Tie sotaan - Israel ja Palestiina sekä hieman, ihan pikkiriikkisen verran kristillisestä sionismista

su 26.4.2026

Pari vuotta sitten kävin useissa Rautavaaran helluntaiseurakunnan jutuissa ja kiinnostavaa oli, että seurakunnassa järjestettiin Israel-aiheisia iltoja ruokailuineen. Niihin en osunut, mutta monta kertaa puhelinkeskusteluissamme matuška Riitan kanssa sivusimme teemaa Israel ja Palestiina.

Matuška Riitta muun muassa sanoi, että Hamasin kanssa ei voi neuvotlla ja että Palestiinan tilanne ja historia ovat paljon monimutkaisempia kuin vaikkapa pelkästään Hesaria tai Yleä seuraamalla saa selvää.

Hädin tuskin tiesin, mikä Hamas edes on. Kansainvälisen politiikan opinnoissa 1980-luvun lopulla kiinnitimme huomion Neuvostoliiton uudistumiseen (tulikin romahdus) ja itäblokin maiden vapautumiseen. Matkustimme tietenkin Varsovaan, Krakovaan, Prahaan ja Budapestiin, sillä koko ajan tuntui siltä, että maa järisee jalkojen alla. Jotain oli tulossa.

Tai ehkä järinä on väärä sana. Kaikki pulppuili ja kupli. Ihmiset tömistivät jalkojaan.

Israelin käymät sodat olivat muutama luku oppikirjassa, jonka nimi oli jotain sellaista kuin Kansainväliset konflktit. Päähäni tarttuivat vuosiluvut vain Unkarin vuoden 1956 kansannoususta ja Prahan keväästä 1968.

Osasin oppikirjan perusteella ehkä sijoittaa Suezin kriisin (1956) ja Kuuden päivän sodan (1967) oikeisiin vuosiinsa, mutta siinä kaikki.

....

Koska Riitta-rouva ja batuškansa tuntuvat fiksuilta ihmisiltä, ajattelin aina, että Israelista ja Palestiinasta täytyy ottaa selvää - semminkin, kun Ylen Pyöreän pöydän ritareissa (8.10.2025) keskustelijat puhuivat kauhistellen kristillistä sionismia.

Kuulin termin varmaankin silloin ensimmäisen kerran. Toki olin havainnut, että esimerkiksi Iisalmessa oli takavuosina jotain outoa Israel-liikehdintää.

Niinpä tulostin netistä tutkija Timo R. Stewartin väitöskirjan Ja sana tuli valtioksi : Suomalaisen kristillisen sionismin aatehistoria. Olen lukenut siitä alun sekä lopun. Keskellä on lukemattomia osioita, joten en kirjota siitä nyt mitään muuta kuin, että en ihan loppuun asti ymmärrä Pyöreän Pöydän ritareiden kauhistelevaa sävyä.

Mielestäni Timo R. Stewart kiteytti Suomen Kuvalehdessä (24.3.2026, 13/2026) hyvin, kun sanoi, että toisin kuin populistit, propagandistit ja lastensadut kertovat, maailma ja varsinkin kv-politiikka, ei ole mustavalkoinen.

Suomalaisten kristillisen sionismin ymmärtämisessä auttaisi myös Terhi Törmälehdon He ovat suolaa ja valoa. Se on kirja, joka on jäänyt minulta lukematta ja nyt ajattelen, että kirja olisi hyvä olla omassa kirjahyllyssä.

Olen tainnut kaihtaa He ovat suolaa ja valoa -kirjaa, koska sen kysymyksen asettelut ovat tuntuneet liian monimutkaisilta. Törmälehdon esikoisromaani Vaikka vuoret järkkyisivät oli niin vaikuttava, että otin sen kirjallisuuspiiriini kirjaksi ja tilasin piiriä varten jopa Törmälehdon gradun glossolaliasta, kielillä puhumisen armolahjasta.

Gradun otsikko oli Pyhää puhetta ja salattuja sanoja. Suomenkielisten uskovien glossolalia Kopioin gradusta piiriläisille yhteenvedon ja tuntui siltä, että piiriläiset eivät pitäneet minusta.

Tuli sellainen olo, että Lapinlahdella joissain kuvioissa on suorastaan vaarallista tietää. 

Tappoiko jokin taho Jasser Arafatin?

Koska Matti on ollut Länsi-Suomessa, olen voinut viikonlopun aikana katsoa BBC:n kolmiosaisen dokumentin Tie sotaan - Israel ja Palestiina. Ensimmäisen jakson katsoin kahteen kertaan ja kaikkia kelailin edestakaisin, sillä tein muistiinpanoja.

Jasser Arafatin muistan lapsuuteni televisiouutisista. Mutta minulla ei ole mitään hajua siitä, milloin Arafat kuoli eikä siitä, että Arafatin kuolemaan liittyi myrkytysepäily. Kun Arafat kuoli (11.11.2004) olin niin vasta- ja umpirakastunut Matti Valkoseen, että muu maailma pääsi ympäriltä hämärtymään.

Olen aina sanonut, että kun Maria ja Anna olivat pieniä, huonot yöunet pätkivät todellisuuden kummallisiksi katkelmiksi eikä kukaan kertonut minulle moneen vuoteen, että Kalevi Sorsa on kuollut.

Kalevi Sorsa oli kuollut 16. tammikuuta 2004. Matti Valkonen ei ollut vielä silloin kierroksessa, mutta pian oli. Minulla oli niin sanottu haku päällä enkä keskittynyt mihinkään muuhun kuin uuden miehen metsästämiseen.

Nyt se on sanottu. En pidä itsestäni silloin, mutta koska kaikki antoivat anteeksi Tuomas Enbuskelle, tuhlaajapojalle, arvelen minullekin joskus anteeksi annettavan.

Ja hyvinhän tässä loppujen lopuksi kävi. Kaikki, ihan kaikki, osapuolet ovat tyytyväisiä.

Jos tappoi, niin kuka?

Matti sen sijaan osasi sanoa minulle Arafatin myrkytysepäilystä, kun vaahtosin tälle puhelimessa Tie sotaan -dokumentin ensimmäisestä osasta. Matti ei siis ollut minuun niin rakastunut, että olisi missannut Arafatin kuoleman ja siihen liittyvät huhut.

Katsoin ensimmäisen osan toiseen kertaan ja soitin oitis Matille.

- Onko ihan varma, etteivät omat tappaneet Arafatia?

Dokumentissa ei niin sanottu. Mutta mutta. Oikeastaan koko dokumentti alkoi Arafatin äkillisestä kuolemasta. Sanoin Matille, että omien tekemä murha tuli mieleen siitä, että Arafat näytti osaavan luovia maailmanpolitiikan näyttämöillä menettämättä kosketustaan tavalliseen palestiinalaiseen. Lisäksi hän oli mukana perustamassa Fatahia.

Wikipedia kertoo Fatahin perustamisesta seuraavaa: "Palestiinasta karkotetut, etupäässä Persianlahden valtioissa työskentelevät, koulutetut ihmiset perustivat Fatahin vuonna 1959. Heistä merkittävin oli Jasser Arafat. Fatah liittyi PLO:hon ja sai vuonna 1969 johtoaseman."

"Fatah on keskustavasemmistolainen, sekulaari ja nationalistinen. Sillä on tarkkailijajäsenen asema sosiaalidemokraattisten puolueiden sosialistisessa internationaalissa."

Hamas ei neuvottele, se tappaa, omiaankin

Hamasin kanssa ei voi neuvotella, sanoi Riitta-rouva ja muistutti, että Hamasin perustamiskirjoissa (1988) on maininta Israelin tuhoamisesta. Totta kumpikin väittämä. Tie sotaan -dokumentissakin Hamasin edustaja sanoo joka käänteessä, että Hamas ei luovu väkivallasta.

Poliittiseksi toimijaksi siitä ei näytä olevan.

Maininta Israelin tuhoamisesta ei tunnu toisaalta haittaavan Israelia, sillä wikipediaa lainaten:

"Yhdysvaltalaisen tietotoimisto United Press Internationalin mukaan Israelin tiedustelupalvelu Mossad tuki Hamasia järjestön alkuvuosina pyrkien luomaan vastapainon PLO:lle. Tuolloin Hamasin toiminta keskittyi pääasiassa uskonnolliseen ja sosiaaliseen toimintaan. Käytännössä Hamasin vahvistuminen merkitsi Jasser Arafatin ja Fatahin heikentymistä PLO:ssa, mikä olisi saattanut olla Israelille hetkellisesti edullista."

Myös dokumentissa vilahtaa se, että Israelin pääministeri Benjamin Netanjahu on tukenut Hamasia hajottaakseen palestiinalaisia.

Hesarikin kirjoitti tästä (3.6.2025):

"Useat kansainväliset mediat ovat kertoneet, miten Netanjahu salli ja jopa kannusti äärijärjestö Hamasin rahoittamista ennen lokakuun seitsemännen päivän terroritekoa.  
Qatarin hallinto lähetti vuosien ajan Netanjahun luvalla jopa miljoonia dollareita kuukaudessa Gazaan, mikä osaltaan vahvisti Hamasin hallintoa alueella. Samaan aikaan Länsirantaa hallitseva palestiinalaishallinto pyrittiin pitämään heikkona."

Hesarin toimittaja Kaisa Rautaheimo sanoo suoraan jo jutun otsikossa, että suomalaiset poliitikot lankesivat Netanjahun ansaan: "Suomen hallituspuolueiden (lukuun ottamatta Rkp:n) poliitikkojen näkemykset vaikuttavatkin sopivan hyvin Netanjahun pelikirjaan."

Netanjahu vedättää Trumpia

Israelin pääministeri Benjamin Netanjahu kusetti jopa Yhdysvaltain presidenttiä Donald Trumpia kun osapuolet tekivät niin sanotun Abraham-sopimuksen:

"Abraham-sopimukset tarkoittavat Lähi-idän rauhanprosessissa joukkoa rauhansopimuksia Israelin ja arabimaiden välillä. Niistä ensimmäiset solmi vuonna 2020 Yhdistyneet arabiemiraatit ja Bahrain. Rauhansopimuksen Israelin kanssa ovat tehneet sen jälkeen myös Marokko ja Sudan.

Sopimusten taustalla oli Yhdysvaltain presidentti Donald Trump. Sopimusten jälkeen maiden välille solmittiin muutamassa kuukaudessa miljardien eurojen arvosta investointi- ja yhteistyösopimuksia. Arabiosapuolet saivat myös Yhdysvalloilta tärkeitä etuja."

Abraham-sopimusten ehtona oli, että Israel jäädyttää (tai hyllyttää) palestiinalaisalueiden anneksoinnin (liittämisen itseensä). Kun Trump ja Netanjahu allekirjoittivat sopimusta, Netanjahu (luikero) puhuikin jo ihan muuta. Trump joutui vedätetyksi.

Näyttää siltä, että Trump on astunut Netanjahun asettamaan liukumiinaan (ts. lehmän läjään) myös hyökkäyksessä Iraniin. Nyt on kopioitava siivu Ilta-Sanomia: "Netanjahu vakuutti Trumpille, että Iranin armeija murskattaisiin nopeasti ja sen jälkeen kaatuisi pappishallinto. Trumpille näytettiin lyhyt video, jossa esiteltiin henkilöitä, jotka voisivat ottaa vallan Iranissa, jos Iranin hallinto kaatuisi."

https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000011932252.html

Matti lähestyy uhkaavasti Kaivista

Merkinnän kirjoittaminen menee nyt kopioimiseksi. Matti on jo Siilinjärvellä uudessa K-Supermarketissa ja kirjoittamisaikani hupenee uhkaavasti.

Summa Summarum. Palestiinan ja Israelin välejä on koetettu ratkoa vaikka millä kokoonpanoilla ja rintamilla. Fatah on saanut rahoitusta ja tukea USA:sta ja Netanjahu on auttanut Hamasia, sillä Israelin historian oikeistolaisimmalle hallitukselle on ollut edullista, että palestiinalaiset tappelevat keskenään.

Ja erilaisista sopimuksista ovat hyötyneet kaikki muut paitsi juuri itse palestiinalaiset. Gaza on kohta raunioina ja israelilaiset valtaavat Länsirannasta maa-alueita hivuttamalla.

Israel ei näytä tällaisenaan suojelevan omia kansalaisiaan, sillä Palestiinan asioita seuraavasta lähteestä sain kuulla, että Israelin tiedustelupalvelu Mossad tiesi etukäteen vallan hyvin Hamasin hyökkäyksestä 7. lokakuuta 2023.

...

Mutta kuten USA:n entinen ulkoministeri John Kerry Tie sotaan -dokumentin lopuksi sanoo: "Tilanteen paraneminen ei ole mahdotonta, mutta esteitä on lisää."