Ljudmila Ulitskajan Daniel Stein todellakin on postmoderni sekä moniaineksinen biofiktio ja romaanissa näkyy metanarratiivisuus - Antti Hurskaisen Musta rauha tuli hiljaa oven taakse

ma 14.9.2026

Taisin kuulla sana biofiktio kirjallisuuskeskustelussa ensimmäistä kertaa Johanna Venhon kirjoittaman Ensimmäisen naisen yhteydessä. Taisin kuunnella sen heti huhtikuussa 2019, kun se ilmestyi.

Termiä ei mielestäni silloin käytetty kirjan arvosteluissa. Ei ainakaan Hesarissa tai Kiiltomadossa. Kysyn tekoälyltä, minä vuonna biofiktio ilmestyy kirjallisuuskeskusteluun. Tekoäly vastasi, että vuonna 2021 ja viittaa Kotimaisten kielten keskuksen juttuun, jossa kotus valitsi biofiktion syyskuun 2021 kuukauden sanaksi.

Kotus sanoo, että elämäkertaromaani on osittain keksitty tarina todellisesta henkilöstä.

Ihan puhdas biofiktio Daniel Stein ei ole, sillä kirjailija Ljudmila Ulitskaja on valinnut todelliselle puolanjuutalaiselle karmeliittamunkille Oswald Rufeisenille romaaninimen.

Koska harjoittelen sanan metanarratiivisuus luontevaa käyttöä, vedin sanan otsikkoon. Osoituksena Daniel Steinin metanarratiivisuudesta on kirjaiijan kirje Jelena Kostjukovitšille (s. 122- 123). Tämä löytyy Wikipediasta ranskalaisittain translitteroituna nimellä Elena Kostioukovitch (s. 1958).

Kostjukovitš on ukrainalais-italialainen esseisti, romaanikirjailija ja kirjallisuuden kääntäjä, jolla on ukrainalaiset ja venäläis-juutalaiset juuret ja joka asuu Milanossa, Italiassa. Hän prusti Elkost Literary Agencyn ja se hoitaa merkittävien venäläisten kirjailijoiden, kuten Ljudmila Ulitskajan , Sasha Sokolovin , Boris Akuninin , Jelena Rževskajan , Andrei Volosin , Dina Rubinan , Aleksandr Kabakovin , Vladimir Kantorin , Marina Višnevetskajan ja Leonid Juzefovitšin, sekä menestyskirjailija Grigori Osterin ja muiden maailmanlaajuisia julkaisuoikeuksia.

...

Jatkan tästä joskus Daniel Steinia. Antti Hurskaisen Musta rauha ja muita esseitä Juha Seppälästä tuli oven taakse paketissa. Näin nuoren hoikan pojan juoksevan pihan lävitse ja arvasin, että kirjapaketti tuli. Jakeluautolla ei mahdu pihaan.

Aloitin Hurskaisen heti riisipuurolounaalla. Eilisiä tähteitä söin. Olen sivulla 22 ja ei vielä ole kovin paljoa ollut Juha Seppälästä. Tai on, on, on toki, mutta kummallisella tavalla Antti Hurskainen on pääosissa. Hyvä niin, sillä joku synkkä Seppälä ei kiinnosta lainkaan. Hurskaista tahdon lukea.

Heittäydyn seljälleni sohvalle ja mietin, päästänkö itseni uneen. Tein pakolliset konttorit, mutta mitään aivotoimintaa vaativaa en kykene tekemään. Viime yö oli aivan kamala. Heräsin puoli kahdelta enkä saanut kunnolla unta kuin joskus neljän jälkeen.

En löytänyt kirjahyllystäni sen enempää Jari Seppälää, Jari Järvelää kuin Juha Seppälääkään. Kirjoittamisen aineopintojen kirjallisuusosioon kuului juuri ennen koronaa joku seppäläjärvelä ja kaikki muut Bo Carpelanin Alkutuulta myöten löytyivät. Mystistä.