulla on synesteetikon näkömuisti; kumpikin nimi on alussa sininen (u-kirjain on sininen) ja lopussa punainen (a on punainen). Tämmösen pään kanssa mun on pakko elää.

Ja kiitos Äkkiväärästä muuttomiehestä ja kiitos jo etukäteen Häivähdyksestä Venäjää! (Pane mukaan lasku! Meillä on nyt työmaita, joten voin taas maksaa kirjoista, joita tilaan.)

Pia

...

Piti tänään tehdä jotain kahden tarjouksen eteen. Aikatakaraja ei ihan vielä ole edessä, joten tulostelen vain. En muuhun pysty. Eilinen ajo Juuan läpi Nurmekseen ja takaisin vei totaalisesti tältä päivältä voimat.

Kurkku on edelleen kipeä. Vilustaa. Taivas menee pilveen. Lähden takapihalle miettimään alppiruusun istuttamista. Tulin eilen reissultani ja sanoin ilmeisesti aika lailla samassa hengenvedossa, että ostin Juuan Tokmannilta alppiruusun toin itselleni kasvisruokaa viikonlopuksi.

Matti kysyi, aionko syödä alppiruusun. Aloin nauraa kysymystä ääneen illalla aviovuoteessamme. Matti kun pääsi eroon seksuaalisista häiritsijöistään, on hänelle kehittynyt jumalallinen piirre: huumorintaju. Joskus mustahkonkin. Aivan jotain uutta ja ihmeellistä vähän tyhmien ja homofobisten vitsien sijaan!

Olin illalla polttanut käämini siitä, että varaston tyhjennyksestä poisheitettävät pahvilaatikot lojuivat konttien välisessä tilassa epämiellyttävästi kallellaan. Olisi edes suoristanut ne, saatana!

Vuorimaan tilalla oli ihana alppiruusupuska kahden pitkän ja vanhan tuijapuun välissä. Paikka oli varjoinen. Matti ehdotti eilen unen ja valveen rajamailla, että istutan puskan Linnansalmentien rinteen varjoon. Niin teen ja vieläkin varjompaan lehtikuusen aliselle kaistaleelle.

Pitää ehkä ostaa alppiruusulle piimää. Se pitää happamasta maasta. Kahvinporotkin sille käyvät.

Minulla on takakontissa myös orvokkeja, amppelipegonia, pari pelargoniaa sekä kaksi amppelipersiljaa. Ne ostin Juuan Alapihan puutarhalta. Paula halusi pelargonioita ja sanoi, että ei aio sittenkään viedä niitä ulos.

Ulko-oven viereen viherpeukaloesikuvasisko sai orvokit ja jonkin rönsyilevän aluskasvin. Tein iltasella elämäni nopeimmat uudelleen istutukset. Paula pitää yli kaiken hennosta roosasta. Juuan Tokmannilta sisko ei saanut silmiään irti roosan värisestä ruusupegoniasta.

Pitää käydä Alapihalla vielä uudestaan ostamassa myöhemmän ajan kesäkukkia. Minä haluan ainakin samettiruusuja. Tosin en tiedä, mihin ne istutan. Tänne vai Kaivikselle? Alppiruusun ajattelen selviytyvän paremmin Lapinlahdella.

Ja tämähän on tšehovilainen piha.