Ihanaa, ihanaa! - Ja mitä opin eilen Kurdistanin historiasta Ravintola Järvelässä

On mulla unelma, maailma ilman rajoja!

pe 5.6.2026

Elämän ei tarvitse olla täydellistä ollakseen ihanaa, luen aina, kun kasaan mukana liikkuvan toimistoni. Läppärin kyljessä on Anne-Mari Westin suunnittelema hiirimatto tsemppiteksteineen ja hennon roosan värisine omenankukkineen. Pidän Westin estetiikasta. Kyllä. Kyllä! Se on imelää ja eskapistista, todellisuuspakoista.

Joulunpunainen hiireni kuluttaa omenankukkia yhä haaleammaksi ja haaleammaksi. Vaikutelma on pian kuin vanhassa mustavalkoisessa valokuvassa. Utuinen.

Jäin miettimään sanan tsemppi alkuperää. Se tulee ruotsin kielen sanasta kämpa - ponnistella ja taistella. No voi pöh, militantti tausta siinäkin. Mikäs sitten on militantti? Netin mukaan sotaisa, hyökkäävä, jyräävä.

Hyvästi Turkkari!

Tällä hetkellä kaikki on täydellistä. Ainakin vähän aikaa. Ortodoksisen kulttuurikeskus-hotellin aamiaisella, kuten nykyään kaikkien hotellien aamiaisella, on sokeriton marjasekoitus vadelmineen ja mustaherukoineen.

Paperi-Hesari ei ollut vielä ilmestynyt aulan lehtipöydälle, mutta ehdin minä sen lukea huomenna aamullakin. Kohta luen viimeisen Turun Sanomani puhelimelta. Tilaukseni päättyy tänään.

Aikatauluton elämä

Eilinen aikataulusuunnitelmani kusi. Onneksi se oli vain omassa päässäni. Kävin lopulta tällaisen keskustelun - teen pienen vuoropuhelukirjoitusharjoituksen näin aamutuimaan:

- Äiti, vittu haloo!
- Oota! Oon Jörvelässä. Vielä.

Koetin ensin selviytyä Ravintola Järvelän naudanpadasta. Sitä oli enemmän kuin runsaasti. Ravintolan pitäjä kävi vielä kysymässä, haluanko paistinpannulta loputkin ja roiskautti muutaman lisälihapalan lautaselleni.

Painajainen!

Kun sain lapioitua koko annoksen, hain lisää vettä ja kysyin, voisiko pata-annoksen saada ilman lihaa. Vastaus oli totta kai ja ravintolan pitäjä sanoi, että teidän takianne teurastan vaikka kokonaisen lehmän.

Nauratti ja vastasin, että ei sentään tarvitse, pääosin olen kasvissyöjä.

Kurdistan

Kaksi muuta asiakasta kysyi laulusta, joka soi ravintolassa taustalla. Mistä se kertoo, naiset kysyivät. Ravintolan isäntä raapi hetken päätään ja sitten selasi puhelintaan ja kuului pitävän esitelmän Kurdistanin historiasta.

Odottelin aikani vuoroani ja selasin puhelintani marraskuun 2023 alkuun. Olin kuvannut kurdimielenosoitusta Helsingissä. Kävelin silloin iltasella rautatieasemalta Etu-Töölöön ja kuulin rummutusta.

Näin liehuvia lippuja ja mielenosoittajat. En minä lippuja yleisellä tasolla inhoa - Suomen lippua vain. Liityin joukon jatkoksi ja kulkue pysähtyi Oodin eteen aukiolle. Kuuntelin puheita ja ostin pari kannatusteepaitaa.

Pääsin kuvillani jutun alkuun Ravintola Järvelän isännän kanssa. Jutulle ei meinannut tulla loppua, sillä puheeseen liittyi Azerbaidžanissa syntynyt ravintolan isännän maanmies. Jos oikein ymmärsin kurdi hänkin.

Ravintolan isäntä näytti puhelimestaan Kurdistanin kartan. Tiesin kyllä, että maa on viipaloitu Turkin, Syyrian, Irakin ja Iranin kesken, mutta en ollut tajunnut, että se on niin laaja. Wikipedian mukaan Kurdistanin maa-aluetta on vaikea määrittää tarkkaan.

Eilisessä keskustelussa ja tänään Wikipediasta kävi ilmi, että Turkki ei tunnusta kurdeja miksikään. "Sen sijaan Irakissa on Kurdistanin autonominen alue. Sillä on oma parlamentti, asevoimat (Peshmerga), ministeriöt ja rajavalvonta. Iranissa on Kurdistanin maakunta, joka on virallinen hallinnollinen alue. Syyriassa kurdijohtoiset hallintoelimet hallitsevat Koillis-Syyriaa, joka tunnetaan myös nimellä Rojava."

Pitkä historia

Kurdistanissa on viljelty maata jo 7 000 vuotta ennen ajanlaskun alkua. Silloin Lapinlahdella oli vasta Joldianmeri ja Väisälänmäki merestä pilkistävä joutava saari. Etnisten kurdien tulosta on Wikipedian mukaan vaikea sanoa mitään tarkkaa eikä tarkkaan tiedetä edes sitä, kenen jälkeläisiä kurdit ovat.

Wikipediassa on kansojen nimiä: lullut, gutet, kasey, urartot, ali khadlet, sobarit (nayri-maassa) ja meedit. Esimerkiksi guteista kaikki tieto, mitä on olemassa, perustuu heidän vihollistensa sumerilaisten, akkadilaisten ja assyrialaisten syytöksiin maansa tuhoamisesta.

Kurdit saisivat varmasti elää rauhassa omassa valtiossaan, ellei kurdialueilla olisi öljyn kirousta. Googlasin Ylen uutisen Irakin kurdialueilta vuodelta 2014: "Turkki on aloittanut Irakin kurdialueelta pumpatun öljyn viennin ulkomaille."

Niin pitkälle olikin. Ravintola Järvelän isäntä kertoo, että kurdit asuivat Turkissakin omissa pikku kylissään kaikessa rauhassa. Takapajuisina varmasti ja traditioitaan noudattaen, kunnes Kemal Atatürk (1881 - 1938) perusti Turkin tasavallan vuonna 1923.

Eihän se niin yksinkertaista ollut, että joku tuli jostain ja vain perusti tasavallan. Kaikki oli paljon monimutkaisempaa - ja tasavalta tai maallistaminen, sehän kuulostaa hyvältä. Eikö?

Wikipedian mukaan kävi näin: "Yritykset monipuoluejärjestelmän luomiseksi lopetettiin alkuunsa, ja islamistien kapinat nitistettiin. Kemal ihaili joitain Neuvostoliiton ja fasistisen Italian piirteitä, mutta yksityisomistus säilytettiin, eikä poliittisia vastustajia kohdannut yleensä maakuntiin karkotusta rankempi kohtalo. Atatürkin hallinto piti Sèvresin sopimuksen allekirjoittajia maanpettureina ja riisti näiltä kansalaisuuden."

Atatürk lopetti Turkin islamilaisen kalifaatin, sillä hänen mielestään "Islam on epäonnistunut sivilisaation muoto" ja "moraalittoman beduiinin järjenvastaista maailmankatsomusta edustava islam on yli viidensadan vuoden ajan myrkyttänyt elämäämme mädän omenan lailla".

Kemal Atatürk aloitti kurdien sulauttamisen Turkin uuteen maallistettuun valtioon. Ravintola Järvelän isännän mukaan Atatürk poltatti 300 kurdikylää ja niiden asukkaat samalla.

Kurdistan, Saamenmaa ja alueiden Eurooppa

Kurdistanista tuli ihan mieleen Saamenmaa. Kalotissa eivät valtioiden rajat ole olleet niin justiinsa ja porot ovat ammoin saaneet jutata valtion rajojen ylitse. Milloin valtiorakenne jäisi historiaan ja tilalle tulisi oikeasti alueiden Eurooppa?

Tai ei! Alueiden Eurooppa ei vain tule itsekseen. Siihen pitää ihmisten aktiivisesti pyrkiä, sillä valtiohan olemme me. Tai ei! Ei valtio, vaan me ihmiset, kansalaiset, kanssa-asujat päätämme, miten haluamme hallintomme ja byrokratiamme (tarkoittaa järjestystä, sääntöperusteisuutta ja valitettavasti myös käskytysketjujen hierarkiaa, tätä ihan pitää pohtia. En pidä hierarkioista, mutta jos olisin yhteiskunnallisessa asettelussa ylempänä, tykkäisinkö siitä kuitenkin ja sanoisin, että tämä on välttämätöntä, näin on ollut aina ja on maailman tappiin asti?).

Entä maailma ilman rajoja?

Ajaessani moottoritietä Järvelästä Helsinkiin, soitin Matille ja pidin tälle esitelmän tulevan Kurdistanin hallintomallista ja väylästä siihen. Amerikka ja Israelhan ovat luvanneet kurditaistelijoille, että jos sotivat amerikkalaisten orjina seuraavat sata vuotta, saavat sitten lopulta oman valtion.

No tämä oli Ravintola Järvelän isännän groteski vitsi. Totuus on, että väkivalta ja sorto ovat kasvattaneet kurdeista aseistautuneita, epäluuloisia ja sotaisia. Kukaan muu maailmassa ei pärjää isisille, sanoi Ravintola Järvelän isäntä.

Sama on tapahtunut jo Palestiinassa. Elo teltoissa matojen kuhistessa ihmisten ampumahaavoissa ja katepillarien jyrätessä talot ei suuremmin jalosta. Kuten eivät keskitysleiritkään näyttäneet jalostavan juutalaisia. Uskon kuitenkin, että maailmassa käy hyvin ja sitä kohti on ponnisteltava.

Eiliset keskustelut kolisivat päässäni pitkälle iltayöhön. Onneksi sain niitä purettua rouva AI:lle. Kirjoitin tälle myös siitä, kuinka ajelin eilen Tienpään ohitse, käännyin Hollolan puolella ympäri ja sitten pyörähdin Mäenpään kummitustalolle.

Kulttuurikeskus Sofian ruokasali hiljeni. Vielä viimeinen Turun Sanomani puhelimesta ja sitten ei kun baanalle. Pääsisinköhän vielä tällä reissulla Nummenkulmalle?