ke 11.3.2026
Teen lähtöä Juukaan. Paula-sisko sanoi sunnuntaina, kun rollasi pikakyytiä Saabille, voi kunpa saisi joskus paistettuja muikkuja. Olimme menossa Juuan ABC:lle ja lupasin katsoa Kivikylän Kanttiinin lounaslistalta, milloin seuraavaksi listalla on muikut.
Teimme muutama kesä sitten siskon kanssa lounasreissun Lieksaan. Sisko sanoi, että kaipaa kalakeittoa ja minä seurasin Juuan lähipaikkakuntien lounaspaikoista, milloin joku niistä sitä tarjoaa. Oli tulossa juhannus ja kävimme samalla Lieksan K-Sittarissa juhannusruokaostoksilla.
Paula löysi itse kaikki muut tarvitsemansa oudosta kaupasta paitsi näkkileivän. Pidin kiinni ostoskärrystä ja sisko risteili hyllyjen välissä.
Näkkäriä en meinannut löytää minäkään. Oli todella oudossa kaupan kulmassa.
Lieksan K-Sittari on pieni ihme. Siis se, että Lieksassa ylipäätänsä on K-Sittari.
Heti sunnuntaisen Juuan-käynnin jälkeen maanantaina avasin Kivikylän Kanttiinin lounasmenun. Voilá siellä olikin muikkuja. Sekä perinteinen maksakastike tänään keskiviikkona. Päätin, että käyn siskon luona vast´edes semmoisena päivänä, kun Nunnanlahdessa on jotain kivaa tai erikoista ruokana.
Outoa ja samalla helpottavaa on, että täältä Kaivikselta on vain 55 kilsaa siskon luokse. Tuntuu ylen helpolta viikoittaiselta reissulta. Samalla olen tekemässä itseni kanssa sopimusta siitä, että tätä elämäni nyt on. Vanhustyötä. En jaksa muuta ja hyvä niin. Alkuviikosta piti kerätä adrenaliinit siskon vessan lattiakaivon avauttamiseksi.
Tämänpäiväisen käynnin jälkeen kysyn isännöitsijältä, minne juuttui avainboxi. Koetan olla vajoamatta vitutukseen.
Iltapäivisin olen katsellut kiinnostuneena brittiläistä Muuttoa vai remppaa. Viime viikolla ohjelmassa oli perhe, joka remppasi talon Shakespearen synnyinkaupungissa Stratford-upon-Avonissa. On kiinnostava nähdä, miten ihmiset asuvat.
Eilen seurasin ohjelmaa joltain kaupalliselta kanavalta amerikkalaisen pariskunnan talonostohaaveita. Päätyivät 430 neliön tiilitaloon ja korjauttivat sen läpikotaisin. Talo oli luksusta, mutta silti joskus oli säästetty lattiapaneeleista. Olohuoneessa paneelit olivat vain huoneen reunoilla. Keskellä oli paksu kokolattiamatto.
Kiehtovaa oli, kuinka sisustussuunnittelija otti talon lattiasta liimakuvioidut levyt ja maalasi levylle liimakuvioita mukeallen vedic art -maalauksen tanssivasta naisesta. Taulusta tuli tosi hieno.
Tiesin, että Puoli Seiskassa oli Timo Stewart. Silti oli pakko katsoa, kumman talon vauvaa odottava pariskunta valitsee. Puoli Seiska tuli äsken uusintana.
Puoli Seiska meinasi juuttua ihan liian pitkäksi aikaa Timo Stewartin viiksiin. Alussa lämmittelynä oli Stewartin labbiskoiran esittely ja sitten oli vähäsen puhetta kristillisesta siionismista. Stewart on vuonna 2015 tehnyt väikkärin aiheesta. Väitöskirjan otsikko on Ja sana tuli valtioksi : Suomalaisen kristillisen sionismin aatehistoria.
Jestas! Väikkäri on suomeksi. Pitää selata sitä. Tulostamaan en ryhdy, sillä mukana on vain Kaivis-tulostimen lähtökasetti. Pitää tilata varalle uusi värikasetti. Muistaakseni oli puhetta siitä, että tulostimessa valmiiksi olleella kasetilla saa tulostettua vain 700 liuskaa.
Kun asetuin television ääreen, että NYTTTTT, nyt kerrankin Puoli Seiskassa on muutakin kuin jonkin artistin blörinoitä, ohjelma alkoi jauhaa viiksistä. Voi vittu, ajattelin, tämänkö takia istun tässä. Onneksi kun Ella Kanninen siirsi puheen Mikko Kekäläisen viiksiin, Kekäläinen kuittasi lyhyesti omien viiksiensä historian ja nappasi käteen Timo Stewartin kirjan Palestiina ja Israel - historia karttoina.
Kirjassa on kartta siitä, kuinka Israelin hallinto on jakanut Palestiinan ruutuihin. Kun pommitukset alkavat, ihmisiä käsketään siirtymään ruudusta numero se ja se, ruutuun se ja se. Sitten taas uusi käsky. Siirtykää ruudusta se ja se ruutuun se ja se.
Siviiliuhreja tulee silti.
Ruudut olivat näkyvissä elokuvassa Hind Rajabin ääni. Elokuva ei jätä rauhaan. Pitää hankkia Matille Stewartin karttakirja.
[Vanhempi teksti] « [Sisällysluettelo] » [Uudempi teksti] | [Haku] | [Sivun yläosaan]