Organisaatio ja osakeyhtiö Minämattimattiminä

pe 4.9.2026

"Liitteenä äsken muokkaamani oltermannin terveiset. Hyvä, että tästä tuli teiltä hylsy, sillä löysimme terveisistä uudelleen lukemisen jälkeen toisenkin virheen.

Tahot asiantuntijaryhmään tulivat Restaurointikillan kautta. Senaatti siitä, että Matti on Senaatin kanssa välilöissä, sillä olemme vuodesta 2015 restauroineet Lyytikkälän talomuseota Suomenniemellä ja MP:n taustaorganisaatio on Museovirasto. Museovirastossa yhteistyöesisopimuksen allekirjoitutin arkkitehti M.A, joka myös on Restaurointikillassa ja Museovirastossa titteli kuuluu näin: "Restauroinnin käytännöt, yli-intendentti ....".

En sitten enää ollut kartalla, kun M.A. vaihtui M.P:ksi, mutta hyvä, että Museovirastostakin tuli edustus! Muistaako joku, miten M.P. tuli asiantuntijaryhmään? Delegoiko M.A. tehtävän?
...
Totta on, että rahoituksen sai Lastu - ja hyvä, että L asiasta huomautti, mutta olemmehan edelleenkin yhtä mieltä siitä, että hanke on Lastun ja Restaurointikillan yhteinen? Ymmärrän sen, että M-M ei muistanut pitää kiltaa mukana Matti ja Liisa -lehden haastattelussa eikä sen tarkistuksessa, sillä M-M tuli mukaan myöhemmin.

Siksi kerron taustan tässä vielä:

Ihan alkuperäinen idea koulutushankkeelle oli Matin. Pyörittelimme sitä kahdestaan aika pitkään (vuosia) perhepiirissä :D (koska olemme joutuneet kouluttamaan firmaan tekijämme itse - rakentajat restaurointiin ja Ysaon ikkunoita hiplaavat sisustaja-artesaanit perusrakentamiseen) - ja sitten komensin Matin työskentelemään koulutuskysymyksen parissa Restaurointikillan kokouksissa ja mööteissä.

Meni ainakin pari vuotta siinä. Lopulta Livadyn arkkitehti MH tuskastui, että koulutusasiaa ei voi työstää tällä tavalla vapaaehtoisvoimin ilman rahoitusta. Pitäisi hankkia apuraha. MH ehdotti muistaakseni Antti ja Jenny Vihurin säätiötä. Ennen kuin Restaurointikilta ehti hakea Antti ja Jenny Wihurin säätiöltä mitään, kutsuimme itsemme Matin kanssa Lastulle - ja loppu on historiaa. (Wihurin säätiöltäkin haimme apurahaa - yhdessä Lastun kanssa, öhöm, muistaako tätä kukaan? Mulla on dokut tietsikalla tästä. :D Toivottavasti olen myös lähettänyt ne...)

Koulutushanke ei ESR-rahoitussäännöksien vuoksi ole ihan sitä, mitä Restaurointikilta tarkoitti, mutta hyvä tästä tuli joka tapauksessa. Killan tarkoitus oli ensin ottaa jollain esiselvityshankkeella selvää siitä, missä restaurointialan tutkintoja oikein voi Suomessa enää suorittaa. Mattihan oli Opetushallituksen työryhmässä, joka vuonna 2017 koulutusreformin yhteydessä uudisti tutkintonimikkeet ja osin sisältöäkin. Matti muuten oli alun perin laatimassa restaurointialan ammatti- ja erityisammattitutkintoja. Silloin taustaorganisaationa ei ollut Opetushallitus, vaan AEL (Ammattien edistämislaitos).

Soitin tässä välissä Matille, tiesikö hän, että AEL on Julius Henrik von Wrightin vuonna 1922 perustama laitos. Wikipediasta luin, että perustajayhteisöt olivat Suomen Työnantajain Keskusliitto, Suomen teollisuusvaltuuskunnan keskuskomitea (myöhemmin Käsi- ja Pienteollisuuden Keskusliitto) ja Maataloustuottajain Keskusliitto. Matti sanoi, että joo, kyllä hän sen tiesi, muttei ollut aktiivimuistissa. Hm.

Matti myös käski minun kirjoittaa tänne, että Hannu Puurunen on guru. Hannu P on töninyt Mattia näissä asioissa ammoin eteenpäin. Ennen Lastua ja Hannu P:tä Matti oli tavallinen betonirakentajarakennusmestari. Ollut johtamassa muun muassa Sonkajärven kirjastotyömaata, joka valittiin joskus vuoden betonirakenteeksi. Hehe, aikamoinen hyppäys.

Unelmien esiselvityshanke olisi myös selvittänyt nykyisten restaurointitutkintoja antavien oppilaitosten oppisisällöt. Esimerkiksi Ysaon sisustaja-artesaanien koulutus on suppea. Lisäksi sisustaja-artesaanien työllistyminen on vaikeaa. Ikkunoiden korjaaminen käsityönä on niin satumaisen kallista, että sellaista eivät yksityishenkilöt voi juurikaan taloihinsa tilata.

Eivätkä taloyhtiöt. Laskimme ikkunaurakan jokunen vuosi sitten kuopiolaiselle (kulttuurihistoriallisesti jollain lailla merkittävälle) taloyhtiölle yhdessä muudaan ikkunakorjausyrityksen kanssa ja hintaa urakalle tuli melkein miljoona. Ikkunoiden korjaus olisi kestänyt neljä vuotta, sillä eihän ikkunoita voi talosta viedä verstaalle talvella.

Koulutuksesta tuli niin hyvä, että ainakin ensimmäisellä kerralla kutsumme koko henkilöstön tänne suuren ruudun ääreen ja pidämme Lapiomiehen koulutuspäivän.

Pienenä yrityksenä kaikki tämä on joskus vittumaista säätämistä, joten olisi ollut kiva, jos asiantuntijaryhmään olisi tullut myös R Oy:n L.L.. R Oy  on huomattavasti isompi yritys kuin Lapiomies - eikö L.L. sitten jaksanutkaan mukaan - ja sitäkään en ole älynnyt kysyä, minne katosi Suomen Yrittäjät hankkeesta?

Onko mahdollista saada yhdeksi koulutussessioksi vielä yrittäjyydestä jotain?

Hm. Jotenkin tuntuu siltä, että kun te hankkeen varsinaiset puurtajat kääritte hihanne ja ryhdyitte tositoimiin, Restaurointikilta organisaationa (siis me, minä ja Matti, minämatti, mattiminä) putosi kelkasta. Minä itse asiassa jouduin vuosi sitten vetäytymään jopa Matin taustalta, sillä muistisairas isosiskoni Juuassa meni niin huonoon kuntoon, että elämäni oli ennen tämän hoivakotiin pääsyä, yhtä Juuassa ramppaamista ja kodinhoitajien, ruokapalvelun, jalkahoitajan, kampaajan, kotisairaahoitajan, kylvettäjän, yksityisen hoivayrityksen, hammashygienistin sekä siivoojan koordinointia.

Noh, nyt sisko saa ympärivuorokautista hoivaa (riistäjä)-Attendolla, mutta henkilökunta on innokasta, hyvää ja kivaa. Ja minä voinkin sitten suunnata tarmoni kirjoittamisen aineopintoihin. :D."