Ratkaisukeskeisen lyhytterapian kritiikkiä, Palestiinasta Le Monde Diplomatiquessa ja Adriana Cavarero Jia Tolenton Trikkipelissä

ke 24.9.2025

Tuntuu siltä kuin psykoammattilaisto pelkäisi terapiaan tulijan tai avun tarvitsijan kohtaamista. Arvelen, että kohtaamisen pelko on syntynyt osin psykoanalyysin pelosta. Tulin näihin mietteisiin, kun kuuntelin psykiatri Ben Furmanin ja psykologi Aku Kopakkalan Luomupsykiatriaa-ääniohjelmia.

Varmaan totta on, että pitkät vuosikausia kestävät psykoanalyyttiset istunnot veivät ihmisiltä rahat sekä kukkarot, mutta nyt on menty toiseen äärilaitaan. Kaiken pitäisi ratketa nopeasti kymmenen kerran tehokkaalla interventiolla yhdistettynä psyykenlääkitykseen.

Furman ja Kopakkala arvostelivat voimakkaasti lääkeuskoa. Kaiken lisäksi psyykenlääkitys on toden totta paljolti uskon varaista. Esimerkiksi vanhojen ihmisten mielen hoitoon ihmiset ovat kansainvälisissä metatutkimuksissa vastanneet, että paras vaikutus on ollut puutarhanhoidolla. Toisiksi paras lemmikin hankkimisella.

Aloin siinä kohtaa Furmanin ja Kopakkalan ohjelmaa höröttää ääneen, sillä tänä kesänä sain Matin avulla perustettua sekä tomaatti- että chilipuutarhan että kukkatarhan. Ulkokrysanteemini ja maljaköynnökseni kukoistavat vielä, pelargoniat kukkivat edelleen ja dahliani aloittivat ties monennen kukkakierroksen.

Tosin tomaatit pitää poimia sisälle kypsymään. Tein heti alkuun perustavaa laatua olevan virheen. Kylvin tomaatin siemenet liian aikaisin ja taimista tuli joutavia hujoppeja. Ensi kasvukautena osaan tämänkin asian - kylvön ajoituksen.

Yrttejä ei kannata kylvää kylmään multaan. Kun vasta loppukesästä kylvin salviat, korianterit ja basilikat, ne kasvoivat humisten. Myös ihan muusta syystä kuin siitä, että Armas Hakkarainen käy kusemassa yrttimaalle.

Hallakin nuuhkaisee aina yrttikasvustoani ja kyykkää etenkin pinaattien päälle. Miten se menikään? Toisiksi paras keino hoitaa mielen vaivoja oli lemmikin hankkiminen. Entä jos on hankkinut monta lemmikkiä?

Sunnuntaina parannuin kuumeesta, kun makasin Pyryn kanssa sohvalla. Nojatuolissa lojui Armas Kakki- ja Pissiäinen. Halla taisi olla Matin mukana.

Joka tapauksessa - tulee toistoa, tulkoon, tämä on tärkeää - Ben Furmanin ja Aku Kopakkalan ohjelmassa esiintyi kaksi tervehtynyttä ihmistä. Kummankin kertoma kylmäsi.

Vasta monen vuoden jälkeen pitkien sairaalajaksojen ja kroonistuneen ahdistuksen jälkeen vyyhti alkoi purkautua, kun psykiatrinen sairaanhoitaja kysyi lapsuudesta. Sairaanhoitaja kohtasi sairaalassa olijan ihmisenä taustoineen ja menneisyyksineen.

Toinen kertomus, Piia Tuomisen, nykyään ratkaisukeskeinen lyhytterapeutti, valmentaja ja entisenä työkyvyttömyyseläkeläisenä kokemusasiantuntija, oli vieläkin karmaisevampi. Piia Tuominen oli ollut varsinaisesta sairaalastaan kuntoutusjaksolla.

Ja mitä oli kuntoutus? Ei mitään. Aina, kun Piia Tuominen oli mennyt hoitajan luokse juttelemaan, hoitaja oli antanut hänelle pillerin.

Pisti myös korvaan Sari Valton ohjelmassa, kun Ben Furmanin ja Frank Martelan keskustellessa adlerilaisesta psykologiasta, Valto sanoi jotain sellaista, että adlerilainen psykologia "ei ole kiinnostunut sun lapsuudestasi".

Vittu, en puhu yhdellekään psykoalan ammattilaiselle, joka sanoo, että "en ole kiinnostunut sinun lapsuudestasi". Haluan tulla kohdatuksi ihmisenä, kokonaisena. Minulla on tausta ja historia.

Ymmärrän toki, mikä on perimmäinen ratkaisukeskeisyyden ajatus. Ettei möyritä ja kaivauduta yhä syvemmälle ja syvemmälle, mutta jotenkin ikään kuin tässäkin oltaisiin menty liian pitkälle.

Noh, itse asiassa terapeutit sekoittavatkin käytännössä eri menetelmiä ja oppivirtauksia luovasti. On alettu puhua integratiivisesta terapiaotteesta. Kopioin tähän lauseen Integratiivisen psykoterapian yhdistyksen sivuilta:

"Integratiivisesti työskentelevä psykoterapeutti mieltää, että psyykkisiä ilmiöitä on hyödyllistä tarkastella monesta eri näkökulmasta. Lähestymistavassa pyritäänkin vertailemaan ja yhdistämään sitä tietoa ja ymmärrystä, jota psykoterapian eri teoriaperinteet (esimerkiksi psykoanalyyttinen ja kognitiivinen suuntaus) ja psykoterapiatutkimus ovat tuottaneet."

https://www.integratiivinenpsykoterapia.fi/psykoterapia/

Palestiinasta Le Monde Diplomatiquessa

En ehdi nyt kirjoittaa siitä, mitä Le Monde Diplomatiquessa oli Palestiinasta. En sitä paitsi ole lukenut kaikkia juttuja, mutta sanonpahan vain, että jopa on! Hyvä, että muistin tilata lehden paperisena.

Myös artikkeli Israelin Netanjahun hyökkäyksestä Iraniin oli ajatuksia herättävä.

Eilen pyöräillessä pongasin Jia Tolentinon kirjasta Trikkipeli - ajatuksia aikamme itsepetoksesta italialaisen filosofin ja feministin Adriano Cavareron. Cavarero puhuu identiteetistä ja siitä, että identiteetti ei ole mitään sisäsyntyistä, vaan mitä erilaisimpien sosiaalisten konstruktionmuodostusten ja narratiivien tulos.

On nälkä ja pissahätä. Istun kirjastossa ja ihmettelen sitä, miksi muudaan Hellä Vehmaksen väen vängällä täytyy olla läppärillään lukion vapaassa verkossa. Kirjastossahan yleisötietokoneet ovat edelleen käytössä omatoimiaikaan.

Pitää mennä. Tyhjennän nyt kaiken, mistä on pitänyt kirjoittaa ja koetan jossain käänteessä kirjoittaa muun muassa Maria Petterssonin Anna Kontula -elämäkerrasta.