Depatologisointi ja tuntisotalla Ben Furmania sekä Aku Kopakkalaa

su 24.8.2025

Äh, Matti tuli juuri ovesta. Sillä aikaa, kun mies lensi, minun piti käydä hakemassa pyykit ulkoa kuivumasta, viedä multasäkit sekä tyhjät ruukut pihalta varastoon, ihailla tomaatteja ja leikata hieman yrtttejä sekä salaattia ja miettiä pinaattien syömistä.

En ehtinyt tällä välin kuin lukea tarkkaan Hesarin ja kerrata eilisestä taiteilija Johanna Oraksen haastattelun sekä kahlata neljä kasautunutta Maaseudun Tulevaisuutta.

Viikonloppu on ollut oikein mukava ja leppoisa. Eilen kirjoitin aamulla Toppa-serkulle kirjeen lopun. Piti kirjoittamani perjantaina Juuassa Kahvila Hedwigin Helmessä, mutta suunnitelmani plöräytyi. Eilen kävimme myös keräämässä Kaivikselta mustaherukoita ja pihavattuja. Pitää vielä palata poimimaan.

Pois ajoimme Rautavaaran keskustan kautta ja haimme Salesta jätskit. Tosin minä söin Maiskut. Ne kaiketi ovat enemmänkin jogurttia. Rautavaaralla oli venetsialaislauantai. Olimme kaksissa venetsialaisissa liikenteenohjauksessa ja se oli kivaa. Tosin ensimmäisellä kerralla meitä liikenteenohjaajia ja järjestysmiehiä Rautavaaran yrittäjät kiitti yhteisellä aterialla Tiilikassa.

Toisella kerralla ei ollut mitään. Ei edes hentoa kiitosta. Tajusin sitten vähitellen, että Rautavaaran yrittäjät ei taida olla yhteisö, jossa olisi yrittäjien kivoja yhteisiä ajanvietteitä. Kerran soitin muudaalle rautavaaralaiselle, ei syntypreräiselle, yrittäjälle ja ihmettelin, miksi tämä ei ole järjestön jäsen.

Yrittäjä sanoi, että ääh, eihän siellä ole kuin niitä iänikuisia talkoita tarjolla. Totta! Talkoita voi olla, mutta mukava olisi ollut, että olisi myös yhteisiä aamukahveja tai jotain. Perjantaipizzalla käymisiä. Yhteisiä jutteluita.

Kissankuset! Ehdotin kerran, voisiko kunnan kanssa yhteisiä aamukahveja olla useammin. Kunnan silloinen edustaja sanoi, että ei kunta aina voi jne jne jne. Ja yrittäjien piiristä tuli tyhjä zoomer-tuijotus. No, Rautavaaran yrittäjien kunniaksi on sanottava, että järjestö ei ole enää kummallinen demaripersekieppi. En tiedä, miten sanani asettelen, mutta järjestö teki täyskäännöksen. Se on nyt kokoomuspersek....

Lapinlahden yrittäjistä ei ole kuulunut hiiren hiiskaustakaan. Onkohan Lapinlahden yrittäjillä jokin salainen sähköpostilista, jonne ei ulkopuolisia oteta? Kunhan opinnoistani pääsen, tiedustelen asiaa. Vai onko Lapinlahden yrittäjät taas päässyt kuolemaan niin kuin oli puheenjohtaja Juhani Hirvosen kauden jälkeen? Juhani Hirvosen kaudella yrittäjät kokoontuivat säännöllisesti kunnantalon aulassa aamukahveille. Mukana kahveilla oli joko kunnanjohtaja tai elinkeinoyhtiön toimitusjohtaja.

Pidin Hirvosesta paljon. Hän aina kasvatti minua sedällisesti.

Kepu nousuun! 

Aloin hihittää hysteerisesti Rautavaaran yrittäjien kokoomusintoilua. Jospa siitä tulisi kuitenkin väriä Rautavaaran kunnallispolitiikkaan.

Onneksi kepun kannatus on nousemassa. Maaseudun Tulevaisuuden pääkirjoitussivulta luin, että kepun kannatus on kohta 16 prosenttia ja Kokoomuksen pudonnut alle 19:n. En olisi kuunaan voinut uskoa, että joskus iloitsen kepun kannatuksen noususta.

Enkä olisi uskonut, että joskus pidän kristillisiä arvossa. KD:t ovat Rautavaaran kunnallispolitiikan sokeri ja suola. Nyt lakkaan kirjoittamasta tästä, etten vaikuttaisi nuoleskelijalta.

Ajoimme eilen ruhtinas Mikko Suuri Kärnän ja hänen ruhtinattarensa Anna Kauniin Sirkiän talon ohitse Rannankylällä. Mukavaa, että asuvat Rannankylällä. Toivottavasti Kärnä saa aikaan syksyllä hirvipeijaiset. Ne olivat kivat pilleet arpajaisineen, mutta viime syksynä kylä ei saanut peijaisia aikaan.

Vaikka eivät kaataisi hirviä, keittäisivät muuta lihakeittoa. Tai hernerokkaa soppatykillä. Kylä tarvitsee juhlansa.

Asuin reilun kaksi viikkoa Kaiviksella ja tulppa irtosi. Pääsin jatkamaan opinnäytetyön uusintaa. Kirjoittaminen käy vain hirvittävän hitaasti. En pysty kirjoittamaan, jos pitää tehdä kaikkea fyysistä, kuten Kaiviksella on pakko tehdä. Siinä vaiheessa, kun kaikki toimet olisi tehty: vedet kannettu, astiat tiskattu ja halot hakattu, olen niin poikki, että en jaksa edes läppäriä avata.

Kirjoitan hitaasti senkin takia, että ajattelen välillä. Ajattelulle pitää antaa aikansa ja siihen käy mukavasti hidas vattujen poiminta niin, että ajan autolla vatukon viereen. Joo-o, väsyn nykyään kummasti, mutta en ehdi miettiä sitä nyt. Ensin teen opintojeni uusinnat loppuun.

Äh, kohta pitää käydä leikkaamassa itsekasvattamaani salaattia. Ja mukaan leikaan yrttejä. Taisin kasvattaa ryytisalviaa, korianteria ja meiramia. Luulin kylväneeni keskikesällä vielä uutta salaattia, mutta sitten katsoin tarkemmin siemenpussia. Olin kylvänyt pinaattia. Mietin, että niistä tulee varmasti pakastepinaattia suoraan, mutta näköjään pinaatti ja keskikesän yrtit kasvoivat nopeasti.

Ja hyvin. Arvelen, että syynä oli lämmin maa. Kylvin loppukeväästä yrttejä liian aikaisin. Tomaatteja saan tomaattitarhastani useampia kymmeniä, vaikka taimet näyttivät esikasvatuksen jälkeen hennoilta humalasaloilta.

Olen kuunnellut Podimosta Ben Furmanin ja Aku Kopakkalan Luomupsykiatriaa nyt tunti tunnin perään. Heidän äänijulkaisunsa vaikuttaa opinnäytetyöni uusintaversioon. Furman ja Kopakkala ovat samoilla linjoilla kuin minä!

Herrojen ansiosta löysin Mad in Finland -sivut. Olen nyt niillä kirjautuneena sisään ja tutkin niitä. Kiinnostavaa sivuilla juuri nyt on Stijn Vanheulen, kliinisen psykologin, psykoanalyytikon ja Gentin yliopiston psykologian professorin, artikkeli psykoosista.

Vanheule pohtii psykoosia, ei patologiana vaan yrityksenä koota uudelleen elinkelpoinen maailma!  Professori on lakanilainen. Lakanilaisuus tarkoittanee filosofi Jacques-Marie-Émile Lacania (1901 – 1981), ranskalaista psykiatria ja psykoanalyytikkoa.

Kyseessä on depatologisointi. Miksei esimerkiksi adhd:ta, autismin kirjoja, masennusta ja muutakin voisi depatologisoida. Olemme vain erilaisia ihmisiä! Sitä paitsi Furman ja Kopakkala sanovat, että masennus on itse asiassa mielialan laskua ja energiattomuutta.

Jos ratkaisukeskeinen terapia ja toipumisorientaatio ymmärrettäisiin oikein, se olisi todella vallankumouksellinen juttu.