Joutsenet tulivat tänään

Suhteeni Turun Sanomiin sekä Suvi Auvinen, Maailman viimeinen eläin ja sopeumien kauneus

to 18.3.2026

Olen joka aamu kuulostellut lintuja. Muuttolintuohjelman avulla tunnistin varpuspöllön sekä talitiaisen. Ei saa nauraa. Tintit eivät Rautavaaralla laula titityy eivätkä edes tityykään.

Ihan jotain omiaan lurittelevat. Onneksi Muuttolintu-sovellus osasi erottaa täkäläisten tiaisten lurittelut.

Toissapäivänä kuulin jotain melodista kevätlintua. Saattoi olla mustarastas. Mustarastas kävi pari vuotta sitten talipötkylässä ja seurasin sitä astioita tiskatessani lumoutuneena keittiön ikkunasta. Komea lintu. Iso. Kaunis. Värikäs, oranssi nokka.

Nyt en uskalla ripustaa talipötkylää, sillä en halua nälkäkiukkua potevia karhuja pihaan.

Matti kävi eilen koirien kanssa katsomassa, joko olisi merkkejä joutsenista Keyrittyjärven pohjapadon luona. Ei ollut, mutta vartiokoira hipsi pohjapatoa pitkin joen toiselle puolelle. Onnistui köpöttelemään onneksi takaisin.

Tänä aamuna olin jo vetäytymässä sisään taloon aamulenkiltäni, kun kuulin joutsenten tööttäykset. Pitää tänään sulkea isot koirat sisään ja käydä uskollisen Armaksen kanssa joutsenten rannassa.

Armasta sanon uskolliseksi, sillä koiravanhus pysyttelee täällä kantapäiden tuntumassa. On epävarma etenkin iltapimeällä. Ei taatusti karkaa omille teilleen.

On kumma, kun ulkona on yhtä aikaa kylmä ja oudon lämmin. Keksin ratkaisun. Koska haluan aamulla laukata jättiläissaappaat jalassa puolen kilometrin kuuselle, ja tuntuu kylmältä punaisessa saunatakissani, puen päähän paksun villamyssyn.

Viima täällä tuntuu viiltävältä, vaikka aurinko näyttäytyisikin.

Olen ottanut kaiken irti fyysisestä väsymisestä. Iltaisin en ensin jaksanut muuta kuin torkkua television ääressä. Suvi Auvisen Maailman viimeinen eläintä en saanut väsymykseltäni etenemään.

Viikonloppuna ajattelin, että menen iltaisin kirjan kanssa seljälleni ja annan televisiosta tulla, mitä Matti haluaa katsoa. Eilen Matti halusi kuunnella lukuohjelmalla restaurointialan kansainvälistä klausuulia.

Ei se häirinnyt keskittymistäni. Luin vähän, torkuin vähän ja kun tuli dokumentti Punaisen armeijakunnan (RAF) kaappauksesta Tukholmassa vuonna 1975, olinkin ihan pirteä.

Elokuvaohjaaja Reiner Werner Fassbinder on Wikipedian mukaan sanonut, että Punaista armeijakuntaa ohjasi enemmänkin henkilökohtaisten turhautumien provosoimaa uhittelu kuin poliittiset mielenilmaukset.

Suvi Auvinen Puoli seiskassa meni umpiunessa. Olin juuri ennen ohjelmaa saanut Auvisen karhukaiskirjan Maailman viimeinen eläin luettua. Kirja oli sopivalla tavalla henkilökohtainen. Siitä ammensin evoluution eli luonnon sopeumien kauneutta ja samalla kiinnostavan näkökulman masennukseen.

Auvisen kumppani oli vajonnut karhukaisten kryptobioosin kaltaiseen tunne-elämän koomaan. Tarinalla on onnellinen loppu. Kumppani toipui ja kirja toimi kummallekin masennuksen käsittelytyökaluna.

Masennus on myös läheisten sairaus. Tästä on kirjoittanut toimittaja Mari Uusivirta kirjassaan Öiden lisäksi ovat päivät. Uusivirran teos pitää joko lukea tai kuunnella.

Karhukaisen kryptobioosin lisäksi eliö voi jäätyä kryobioosiin tai se voi joutua hapettomuudesta johtuvaan anoksybioosiin tai osmobioosiin. Osmobioosi on, kiitos Wikipedia, vähän tutkittu kryptobioottinen tila, jonka aiheuttaa eliön ympäristön liuoksen voimakas väkevöityminen.

Matti varmaan joutui kanssani sekä anoksybioosiin että osmobiosiin, masentui ja lopulta suorastaan hyppäsi sekamuotoisen ahdistushäiriön valtaan.

Turun Sanomat ei ensin napannut

Etsiessäni netistä merkkejä Kodin Kuvalehden entisestä ruokatoimittajasta Marita Joutjärvestä, löysin merkinnän Turun Sanomista. Jonkin lehtienvälisen juttuvaihdon vuoksi Joutjärven talo Lammilla oli päätynyt Turkkarin koti- ja asuminen -liitteeseen tai mikä se nyt olikaan - jokin asumisjuttu se kuitenkin oli.

Tilasin Turun Sanomat kolmeksi kuukaudeksi, koska en ole ikinä lukenut koko lehteä. Viime keväänä luin kolme kuukautta Satakunnan Kansaa ja mietin, miten väärin olinkaan mielessäni kohdellut sitä.

Kaikki nämä vuodet! Voi anteeksi Satakunnan Kansa. Joka tapauksessa en koskaan toimittajaopiskeluvuosinani hakenut Satakunnan Kansaan sekä Etelä-Suomen Sotilasläänin Sanomiin.

Pidin niitä vastenmielisen oikeistolaisina militanttilehtinä. Turun Sanomiin en myöskään hakenut, sillä Turku on jotain aivan toista maata.

Odotin Turun Sanomien kulttuuritoimitukselta jotain enemmän ja ensimmäiseen viikkoon ajattelin koko lehdestä, että mnjaah, tämmöinenkö tämä, mutta sitten keksin lukea pääkirjoitus- ja pääuutisaukeaman vasemmanpuoleisen sivun vasemman laidan kolumnin.

Heräsin eilen, kun kolumnin kirjoittajana oli Kari Liuhto, maanpuolustuskorkeakoulun ja Turun yliopiston professori. Liuhton ala on tiedustelututkimus. En tajua, miten silmäni osui Liuhton kirjoitukseen, sillä otsikossa oli Trump (TS ke 18.3.2026). Trump-otsikkoisia kirjoituksia on viime vuosina ollut riittävästi.

Seuraavaksi varmaan alan lukea Turun Sanomien virallisia pääkirjoituksiakin. En oikeastaan koskaan lue niitä, sillä virallisia lehden linjan mukaisia pääkkäreitä ei signeerata.

Jostain kumman syystä signeeraamattomat pääkirjoitukset eivät minua kiinnosta, mutta nyt kun vilkaisin Liuhton tekstin viereistä pääkkäriä, tulin toisiin ajatuksiin. Ehkä luen sen nyt ja katson, mitä kuuluu ohrauunipuurolleni.

....

Luin anonyymin linjapääkkärin ja söin ohrasuurimopuuroni.

Linjapääkkäri oli kiinnostavasti kirjoitettu, vaikka jokainen lehti Suomessa varmaan on viime päivien aikana kirjoittanut samasta asiasta. Turun Sanomat kehotti Risto E. J. Penttilän suulla (TS ke 18.3.2026) luovimaan Trumpin kanssa Hormuzinsalmen kuviossa.

Kari Liuhto ottaa kolumnissaan esille öljyn. Trump tavoittelee sodan avulla sitä, ettei Iran toimittaisi enää öljyä Kiinaan. Toki sodalla on muitakin tavoitteita, Liuhto kirjoittaa, mutta lähes kaiken, mitä Yhdysvallat on nyt tehnyt, tavoitteena on ollut Kiinan nujertaminen sekä se, että kyse on öljystä.

Yhdysvallat ei asettanut kahdelle venäläiselle öljy-yhtiölle pakotteita Ukrainan takia, vaan siksi, että Trumpin tavoitteena on saada haltuun jättiläisöljykenttä Irakissa. Sen jälkeen Trump tapasi Saudi-Arabian prinssin Mohammed Bin Salmanin ja tapaamisessa tuli ilmeisesti sovittua siitä, että Saudi-Arabia ei liity Kiina-johtoiseen Brics-järjestöön (Brasilia, Venäjä, Intia, Kiina ja Etelä-Afrikka).

Sitten Yhdysvaltain ohjukset iskivät Nigerian islamistiterroristeihin. Nigerialla on Afrikan toisiksi suurimmat öljyvarannot. Afrikan suurimmat öljyvarannot on Libyalla, mutta suurin öljyntuottaja on kuitenkin Nigeria.

Viikko Nigerian iskun jälkeen Trump kaappasi Venezuelan presidentin Nicolás Maduron. Venezuelalla onkin sitten maailman suurimmat öljyvarannot.

Kari Liuhto kirjoittaa, että mikäli Trump pystyy lopettamaan Iranin, Irakin ja Saudi-Arabian öljytoimitukset, Kiina menettää kolmanneksen tarvitsemastaan öljystä. Kiina e kuitenkaan Liuhton mukaan ole niin riippuvainen öljystä kuin Yhdysvallat.

Kiinan talous ja yhteiskunta perustuvat 60-prosenttisesti öljyyn.

Tosin Turun Sanomien viime lauantain kolumnisti Matti Anttonen kirjoittaa, että Kiina on investoinut valtavasti liikenteen sähköistämiseen. Sen tarkoitus on vähitellen leikata öljyn tuontia.

Kiinassa sähkön voittokulku lähti kaupunkien kevyestä liikenteestä ja linja-autoista. Vuosikymmenen alussa alkoi henkilöautokannan sähköistäminen. Kaupunkien ilma on merkittävästi puhdistunut ja liikenteen aiheuttama melu vähentynyt.

Matti Anttoinen on Turun yliopiston kauppakorkeakoulun työelämäprofessori.