Hyviä uutisia Lapinlahdelta, yllättävän älyllinen Lapinlahti (mihin vertaa), Riikka Purra syyttää koulun rappiotilasta maahanmuuttajalapsia - ketäs muutakaan? ja Kreeta Karvala avasi vihdoin suunsa Sanna Marinin Uniper-keisissä

ti 11.11.2025

Kerrankin löytyi virkamies, joka ottaa henkilökohtaisesti yhteyttä eikä piiloudu puhelimensa taakse tai muuraudu koppiinsa kunnantalolle Jes! Lapinlahden kuntaa on siunattu ilmeisen kivalla hyvinvointikoordinaattorilla.

Paapatin puhelimessa uudelle hyvinvointikoordinaattorille sitä, että koska emme saaneet kunnan sivuilta selvää uuden vanhus- ja vammaisneuvoston kokoonpanosta, teimme me kolme entistä vammaisneuvostoäitiä kuntalaisaloitteen Kuntalaisaloite.fi -sivujen kautta.

Tai siis minä tein ja itse aloitteen ideoijat, kaksi rouvaa, olisi pitänyt kutsua aloitteeseen pankkitunnuksilla.

Ärryin. Voi vittu, että on taas luotu loistava järjestelmä, jossa on ajateltu vain nettitaitoisia kansalaisia. Kuntalaisaloite.fi -alusta ei ole esteetön! Onneksi hyvinvointikoordinaattori ryhtyi asialle nopeasti enkä ennättänyt kuin postilaatikoille ja kun olin sanomassa rouva XX:lle, että hyvinvointikoordinaattori soittaa, olikin soittanut jo!

Yhdistysten yhdistys

Uuden hyvinvointikoordinaattorin, Henna Rissasen, haastattelu oli Matti ja Liisa -lehdessä. Tosin ei ammoinen hyvinvointikoordinaattori Jaana Hämäläinenkään kansalaisia pelännyt. Se on sanottava. Lapinlahdella otettiin ihan kansalaisdemokraattisia askeleita hänen valtakaudellaan.

Tuli perustetuksi Lapinlahti-yhdistys, yhdistysten yhdistys. Tosin nyt en enää ole seurannut, toimiiko se. Me olimme yhdistyksen perustamishetkellä Rautavaaran kuntalaisia, valitettavasti. Ja myös perustamassa Rautavaara-yhdistystä.

Perustamisen jälkeen yhdistyksestä ei kuulunut yhtikäs mitään. Seuraavaksi tuli vuoden päästä kutsu vuosikokoukseen ja siitä vuoden päästä taas vuosikokoukseen. Jäi todella epäselväksi, olivatko vuosikokoukset todellakin yhdistyksen ainoa toimintamuoto.

Olisi ollut hauska päästä Rautavaaralla mukaan edes johonkin juttuun. Emme päässeet ja palasimme takaisin Lapinlahden kuntalaisiksi. Se niistä pikku pikku pikku paikkakunnista. Olin liian toiveikas.

Kerron vielä kerran, kuinka askelsimme innoissamme Rautavaaran yrittäjien ensimmäiseen vuosikokoukseemme. Yksi jäsen itki pitkän pöydän päässä ja tunnelma oli niin tiheä ja jännittynyt, että puistattaa vieläkin.

Seuraavana keväänä hallituksesta oli pullautettu ulos entinen sihteeri. Ajattelin, että nyt, jes, päästään eteenpäin, mätämuna on poistettu kuviosta, mutten olisi voinut olla enempää väärässä.

Entinen sihteeri ei ollutkaan kuin olkinukke, joka poltettiin yleisellä roviolla, kun syntipukki ikään.

Googlatkaa itse olkinukke, minä tarjoan määritelmän syntipukista: "Syntipukki on nimitys ihmiselle, yhteisölle tai muulle vastaavalle, jonka syyksi pannaan ikävyyksiä tai vahinkoa aiheuttaneet asia." (Wikipedia)

Kolmella Rautavaaran-vuodella oli meille merkitystä. Lapinlahti vaikuttaa Rautavaaran-kokemuksen jälkeen älyllisesti oikein virkeältä paikkakunnalta!

Hyvinvointikoordinaattorista kunnanjohtajiin 

Kuuntelin viikonloppuna, kun kantelin kesäkukkien ruukkuja rengasvarastoon ja kiskoin maasta pressuja, Jaana Villasen kirjaa Naisia taitekohdassa. Kirjassa oli kuvaus, kuinka Lempäälän kunnanjohtajasta Heidi Rämöstä tuli kunnanjohtaja. En tiedä, onko kirjaan ehtinyt taitekohta, jossa Heidi Rämöstä tulee Pirkanmaan Yrityskummit ry:n toiminnanjohtaja.

Jätin nimittäin kuuntelun kesken, sillä Villanen tyytyi luettelemaan Rämön ominaisuuksia kuin työhakemuksessa ikään. On sitä tätä ja tuota ja haluaa tehdä asiat kunnassa fiksummin. Ei ollut kovin konkreettista. Ehkä virkamiehestä sen parempaa voi sitten irti saada, en tiedä.

Jäin kuitenkin miettimään, miksi kukaan kunnanjohtajaehdokas ei koskaan missään korosta kuntalaisten demokratiaa - että haluaisi edistää kuntalaisten vaikutusmahdollisuuksia ja kansalaiskeskustelua sekä kansalaisyhteiskuntaa.

Lapinlahdella on kyllä vahva kansalaisyhteiskunta, järjestöineen, ihan ilman kunnanjohtajaakin, se on sanottava. Lapinlahden Aikataiat ja Varpaisjärven Toukotaiat ovat kansalaisyhteiskunnallisia prosesseja. Aina kun syksyllä Lapinlahden Aikataika on ohitse, Lapinlahdella käynnistyy palautekierros ja samalla alkaa seuraavan vuoden tapahtumien suunnittelu.

Ihan superia! (Miksikö emme olleet edes yleisönä Lapinlahdella viime Aikataikassakaan? En tiedä. Matti hannasi. Pelkää ilmeisesti jotain. Ehkä menneisyyttään ja vuosia 2011 - 2020. Ehkä ne vyöryisivät päälle kuin 300 kiloa raakaa lihaa tai pomppisivat hänen perässään kuin yliviritetty duracell-pupu torvineen.)

Osuuspankin vaalit

Kiitin viikonloppuna entistä toimittajatutkintolaista opiskelukaveriani siitä, että on asettunut ehdolle osuuspankin vaaleissa. Näin hänen merkintänsä LinkedInissä. Whatsappasin, että hienoa, mainiota ja nyt on alettava pitää ääntä aika monesta asiasta.

Kerroin, että osuuspankki näyttäisi näillä eväillä olevan kaikkea muuta kuin paikallispankki. Pohjois-Savon osuuspankki nimittäin pyyhkii persettä pienyrittäjillä.

Meille on soittanut kaksi kertaa OP-Pohjolan vakuutusmyyjien koordinaattori. Olen kaksi kertaa kertonut aika värikkäästi, että on turha tulla meille tarjoamaan samasta firmasta vakuutuksia, kun olemme jo pettyneitä pankkiin.

Yrittäjien iltakoulussa osuuspankki sai meiltä yrittäjiltä paskaiset hörönaurut. Mielenterveysguru Pirkko Lahti sanoi, että maanis-depressiivinen yrittäjä saattaa maniassaan saada paljon pahaa aikaiseksi.

"Ottaa vaikka pankista pikalainaa..." Väärnin pappilan salin lävitse kävi röhähdys ja aloimme nauraa suureen ääneen, sillä joku tokaisi, että no, ei näistä meidän pankeista ainakaan saa.

Osuuspankki ja -kauppa ovat meidän omistuksessamme. Olemme sekä osuuspankin että osuuskaupan omistajia. Pitää alkaa painostaa ja kiusata heitä, jotka pankin tai kaupan luottamuselimiin valitaan.

Öliseeko Harri Väänänen jossain maahanmuutosta?

Äänestän osuuspankin vaaleissa ehkä Varpaisjärven vihreää persua Harri Väänästä. En ole nähnyt hänen ölisevän maahanmuutosta, mutta toisaalta en kyllä uskalla katsoa Väänäsen Facebook-päivityksiäkään, sillä petyin jo Joensuun persukansanedustaja Sanna Antikaiseen.

Antikaisen kunniaksi on sanottava, että äänesti Iisalmen ja Varkauden sairaaloiden puolesta, kuten Iisalmen kokoomuksen Markku Eestiläkin. Onkohan Antikainen joutunut lupaamaan Petturi-Urpolle, anteeksi Petteri Orpolapaselle, ettei enää missään koskaan muuten arvostele hallitusta, vaan ottaa kiltisti aina esille maahanmuuton, kun pääsee haastateltavaksi?

Petyin Antikaiseen, sillä sanomalehti Karjalainen oli tehnyt Sanna Antikaisesta näyttävän henkilöjutun (30.10.2025) eikä persuliinikansanedustaja Antikainen keksinyt puhuttavaksi mitään muuta kuin maahanmuuton. Pyrkii kolmannelle kaudelleen.

Noh, puoluetoverinsa poliisiampuja Timo Vornasen tapaus on vihdoin oikeuskäsittelyssä. Toivottavasti hänet potkaistaan pois eduskunnasta.

Riikka Purran kirjoitus koulukriisistä pettymysten pettymys 

Kirjoitin tänne joskus kuulevani mielelläni, mitä Riikka natsisaksikäsi-Purra ajattelee peruskoulusta. Purraa haastatteli Ylen Ykkösaamussa ihastuttavan vähäilmeinen ja vähähymyinen Seija Vaaherkumpu. Purra aloitti keskustelun koulusta lupaavasti, mutta Vaaherkumpu ei antanut keskustelun mennä siihen suuntaan.

Kadun, että koskaan edes ajattelinkaan mitään niin naiivia. Eilisessä Maaseudun Tulevaisuudessa (ma 10.11.2025) Purran kouluajatukset sitten olivat pääkirjoitussivulla. Purran kolumni alkoi lupaavasti ja pidättelin hengitystäni jännityksestä, tuleeko maahanmuuttovastaisuus vastaan vai onko natsisaksikäsikoulutyttöhännänheiluttaja-Riikalla vihdoinkin jotain muuta sanottavaa.

Ei ollut. Pisa-tulosten huononemisen syynä ovat Purran mielestä maahanmuuttajalapset. Luokissa on kuulkaa aivan liikaa eri maista tulleita oppilaita. Onkohan Riikka Purralla itsellään lapsia? Miksi hän halusi ampua metrossa maahanmuuttajalapsia?

Purran resepti oli kuin fasistisen puolueen perusoppikirjasta. Palataan vanhaan. (Umberto Eco on listannut protofasistisen puolueen tunnusmerkkejä ja tunnusmerkkeihin kuuluu vanhan nostalgisointi.

Ei tullut Purraliinin pikku päähän ajatustakaan siitä, että osa peruskoulusta räätälöitäisiin niin maahanmuuttajalapset saisivat ensin kunnollista suomen kielen opetusta (mahdollisesti myös omakielistä opetusta niin kuin oli vanhoina hyvinä aikoina Kuopion Männistön koululla!).

Ehkä maahanmuuttajalapset voisivat olla omissa luokissaan ja intergroitua taitoaineissa kantaväestön penskojen kanssa. Se, että maahanmuuttajista tulisi aidosti paikallisyhteisönsä jäseniä, vaatisi erityistoimia. Järjestettyä kanssakäymistä, positiivista erityiskohtelua.

Siihen meillä tulee olla varaa, sillä ainakaan minä en halua jäädä Suomeen persujen (tai kokoomuslaisten) kanssa asumaan. Kiitos, ei kiitos!

Kreeta Karvala, Sanna Marin, uniper

Viime viikon Jälkiviisaissa Ylellä vilahti keskustelu Sanna Marinin elämäkerrasta ja siitä, mitä siellä ei ollut. Karvala on wikipedian mukaan nykyään Kuppalehden  EU ja NATO-kirjeenvaihtajana Brysselissä. Näkyy valitun kesällä 2024, joten on ollut Iltakeltapaskalehden toimittajana, kun lehdet jahtasivat Sanna Marinia kesäbileissään.

Miksi Karvala avaa suunsa vasta nyt? Pääministerin jahtaus myi lehteä. Se ei näköjään myynyt, että samaan aikaan eurooppa- ja omistajaohjausministeri Tytti Tuppurainen (SDP) painiskeli Fortumin ja Uniperin kauppojen kanssa ja Tuppuraisen piti saada pääministeriltä tukea.

Ei saanut. Tai sai. Jossain tanssin, laulun ja päihteiden lomassa Sanna Mahtava-Marin oli lähettänyt Saksan liittokansleri Olaf Scholzille tekstarin. Tämän Iltalehden toimittajat olivat pääministerin tuesta saaneet selville.

Fortum-Uniperistä voi lukea perusteellisen ja konkreettisen jutun Ylen sivuilta:

https://yle.fi/a/3-12632427

Ei ihme, että pääministerillä oli jatkuvasti ripuli ja näköhäiriöitäkin oli. Mitäs bailasi kuin viimeistä päivää, kun olisi pitänyt hoitaa valtakunnan asioita?

Parhaan Marin-analyysin voi lukea Hesarin Veera Luoma-aholta viime lauantain näköislehdestä. (netti-HS 7.11.2025 klo 14.30 Sanna Marin ei ole uhri, ja juuri se inspiroi). Totta hitossaa Marin ansaitsee entiset ja nykyiset korkokenkänsä ja ihmettelinkin Hesarin politiikan toimittajan Marko Junkkarin juuttumista niihin Marinin henkilöhaastattelussa.

Junkkarikaan ei korkokenkäjumissaan tohtinut kysyä Marinilta Uniperista. Sanonpahan vain, että hyvä hallitus meni kriiseissä hukkaan ja Marin itse asiassa sai tähtipölynsä juuri kriisien ansiosta. Jos hän olisi ollut pääministeri tavallisena aikana, hänen kykynsä olisi punnittu todellisissa poliittisissa väännöissä.

Paras Lapinlahden uutinen

Parasta Lapinlahdella pian on, että täältä saa kohta kasvisruokaa muuallakin kuin Portaanpään opiston Maansuolassa. Hannu Häiväläinen ja Toni Paunila avasivat eilen entisellä Teletalolla kahvilan ja pitopalvelun. Lounasta ravintolasta saa ensi maanantaista lähtien.

Se on hyvä uutinen, sillä Matin ja Liisan aseman lounas ei ole kotiruokaa. Se tulee jostakin Nesteen keskuskeittiöstä, mistä lie. Ihmiset äänestivät Matin ja Liisan aseman parhaaksi lounaspaikaksi. Nimenomaan paikaksi! En pitänyt äänestystä niinkään äänestyksenä herkullisesta ruoasta.

Bulkkia Matin ja Liisan aseman ruoka on.

Toivottavasti toinen veljes Timo Majala saa Matin ja Liisan asemalla jotain aikaa, vaikka toisaalta. Ei haittaa. Matin ja Liisan asema voi rauhassa keskittyä viihteeseen, sillä jos Häiväläisen ja Paunilan paikasta saa kotiruokaa ja kasvisannoksiakin, on elämäni pelastettu! 

Ainoa, mikä häiritsi, oli Matin ja Liisan muuten niin erinomaisen toimittajan ottama kammottava valokuva uusista kahvilayrittäjistä. En voi olla neuvomatta nyt toimittajaa. Hänen olisi pitänyt pyytää miesten eteen pöydälle vaikka jauhopussi kahvilan kaapista sekä muuta rekvisiittaa. Ehkä jokin pulikka tai jotain.

Häiväläinen ja Paunila olisivat voineet käsillään muodostaa kohti jauhopussia kolmiomuodostelman. Näin kuvaan olisi tullut dynamiikkaa. Olisi myös ollut mukava, jos Toni Paunilakin olisi hymyillyt lehdessä. En usko sellaisen olleen mahdoton tehtävä kuvaavalle toimittajalle.