Karjalaisen ylistys, Ruben Stiller Erja Yläjärven Hesarista ja Lulu Ranne sekä Kokoomus kusettaa aina

pe 14.11.2025

Hihitin aamulla Karjalaisen kolumnille Itä-Suomi nousuun. Luen oikeastaan aina lehden sisäsivujen vieraskolumnin, vaikka tällä kertaa otsikko ei suoranaisesti houkutellut. Ajattelin, että Itä-Suomen aluekehityksen tähden pitää niellä tämäkin jöötti.

En olisi voinut olla vähempää väärässä. Otsikko ei toden totta ollut klikkiotsikko. Se hämäsi täysin. Kolumnissa joensuulainen asianajaja Tuomo Vatanen vittuilee meille pohjoissavolaisille, sillä veimme kaikki 200 miljoonaa euroa Itä-Suomen kehittämisrahaa Savon rataan ja Kuopion sekä Leppävirran väliselle tieosuudelle.

Toisaalta Vatasen mielestä Kuopio tarvitsee parempia poistumisteitä, sillä kuopiolaiset ovat itse tyrineet keskustansa kaavoittamalla ammoin Matkuksen jättiläiskauppakeskuksen. Vatasen mukaan Matkuksesta ei saa muuta kuin puolivalmisteita ja ongelmajätettä. Niin totta niin totta.

Muistan Lapinlahden yrittäjien aamukahveilla ammoin (silloin kun niitä vielä oli 2000-luvun lopulla ja 2010-luvun alussa) jonkun sanoneen, että Matkuksen tulo on Nelkon loppu. Ei mennyt kauaakaan kuin pelko kävi toteen. Nelko meni konkurssiin.

Paikallislehti Matti ja Liisa oli muuten kuin ei olisi konkkaa huomannutkaan. Voi olla, että ei oikeasti huomannut, sillä päätoimittaja oli sotkeutunut nätin naamaansa, kivan tukkansa ja oman huikaisevan ulkonäkönsä vaikutuksista eikä vissiin kiemuroissa ollut voimavaroja suoriutua töistään. Sääli poloista.

Toisaalta mieluummin melkein toivoisi Matti ja Liisa -lehden päätoimittajan pysyvän toimistopöytänsä takana hallinnoimassa tai vaikka ihailemassa itseään eikä tekemässä kökköhaastatteluja.

Googlasin Vatasen. Kolumnoi lokakuussa otsikolla Turvatakuut. Voi, että nauroin, mutten mene nyt siihen. Jos Vatasen Turvatakuut-kolumni on ollut netti-Karjalaisessa, on se mennyt minulta ohitse. Tai sitten olen silmäillyt otsikkoa ja ajatellut, että en jaksa, ei tätä taas.

Miksi Karjalainen on kiinnostavampi kuin Savon Sanomat?

Olen miettinyt pääni puhki, miksi Karjalainen on lehtenä kiinnostavampi kuin Savon Sanomat. Alunperin se varmaankin johtui siitä, että Karjalainen ei kuulunut Savon Mediat Oyj:n konserniin. Kun konserni nielaisi Karjalaisen, aloin pelätä.

Pelkoni on toistaiseksi osoittautunut turhaksi. Esimerkiksi Susu - tavallinen kansalainen on kiinnostava vain, jos hänellä on peräsuolisyöpä -jutut eivät havaintojen mukaan vie Karjalaisesta liikaa tilaa.

Olen miettinut, ovatko pohjoiskarjalaiset lähtökohtaisesti kiinnostavampia kuin pohjoissavolaiset. Jotain odottamatonta pohjoiskarjalaisissa on. Ehkä olot ovat olleet niin karut, että ei auta kuin kasvattaa lihakaneja ja nimetä lihakarjan ensimmäiset kanit Pihviksi ja Paistiksi.

(Karjalainen 30.10.2025 klo 5.32 Rääkkyläläinen Sabrina Turunen, 30, kasvattaa lihakaneja ja vuokrasi kaneille oman asunnon keskustasta)

Karjalaisen toimittajat osaavat lähestyä haastateltaviaan. He kirjoittavat lämpimästi ja ymmärtävästi. Lisäksi he menevät mutkattomasti ihmisten koteihin ja tekevät aivan ihania sekä samalla syvällisiä koti- ja sisustusjuttuja. Vai onko pohjoiskarjalaisilla mielenkiintoisempia kotejakin kuin pohjoissavolaisilla?

Outo päätoimittaja

Ja/tai sitten Karjalaisen päätoimittaja Pasi Koivumaa on tarpeeksi outo. Kunnioitetun ja palkitun Kulttuuritoimituksen perustaja Marita Salonen, toimittajatutkintolaiskaverini, joka minut myös hylkäsi, vaikka luulin, että meitä yhdistää yrittäjyyden eetos, on huomannut tämän jo vuonna 2020 ja nostanut sunnuntaisitaatteihin Koivumaan pääkirjoituksesta lauseen:

"Vastaavasti tärkeilyä Pohjois-Karjalassa ei arvosteta, eikä paskantärkeyttä ensinkään."

Kun mietin, kuka Koivumaa on ja tapani mukaan googlailin puolihuolimattomasti, löysin Journalistista Manu Haapalaisen (Matti ja Liisa -lehden kesätoimittaja vm. 2002) Koivumaa-henkilöhaastattelun. Otsikkona on: "Karjalaisen päätoimittaja on toimituksessa pidetty hahmo, mutta epäilee Stalinin ja Hitlerin ajatelleen itsestään samoin."

Lisäksi Koivumaa vastaa väitteeseen, että antaa uutispäälliköillensä vapauden johtaa arjen työtään, jotta voi keskittyä olemaan Karjalaisen toimitusjohtaja, näin: "Pitää paikkansa, ja annan myös myyntipäälliköille vapauden johtaa arkeaan kertomalla heille, että keskityn lehden päätoimittajan tehtäviin. Näin kukaan ei tiedä, mitä teen täällä."

Hm. Hauska tyyppi. Tosin rauhanliike eikä mikään muukaan vasemmistolaiselta haiskahtava ei näy Pers´arjalaisessa, kuten isä Pentti Straniuksella on tapana lehteä kutsua. No, sokea pisteensä päätoimittajallakin. Johan tämä olisi liian hyvä ollakseen tottakaan.

Onko konsernien ulkopuolista elämää?

Ja! Karjalaisen nyreys vasemmistolaisuutta kohtaan antaa sijaa sille, että demarien Itäsuomalaisesta tulisi aito vaihtoehtoinen puna-vihreä itäsuomalainen lehti. Nähtäväksi jää. Oli siitä oikein mediaseminaarikin syyskuussa. Uudella Jutulla oli sormensa pelissä, mutta koska tilaisuus oli Joensuussa, en sinne taipunut.

(Persettiläinen, seminaari on striimattuna netissä! Pitää katsoa ja kuunnella se.)

Kiellän itseäni innostumasta asiasta, sillä niin kauan, kun Paula-sisko on hengissä Juuassa, en saa innostua mistään ylimääräisestä. Se on nyt vain näin. Katselin eilen illalla siskon minusta, pulleasta taaperosta, kokoamia valokuva-albumeja ja kohta alan ajatella, että sisko on minut synnyttänytkin.

Minähän olen jo alkanut ajatella, että isä Sorjonen ei ole minun isäni. Kaiken kaikkiaan olo on kuin vaihdokkaalla. Ehkä todella olen haikaran ulkoavaruudesta tuoma salaperäinen nyytti, jonka Jumala käski pudottaa Immolan kartanossa yläkasarmitalon portaille.

Enkä halua tehdä DNA-testiä Paula-siskolle selvittääkseni, onko sisko oikeasti äitini vai eikö meillä ole sama isä. Hyvät tarinat menisivät ihan pilalle. Ei minulla vain ole yhtään Sorjosen olo.

Ruben Stillerin eläkkeellelähtöhaastattelu

Long Play on paljon parempi kuin Uusi Juttu. Long Playn suosituslinkin kautta onnistuin löytämään Ruben Stillerin eläkkeellejääntihaastattelun Suomen Kuvalehdestä.

Ruben Stillerin kommenttia siitä, että Yle ei kysynytkään, haluaisiko Stiller jatkaa eläkkeellejäämisensä jälkeen, on lainattu klikkiotsikoissa. Ei siitä sen enempää, mutta meinaan vielä etsiä oman merkintäni kauhistuksesta ja kuristavasta pelosta, kun Stiller hävisi Ylen ruudusta Sipilän hallituksen aikaan.

Tekoäly väittää, että en kirjoittanut siitä mitään, mutta oikeasti kirjoitin! En millään löydä kirjoitustani.

Ruben Stiller oli ensimmäisellä Tero Karsastenpään haastattelukerralla haukkumut Erja Yläjärven Hesaria siitä lifestyle-mössöstä ja lippakioskinalusjournalismista, mutta ottanut sitten sanojaan takaisin. Mielestäni Yläjärven Hesaria saa arvostella, kyllä se kritiikin kestää, ja itsekin välillä naureskelen juuri lifestyle-jutuille.

Eikö keskiluokka todellakaan uskalla edes käydä paskalla, ellei psykologi anna lehdessä ohjeita oikealle tavalle pyllistää? (Jäljittelin Karjalaisen kolumnistin Tuomo Vatasen tyyliä kolumnissa Turvatakuut.)

Lippakioskien lipanalusjournalismia en Hesarista tunnista. Toivottavasti Stiller ei tarkoita sillä Hesarin maaseutujuttuja. Hesarin maaseutu- ja maakuntajutut ovat todella erinomaisia. Esimerkiksi Karjalainen ei koskaan kirjoittaisi analyysia siitä, millainen vaikutus PK-osuuskaupalla on maakuntaan, vaikka olisi kuinka kamikaze-outo päätoimittaja.

Minna Pölkin juttua Vihreän kortin kaupungista muistelen alati:

"Pohjois-Karjalan Osuuskauppa hallitsee Joensuuta niin laajalti, että paikalliset puhuvat jo S-landiasta. 93 prosentilla Pohjois-Karjalan kotitalouksista on vihreä bonuskortti, ja osuuskauppa näkyy kaikkialla. HS selvitti, mistä on kyse." (HS Julkaistu 19.10.2024)

Kokoomus kusettaa persuja

Persujen liikenne- ja viestintäministeri Lulu Ranne on entisenä kokoomuslaisena ryhtynyt hankalaksi kokoomukselle. Ranne kannattaa taksimittareita takseihin vastoin hallitusohjelmaa ja haluaa tuulivoimaloille varoetäisyyden asumuksista.

Lulu Ranne on kyllä ällö puhdasverinen homofoobikko, mutta ei voi muuta kuin nauraa jonkun persuvaikuttajan tokaisua Ranteesta kysyttäessä: "Kommenteissa toistuu perussuomalaisten tyytyväisyys siitä, että Ranne pistää kokoomukselle kampoihin. ´Jos vertaa kaljaa ja kokoomusta, niin kalja kusettaa vasta viiveellä´, keskeisessä asemassa oleva ps-päättäjä sanoo." (HS pe 14.11.2025 klo 2)

Hallelujah, persut ovat vihdoin havahtuneet siihen, että kokoomus vetää puoluetta kuin pässiä narussa. Antaa ölistä maahanmuutosta ja saa sillä peiteltyä asioita, jotka saattaisivat olla ihan hyviäkin. Kokoomusta pelottaa, että persut ja demarit löytävät toisensa.

Iltalehden toimittaja Lauri Nurmi arvelee, että demareiden Antti Lindtman ja keskustan Antti Kaikkonen ovat vapaa-ajallaan eduskunnan jalkapalloklubissa verkottuneet ja seuraava hallituspohja saattaa pikemminkin olla punamulta.

Nurmea on haastatellut Suomen uusien journalistien parhaimmistoon kuuluva Adile Sevimli Hesariin (HS 5.11.2025 klo 16) ja Nurmi antoi Sevimlille skuupin:

”Seuraavan hallituksen pääpuolueet ovat Sosiaalidemokraatit ja Keskusta, koska Antit pelaavat samassa eduskunnan futisjoukkueessa. Politiikka on henkilökohtaisia suhteita.”

Maailman näyttää jälleen vähän paremmalta. Olemmeko jo vihdoin astuneet Kököömyksen jälkeiseen aikaan tai edes sen kynnykselle? Ja minä painun mittaamaan kuumetta. Kirjoitin jälleen positiivisesti kepusta.