Hännänheilutusta Kaakkurin tyylikoulussa

julkaistu Kansan Uutisissa 4.3.2012

Mikael Jungnerin kolumni (Journalisti 26.1.) alkaa lupaavasti pohdinnoilla, josko lukija voisi tilata kotiinsa erilaisia lehtihybridejä. Lopussa kolumni lässähtää hännänheilutukseen.

Idea oli hyviä. Keskisuomalaisesta voisi tilata kotiinsa Pekka Mervolan kirjoitukset.

Päätoimittaja Mervola sanoi sen, mitä johtavat demarit, nuo pöpisevät keittiöpsykologit, eivät vaalien jälkeen uskaltaneet edes ajatella.: ”Monelle sosiaalidemokraatille Lipponen oli liian oikeistolainen.” (Mervola, KSML 23.1.).

Kun mainitsin Mervolan kolumnista Ärräpäät-sähköpostilistalle, joutuivat toimittajat heti Tapani Kaakkuriniemen tyylikouluun. Keskisuomalaisen Erkki Laatikainen kirjoitti kuulemma niin kuin Lipponen puhui – örmimällä.

Mervola siirtyi Ärräpäiden isän Pentti Straniuksen alueelta - Karjalaisesta – tyyli- ja kielipoliisi Kaakkurin alueelle. Pohjoiskarjalaisten ärräpäiden arvio siirrynnäisestä oli sivistynyt kuin porvarit punaviinimaistajaisissa: hieman insinöörimäinen.

Peloissani Kaakkurin tuomiosta ilmoitin Ärräpäihin, että no, minäpä olen se hysteerinen 50-vuotias pissis, jonka raivo lentää päin näköä kuin ripulipaska iloisesti ja täysin vailla häpyä.

Tämän ovat muuten Vasemmistoliiton kuntaryhmäläiset saaneet kokea. Ajattelin, että jos kirjoittaa niinkin tylsän kuuloisesta asiasta kuin kuntauudistus tyyliin Krisse Salminen tai Njuoska bittut, voisi jokunen jopa lukea viestini.

Totisesti lukivat. Suunnittelevat allekirjoittaneen äänestämistä ulos ryhmästä.

Kutsuin Ärräpäiden isäksi Straniusta, Kansan Uutisten blogistia. Listalta lähti vähän aikaa sitten Heikki Typpö. Tämä työlääntyi siihen, että Ärräpäät ei ryhdistäydy eikä järjestäydy ja irvaili mennessään, että lista on Straniuksen yksityisomisteinen.

Lista syntyikin spontaanisti Pentti Straniuksen ympärille vuonna 2007 Joensuussa vietetyn epäisänmaallisen itsenäisyysjuhlan jälkirähäkässä. Olin jotenkin unohtunut joukkoon ja yht´äkkiä sähköpostini oli täynnä mitä mielenkiintoisinta keskustelua.

Koska olen vakuuttunut siitä, että aikojen alussa ei ollut pelkästään sana tai pari, vaan keskustelu, googlailin väkeä ja hyppäsin mukaan.

Ärräpäissä roiskuvat veri, hiki ja välillä muutkin eritteet. Keskustelu on värikästä ja jos sitä koettaa välittää eteenpäin, voi olla, että kuiviksilla ja kylmäköillä tulevat aamupuurot nenän kautta ulos.

Pia Valkonen

Kirjoittaja heiluttaa häntää monipuolueosastolleen Ärräpäille, jolla ei ole selkeätä johtoa, ei päämäärää, muotoa eikä, Luojan kiitos, yhtään täytettyä yhdistysrekisteripaperia.