Kirjoitan mieluiten koduktioita

to 26.2.2026

Koduktio-käsitteen nappasin Suvi Aholalta uusimmasta Parnassosta (1/2026). Koduktiolukija tarkastelee teosta oman historiansa ja aiemmin lukemansa rinnalla.

Olen yläkerrassa työläppärillä. Saimme tehtyä äsken yhden tarjouksen ja panin vireille Restaurointikillan kevään möötin. Ykspihlajaan mielisivät.

Kuuntelin myöhäsyksynä Äiti Airolan paremman maailman ja soitin heti Väisälänmäen rinteestä Matille, että sinne kiltalaisten pitäisi. Mutta kuten tavallista puheeni oli miehen korvissa vain kärpäsen surinaa.

Mutta nyt helsssinkiläiset olivat saaneet Ykspihlaja-herätyksen ja voilá johan kelpasi Matillekin. Matti komensi minut ottamaan selvää, miten Ykspihlajaan voisi järjestää killan möötin. Minähän tein työtä käskettyä. Tosin Matin piti käskeä monta kertaa.

Maanantain elokuva ja tiistain Wille Riekkis-luento panivat taas lieville ylikierroksille. Eilen istuin koko iltapäivän kirjastossa - ja sitten tuli hirvittävä pullanhimo. Läksin kiireesti kohti Lapinlahden Aseman Lapinlahti-pullaa, mutta sainkin Marian puhumaan kanssani puhelimessa.

En mennyt pullalle!

Tänään on jännittävä päivä. Tuskin pysyn nahoissani. Ajatus ei pysy koossa. Mietin välillä äiti Outi Airolan Ykspihlajan yhteiskuntavastuullisia rakennusrestaurointihankkeita, panin merkille, että Suuresti Ihailemallani kirjailija ja kirjoittamisen opettajalla Taija Tuomisella olisi kirjoittajakurssi Ykspihlajan Kahvila Sahassa ensi viikon lopulla, lainasin kirjastosta norjalaisen Nobel-kirjailijan Jan Fossen Toisen nimen Septologia I-II:n ja hain varauksesta Suvi Auvisen Maailman viimeisen eläimen.

Maailman viimeinen eläin on ihana. Ihan kokonaan ihana. Tekisi mieleni samalla aloittaa Jan Fosse. Pitäisi kirjoittaa jotain Anne Moilasen Uhmasta ja panna sitä koskevaan merkintään, että Anne Moilanen aloitti Kainuun Sanomien päätoimittajana helmikuun alussa.

Jan Fosse -herätyksen sain Sirpa Kähkösen ja Mari Leppäsen kirjeenvaihtokirjasta Kirjeitä läsnäolosta. Kotimaa-lehden arvioija kaipasi kirjaan kirjoittajien välistä jännitettä. Minä en kaivannut jännitettä kirjoittajien välille, mutta kirjan toimitusprosessissa olisi voinut karsia kirjeenvaihtokumppaneiden keskinäistä kehumista ja adjektiiveja ihana.

Alkoi jo naurattaa, kun kirjeenvaihdon loppupuolella toinen päätti kirjeensa puhuttelemalla toista ihanaksi ja toinen aloitti kirjeensä sanomalla toista kultaiseksi. En pääse laskemaan, kuinka monta kertaa ihana toistui kumppanusten viimeisissä kirjeissä, mutta arvelen, että noin neljä kertaa kussakin.

Olisin kaivannut kummaltakin särmää - en keskinäistä jännitettä, mutta vähemmin keskinäistä ihastelua. Mari Leppänen sentään sanoi Teemu Keskisarjan (huonosti pukeutuva pölöpölöpersu) puheita typeriksi.

Kummankin kirjeet olivat niin sileitä ja pumpulisia, että blääh. Lisäksi Sirpa Kähkönen oli purskahtanut liikutuksesta itkuun, kun lausui yhteen ääneen Nikean uskontunnustusta. Minä en purskahda nikealaisen yhteydessä kuin kiukkuun, sillä en voi sietää sen piiloviestejä siihen suuntaan ja toiseen suuntaan.

Matti kävi huhuilemassa syömään. En ole pessyt hampaitakaan enkä pukenut. Pitää mennä.