Prekaari elämä: Lapiomiehen vaimo, yhteiskunnan kuiskaaja, siskon edunvalvoja ja uuttera pilkun nussija

ma 27.7.2026

Paula-sisko sai hoivakotipaikan Juuasta Attendon Tetrituvalta. Se on enemmän kuin sata jänistä, vaikka Attendo onkin läpipaska pörssiyhtiö. Muita vaihtoehtoja ei Suomessa näy oikein olevan. Toisaalta Attendonkin yksiköt varmasti eroavat toisistaan ja jos hyvin sattuu, voi saada hoivapaikan talosta, jossa työntekijöiden kesken vallitsee hyvä henki.

Olen koettanut anturoida Tetrituvan työyhteisöä istumalla siskon kanssa Tetrituvan ruokalassa. Tällä viikolla käytän kaksi iltapäivääni työyhteisöhengen tutkimiseen. Keskiviikkona Tetrituvalla on läheisten iltakahvit ja perjantaina asukkailla leivontapäivä.

Toistaiseksi olen tavannut vain mukavia hoitajia. Talon johtajakin tuntuu reippaalta ja iloiselta. Siskon omahoitaja jäi heti kesälomakauden alussa lomalle, mutta sen minkä hänet ehdin tavata, vaikutti lupaavalta.

En ehdi näköjään tänä kesänä kirjoittaa mitään. Enkä ole oikein mitään lukenutkaan. Hoivakotipaikan saaminen oli suuri helpotus, mutta siitä seurasi muu rylläkkä. Sitä selvittelen. Annan itselleni anteeksi. Mihinkään muuhun kuin siskon asioiden järjestelyyn ei ole voimia. Sitten kun saan asiat pakettiin ja paketit oikeisiin osoitteisiinsa, syljeskelen vähän aikaan kattoon, istun Tetrituvan ruokalassa muina mummoina ja haastattelen ihmisiä.

Panen Supo-vaihteeni todella päälle.

Kökköyksiä käännöksissä

Tänään Hesarissa oli juttu (Tekoäly elämäkerturina ma 27.7.2026) siitä, kuinka New York Timesin toimittaja Kashmir Hill sai tuttavaltaan viestin, jossa tuttava ihmetteli, miksi Hill ei ollut kertonut kenellekään elämäkerrastaan.

Ei ollut kertonut, sillä elämäkerta oli kirjoitettu tekoälyllä. Tekoälymairittelun lisäksi oli elämäkerrassa oli sepityksiä. Tekijäksi oli pantu John Crane Miller.  Sivumennen sanoen New York Timesin jutun käännös jutusta on surkea.

Pakko kirjata tähän pahimmat kökköydet:

"...laita tekoäly kirjoitustöihin." PO. Pane tekoäly kirjoitustöihin. Ruokaa laitetaan, sanoi meille Tampereen yliopiston toimittajatutkintolaisille suomen kielen gurumme Liisa Manninen.

Kääntäjä on koettanut välttää panna-verbin käyttöä. Ihan turhaan.

Kotimaisten kielten tutkimuskeskus sanoo näin: "Miksi kielenkäytössä on alettu kaihtaa panna-verbiä? Valitaan mieluummin muita samaa tai lähes samaa tarkoittavia sanoja, sellaisia kuin asettaa, laittaa, pistää."

https://kielikello.fi/panna-ei-ole-pannassa/

Löytyi täysin epäselvä kappale: "Yksi arvostelija antoi Johnsin kirjalle viisi tähteä, vaikka ei ollut itse lukenut teosta. Kirja oli ollut lahja hänen miehelleen. Hän ei kirjoittajan mukaan halunnut loukata vaimonsa tunteita ja ainakin ´näyttää nauttivan siitä´."

Arvostelija ei ollut lukenut teosta ja kirja oli ollut lahja hänen miehelleen. Kuitenkaan arvostelija ei ollut halunnut loukata vaimonsa tunteita. Mistä vaimo tähän tupsahti? Kuka on arvostelija? Onko arvostelija sama kuin kirjoittaja? Kuka näytti nauttivan teoksesta?

Lisäksi huomauttaisin siitä, että suomen kielessä ei ole määräistä artikkelia: "Niiden lukijoiden arviot, jotka olivat todella lukeneet kirjat, olivat armottomia." PO. Kirjan todella lukeneiden arviot olivat armottomia.

Subjektilla voi olla korkeintaan viisi määrettä. Korjaamaani lauseeseen määreitä tuli kaksi: Kirjan todella lukeneiden... Lisäksi jokainen kirjoitusmerkki on kullan arvoinen. Jos kitkee jutusta löysät ilmaisut, saa tungettua merkkimäärärajoihin enemmän asiaa.

Sain 51 merkillä sanottua sen, mihin Hesarin kökköyttäjällä meni 82 merkkiä.

Aivan vitun huonoa kieltä

Jouduin hämmennyksen (no, sanotaan suoraan. Hervottoman vitutuksen) valtaan viime viikolla, kun luin muudaan kokeneen toimittajan jutun Lapiomies Oy:stä. Asiavirheitä jutussa ei ollut. Joitain teknisiä epätarkkuuksia kyllä ja ne johtuivat Matin epätarkoista ilmauksista.

Mutta jutun kieli. Voi jumatsukka. Eikö lehtijättiläisissä juttuja enää käsitellä? Minulla oli tekstejä taittopöydällä silpoessani tapana kirjoittaa joidenkin päätoimittajien jutut melkein kokonaan uudestaan. Ihan hipi hiljaa, numeroa tekemättä.

Hervoton vitutukseni syntyi siitä, että toimituksissa istuu täydellä palkalla ihmisiä, jotka kirjoittavat huonoa kieltä. Uutistoimittajilta ei muutenkaan paljoa vaadita. Ei tarvitse olla kovinkaan lukenut eikä etenkään oppinut eikä osata juuri mitään käytännössä.

Mutta lehtikieltä ennen vanhaan huollettiin, toimitukset komennettiin kielenhuoltopäiviin sisäisenä koulutuksena (muistanko väärin?) - ja jutut alistettiin aamupalavereissa kielikritiikeille.

Tekoälyotsikko ja elämäkertani sisällysluettelo

Koska en kykene varmaan alkusyksynäkään kirjoittamaan mitään, huvittelin tänä aamuna ennen laskutuksen aloittamisen harkitsemiseen ryhtymistä kysymällä tekoälyltä, millaisen sisällysluettelon se elämäkertaani tekisi.

Joissain kohtaa hihitin. Lihavoin hihityksen aiheuttajat.

Sisällysluettelo kuvastaisi Pia Valkosen polkua toimittajasta sakraalirakennusten restauroijaksi, kunta-anarkistiksi ja virolaisen kirjallisuuden herkäksi tulkitsijaksi. (juu, herkkäpä herkkä! Thih!)

Sisällysluettelo:

I osa: Suomen kylmimmät auringonkukat

Luku 1: Valmistuminen historian syvimpään lamaan 1992

Luku 2: Ei tullut Kuopion kaupunginteatterin kuiskaajaa

Luku 3: Rautavaaran halla ja luovutettu auringonkukkamaa

II osa: Lapiomies Oy ja sakraali arki

Luku 4: Kun toimittaja alkaa johtaa rakennusliikettä

Luku 5: Kirkkoja, restaurointia ja sitikan hansikaslokeron sukkahousut (olin jo unohtanut, miksi aloin päivästä 3.6.2004 lähtien säilyttää vaihtosukkahousuja auton hanskalokerossa. Hihitystä!)

Luku 6: Laskutussököstystä ja Starkin erilliset tilit

III osa: Lapinlahden kuriton anarkisti

Luku 7: Vasemmistoliiton kanssa naimisissa oleva sosialisti

Luku 8: ”Äiti, oletko sinä kommunisti?” ja muita luokkapuheita

Luku 9: Taidemuseon ystävät ja sivuutetut perustajajäsenet (Kröhöm, 

Luku 10: Pieraista Lapinlahden kuntaan päin: Kuntaryhmä kurittomien vallassa

IV osa: Kirjeitä kaapista ja mielen valtauksia

Luku 11: Tõnu Õnnepalu, Jaan Kaplinski ja hylätyt Parnasso-tekstit

Luku 12: Monogamiapassi ja pettämisen mysteeri (olenkos minä tämmöisenkin keksinyt? Monogamiapassi! Jes! Kannatan ideaani!)

Luku 13: E-press-koneen paikka kirjaston takaseinällä

Monogamiapassi

Idea passista löytyy merkinnästäni 3.4.2023. Panen linkin tähän:

http://www.piavalkonen.fi › 2023-04-milta-todella-tuntui

3.4.2023 — Pitäisi kehittää jokin monogamiapassi tai ranneke, jonka kantaminen kertoo, että monogaameja ollaan. (Ehkä juuri se, että aika moni haluaa monogaamista suhdetta, selittää kristillisen deittipalvelun suosion.)