Entistä parempia vastauksia mediatuomioistuimen edessä

 julkaistu Kansan Uutisissa 9.4.2010

Valtamedian ja Suomen ortodoksisen kirkon pitkä kuherruskuukausi on peruuttamattomasti ohitse. Suhteiden normaalistumista ennakoi jo muutama vuosi sitten Hesarissa ollut otsikko: ”Miksi toinen on pyhempi kuin toinen?”

Silloin valtamediassa käsiteltiin ortodoksisen kirkon PTS:ää eli pitkän tähtäyksen suunnitelmaa. Kirkon nomenklatuuralle tuli yllätyksenä, että suunnitelma ei mennytkään läpihuutojuttuna.

Myönnettäköön, että oikeasti PTS lausunto- ja kirkolliskokouskäsittelyn jälkeen vain lyheni ja terävöityi. Ei se olennaisesti muuttunut, mutta saipahan kenttä kerrankin puhua suunsa puhtaaksi.

Taannoinen otsikko oli aiheellinen. Ortodokseja oli vuosia hivelty maireilla kuvareportaaseilla. Tiedän, mistä puhun, sillä itsekin olin hyödyllinen hölmö muun muassa tässä lehdessä 1990-luvulla.

Uskon, kuten onneksi monet muutkin, että todenmukaiset jutut laukaisevat tervehdyttävän kehityksen.

Hesarin kolumnisti Jaakko Lyytinen (HS la 3.4.) kirjoittaa otsikon ”Kiukuttelevat piispat” alla siitä, kuinka arkkipiispa Leo kieltäytyy ottamasta vastaan trulleja.

”Voi, voi,” ajattelin, kun luin kolumnin. Arkkipiispan ovikelloa pimputtelevat trullit olisi pitänyt kutsua sisään, suhtautua heihin ystävällisesti, kertoa alkuperäisestä perinteestä ja sanoa, että ovat tervetulleita hakemaan palkkiota toisena pääsiäispäivänä, jolloin ortodoksikirkoissa on lasten pääsiäispalvelus.

Noitarummutuksen alle peittyy moni todellinen ongelma. Esimerkiksi naisasia tai suhtautuminen homoparisuhteisiin ovat kysymyksistä kipeimpiä. Karu totuus on, että Suomen ortodoksisen kirkon piirissä on korkean teologisen koulutuksen saaneita naisia surkeissa pätkä- ja silpputöissä.

Lisäksi osa kirkon piiriin päässeistä on www.yhteys.org –listalla, kuten allekirjoittanut. Listasta fundamentalistit ovat valittaneet eri tahoille – tosin ehkä Rooman paavi on jäänyt tässä vaille valistusta. Jos joku ortodoksisessa kirkossa uskaltaa avata suunsa seksuaalisten vähemmistöjen puolesta, saa oman teloitussivustonsa nettiin.

Yhteisöllisyys mainitaan jopa uudessa PTS:ssä, mutta ilmeisesti sen vuoksi, että sitä ei ole. Kirkon henkilöstöpoliittinen ohjelma on kuin suoraan uusliberalistinen keppi- ja porkkanajulistus.

Diakoniatyö kiinnostaa vain heitä, jotka ovat oikeata, todellista ja absoluuttista köyhyyttä kohdanneet, tai lukeneet ortodoksiveljesten Jyri ja Jera Hännisen Köyhyyspamfletin.

Siinä missä Suomen luterilaisen kirkon vastavalittu arkkipiispa uskaltaa ujosti puhua kotimaisesta, mutta tähän asti vaietusta, köyhyydestä (KU to 1.4.), kääntää veljeskirkon terävä kärki köyhille helmikirjaillun feloninsa selkämyksen.

Tjaa, no, ovatko muuten asiat köyhyyskysymyksessä jotenkin paremmin perinnevasemmistossa?

Pia Valkonen

kirjoittaja on työskennellyt muun muassa Suomen ortodoksisen kirkon lehtipiikana.