Savon Sanomissa tänään juttu naisten pääsystä diakonissaksi Suomen ortodoksisessa kirkossa

ke 10.9.2025

Tajusin viime viikolla, että en tarvitse rippi-isää, vaan rippiäidin. Lakkaan juoksemasta virallisten prelaattien perässä ja muodostan itse oman yhteisöni ja seurakuntani. Toki haluaisin maksaa kirkollisveroni ortodokseille, jotta voisin arvostella järjestelmää, mutta toimitaan nyt toistaiseksi näin. (Kuten Matti haluaa.)

Lintuin kirjoissa!

Näine ajatuksineni pöyräilin Asemakahvioon Lapinlahti-pullalle, juttelin mukavan sukulaispariskunnan kanssa, istuin hetken pihalla riippukeinussa ja ajoin Siilinjärvelle Gregorios Voittajan kirkolle.

Joka toinen keskiviikko kirkossa on sisar Jevgenian ehtoopalvelus kello 17 alkaen. Ja tulihan se Paulon mammakin lopulta kirkkoon. Luulin, että Paulon mamma oli vihitty maailmassa palvelevaksi nunnaksi. Paulon mamman luuloni sai hörähtämään kuplivaan nauruun.

Illasta Paulon mamman uudessa ja tilavassa tupakeittiössä tuli rattoisa. Jännä juttu oli, että perjantai-iltana Matin kanssa Matkuksessa törmäsimme toiseen railakkaaseen ortodoksiviisaaseen maatuškaan. Sanoisin, että johdatusta, jossa itselläni oli sormet pelissä.

Jumala auttaa ja johdattaa. Itse kannattaa olla myös aktiivinen.

Tänä aamuna Suomen journalismin contessa Adelaide de Saint Erasmo lähetti kuvakaappauksen Savon Sanomien Vuokko Nissisen ortodoksijutusta. Rukoukseni on kuultu! Jokin lehti sentään Suomessa on paneutunut Kim Kilpisen Suomen ortodoksiselle kirkolliskokoukselle tekemän diakonissa-aloitteen käsittelyyn.

Käyn lukemassa jutun perjantaina tai viikonloppuna kirjaston koneelta tai paperiversiona, jos en tänään ehdi saada lehteä mistään käsiini. Ehkä voisin ostaa jopa irtonumeron.