Uudistuneessa Kotimaassa Helga Westin haastattelu ja Suvi Westin kirja Syntien kummun naiset ilmestyi tänään äänikirjana - ah, ihanata, synkretismikin tuli mainittua

to 8.5.2025

Tätä päivää olen odottanut. Huomasin Storytelistä, että Suvi Westin, toisen Märän Säpikkään, tietokirja saamelaisnaisista ja saamelaisnaiseudesta Syntien kummun naiset julkaistaan äänikirjana 8. toukokuuta. Alkuviikko oli pitkä sitä odotellessa.

Neil Hardwickin elämäkerran Poistetut kohtaukset jälkeen en vähään aikaan halunnut kuunnella mitään. Hardwickin elämäkerrassa oli kaikki äärimmäisen kiinnostavaa. Ei vähiten Hardwickin vaimo, ei valitettavasti enää keskuudessamme. Vaimo petti Hardwickia avoimesti, suoraan ja jotenkin ... oudon vilpittömästi.

Aivan yhtä vilpittömästi vaimo oli Hardwickista mustasukkainen ja kun Hardwick päätti jättää tämän, meni vaimo täysin toltaltaan. Niinpä pariskunta päätyi olemaan eroamatta. Heillä oli kummallakin oma osoitteensa ja oma elämänsä, mutta paperilla he pysyivät avioparina vielä kymmenen vuoden ajan.

Vaimo ja anoppi perustelivat pettämistä sillä, että miehet ovat saaneet pettää vaimojaan maailman sivu. Nyt oli naisten vuoro. Hardwick oivaltaa myös, että vaimo oli kuin Peter Panin tarinan Helinä-keiju. Helinä-keiju oli olemassa vain, jos lapset uskovat häneen.

Kirjassa on kuvaus näytelmästä, jossa Helinä-keiju on pieni valopiste ja jos lapset eivät tarpeeksi ilmaise uskoaan keijuun, valopiste hiipui hiipumistaan. Satuttavaa!

Minä olen ollut Helinä-keiju. En ollut oikeastaan sitä enää, kun Matti alkoi pettää.

Westin lahjakkaat sisarukset

Vaikutuin Helga Westin teologisista pohdinnoista kirjassa Puhu nukke. Vaikutuin minä Bortney Spears -esseestäkin, vaikka se oli liikaa Hesarin Arttu Seppäselle, Kira Korven runokirjan teurastajalle.

Seppänen oli lukenut liikaa Britney Spearsista. Minä en, mutta tämä lienee sukupolvikysymys. Hädin tuskin tiesin ennen Westin kirjaa, kuka Spears on.

Uusimman Kotimaan haastattelu laventaa kuvaa Helga Westin teologisista näkemyksistä. West ottaa esille Maria-monogrammi rintakorun eli riskun saamenpuvussaan, gáktissaan. Riskussa on sekä Jumalansynnyttäjä Marian tunnukset, kruunu ja M-kirjain, että saamelainen naispuolinen Maansuojelija Sáráhkká.

Tätä sanotaan synkretismiksi. Se lienee kirosana, sillä kysyin ammoin Aamun Koiton päätoimittajana palvellessani, onko ortodoksisen Suuren Ektenian rukouksen kohta, jossa rukoillaan kaiken yhdistymistä, loppujen lopuksi synkretistinen.

"Rukoilkaamme Herralta koko maailmalle rauhaa, Jumalan pyhille kirkoille kestävyyttä ja kaikkien yhdistymistä."

Ei kuulema ole. Piste. Mitä se sitten tarkoittaa? Haastattelussa seurasi murskaava hiljaisuus. Melkein kusin housuuni pelosta. Miksi ihmeessä minun piti tätä kysyä, sillä aavistinhan minä, että palkkaprelaatti ei tykkää. Ylipäätänsä se, että olin hämmentämässä soppaa ymmärtämättä, mistä piti vaieta ja mistä ei ainakaan kysyä, ei miellyttänyt haastateltavaani.

Flow-Suvi

Arvasin, että Suvi Westin Syntien kummun nainen ei petä odotuksiani. Se alkaa yhtä aikaa satuttavalla ja makaaberilla kuvauksella siitä, kuinka taaperoikäinen potkaisee äitiään häpykumpuun ja kuinka esseen minäkertojan pillu täyttyy verellä.

Kun vielä kaksi etelän eläjää, kaksi raakakätistä lääketieteen opiskelijaa, tunkee sormensa epähienosti ja tökerösti hänen sisäänsä, virkalääkärin sivuuttaessa naisen toiveen siitä, ettei opiskelijat tekisi sisätutkimusta, minäkertoja päättää.

Riittää loska ja puoli vuotta kestävä marraskuu. Hän haluaa takaisin pohjoiseen. Flow-Suvi hakee apurahaa ja saa kustannussopimuksen. Kilttiö-Suvi epäröi kirjoittamista. Saamelaisnaisen tulee kätkeä kipunsa ja olla sopivassa kohdassa ääneti ja toisessa kohdassa taas korottaa äänensä kansansa puolesta.

Hämmentävää.

Lähden pyöräilemään ja kuuntelen Synnin kummun naisia. Vien tilitoimiston laatikkoon huhtikuun kuitit ja tiliotteen, jonka saaminen Osuuspankin uudistuksen jälkeen olikin melkein kahden viikon työ. Tilaa ja odota. Väärä tiliote. Chättäile kysymys. Uusi tilaus. Odota taas. Sitten voi vittu! Vihainen soitto asiakaspalveluun. Ja! Odota taas. Sain tiliotteen numero nolla. Nolla. Joo, en tajua. Ensin tietenkin klikkasin auki tiliotteen numero yksi, joka ei näyttänyt kuin reilun viikon ajan huhtikuun tapahtumia.

Sen jälkeen teki mieli taas kirkua ääneen ja hakata läppäri muusiksi.

Uudistunut Kotimaa ei ollutkaan kutistunut

Tilasin uudistuneen Kotimaan. Huhtikuun numero ei vakuuttanut. Sen sijaan toukokuun numero on täynnään kiinnostavia juttuja ja kolumneja. Televisiostakin tuttu poliittinen kommentaattori ja Akatemiatutkija Timo Miettinen kertoo Euroopan valtioiden Schumanin julistuksesta.

Julistuksesta on huomenna kulunut 75 vuotta. Huomenna on Eurooppa-päivä.

Miettinen ottaa esille universalismin ja apostoli Paavalin.

"Yhteisön rakentumisen periaatteet eivät voi olla vain rajaavia, vaan niiden pitää olla sellaisia, jotka kutsuvat kaikkia mukaan rakentamaan yhteisöä." (Kotimaa 5/2025, s. 18)

Schumannin julistus on saanut nimensä Robert Schumanista, toisen maailmansodan jälkeisestä Ranskan ulkoministeristä. Schuman itsekin oli natsien keskitysleirillä. Schuman oli sitä mieltä, että kristinuskossa oli demokratian perusta.

En ole vielä koko Kotimaata lukenut, mutta kiinnostavalta vaikuttaa myös Niilo Rantalan kolumni Wille Riekkisen kirjasta Valo ja pimeys. Niilo Rauhala tuntuu olevan samoilla linjoilla kuin Antti Hurskainen pohjimmiltaan. Antti Hurskainenkaan ei anna armoa esseeteoksensa En kieltäytynyt aseista tekstissä Itikka hangella.

Loppujen lopuksi Hurskainen jotenkin puhkuu dogmaattista kiihkoa. Dogmaattisella kiihkolla tarkoitan sitä, että Hurskainen kirjoittaa otteella Minä kuulkaas tiedän Osmo Tiililän ja hänen perimmäiset ajatuksensa, kuulkaa nyt tyhmät!

Pitänee lukea Itikka hangella toistamiseen, jotta voisin sanoa siitä tämän enempää. Mutta joo, minä olen juuri piinallinen ja paheksuttava "uskon, mihin uskon" -fiilistelijä. Souuu whoooot.